Katkoelämää

Katrkolla oleminen oli kyllä tällä kertaa perseestä. Hoitajat oli ihan jees, mut asiakkaat vittuili ja naureskeli mulle. Olin tosi yksinäinen koko sen ajan. Siellä herättiin jo 07.00. 07.30 oli ruoka ja subusulatus ja aamulääkkeet. Aamukokous oli 08.30. 09.00 oli pakollinen 2km pitkä lenkki. 10.00 oli aina luento joissa käsiteltiin eniten retkahtamisen ehkäisyä ja muita päihteisiin liittyviä mielenkiintoisia juttuja. Ne oli ihan jees. 11.30 oli ruokailu. Siellä ei ollu kovinkaan erikoinen ruokavalio. siellä säännösteltiin ja ei ollut edes mehua juotavana. piti tyytyä maitoon tai veteen. ruokaakin oli rajatusti. 13.45 oli päiväkahvi jonka kanssa ei ollut oikein mitään paitsi viikonloppuisin. 14.00 oli pakollinen toimintaryhmä missä tehtiin millon mitäkin. Oli jumppaa, tunneryhmiä, lumitöitä, muita ryhmiä jne.. 16.20 oli lääkkeet. 16.30 oli ruokailu. 17.00 sai puhelimet ja tietokoneen JOS oli osallistunut päivän toim intoihin. Jos ei osallistunut, tuli miinus ja ei saanut yhteydenottovälineitä. Pientä kiristysmeininkiä.. Se ei ollu kivaa. Koko ajan sai skitsoilla et paljonko kello on ja etttei vaan myöhästy. 19.45 oli lääkkeet ja ruokailu. 22.00 hiljaisuus. Siinäpä päivärytmi. Mua tosiaan syrjittiin ja dissattiin. edes hoitajat ei puuttunu siihen, mikä oli todella outoa. Kerroin tosi usein et olen tosi yksinäinen ja on paha olla. Mitään ei tehty asian eteen. Tuli sellanen fiilis ettei oikeesti välitetty. Me oltiin aikalailla robotteja, seurattiin vaan kelloo. Mulle ei hoidon aikana tullu yhtäkään miinusta. Juttelin mieheni kanssa puhelimessa aina heti viideltä ja sitten pidempi puhelu oli aina salkkareiden jälkeen. Monet kerrat itkin miehelleni pahaa oloani ja sitä' kun muut dissas. Oli siellä ihan mukavia porukka, mut ne oli vaan muka mukavia mua kohtaan, naureskelivat selän takana ja päin naamaa. Hoitajat yritti käännyttää mua jäämään pidemmäks aikaa, varsinkin vikana päivänä, se niiden keskustelu kesti tunteja. Ne sano et mä oon pian kadulla huoraamassa ja kaikkee muuta tosi ikävää yrittäen sillä tavalla saada minua "ravisteltua" kuten ne sano. Se oli aika moista psyykaamista ja mä vaan itkin ja tunsin itteni niin surkeeks että tuli mieleen ihan itsemurha pitkästä aikaa. Odotin paikalta liikoja. Ja meiltä asiakkailta taas vaadittiin liikoja. Ei todellakaan mikän kiva jakso ollut. Ja mun tulopapereihinkin oli pieksämäen päihdepoli kirjottanu ihan diibadaabaa, eli täyttä paskaa. Päihdepolihan kiristi mut katkolle. "joko sä menet katkolle tai sun korvaushoito lopetetaan". Ja kun juttelin lääkärin kanssa se sano et minä kiristän kun kerroin että "jos mulla ois ADHD lääkitys,pystyisin mahdollisesti olemaan ilman subua". Se oli vaan totuus. Sen vaan piti päästä kuittaamaan kun mä sanoin et mut kiristettiin koko katlkolle. Eitapahtunut ihmemuutosta,ei ihme paranemista, ei mitään muutosta, muuta kun pahempaan mielentilani ja itsetuntoni. Että sellainen katko tällä kertaa.