Eräs amfetamiinipsykoosi

Jokunen vuos sit näihin aikoihin mul oli kunnon amfetamiinipsykoosi :D tuli mieleen vaan kun lueskelin vanhoja tekstejäni. Tässä yhden piripsykoosin tapahtumia.

Mä koko ajan kuulin että musta puhutaan. Koko ajan oli porukkaa toisis huoneis ja mua stalkattiin myös kämpän ulkopuolel ikunoista. Yhes vaihees kun pari tyyppii oli käymäs, sellasii isoi miehii, mä olin keittiös kaverin kaa jonka piti vahtii mua, mut sepä nukahtikin. Mä sit kuulin miten ne puhu musta kaikkee paskaa ja vähä välii kurkin keittiön ovelta olkkariin ja kommentoin ettei se niin menny, ei mul mitää psykoosii oo ym. Sit mä yhes vaihees kävelin selkä edellä sinne olkkariin kun nää herrat oli kylässä. Sillon jo toinen niist sano exälleni että pyytää mut sinne olkkariin kun mä vaa skitosoilin pahemmin keittiös.

Parevekkeel röökil käydessäkin piti olla matalana ettei mua nähä. Kuulin koko ajan kun porukka puhu minusta jotain kovaäänisesti ja sanoin exällekin että tulee siinen lattialle mun kaa kun ihmiset ei saa nähä mua, ja tottakai puhuin kuiskaten ettei ne kuullu. Aamul koitettii nukkuu, exä saiki nukuttuu, mä en. Mä näin ja kuulin miten mun kaikki kaverit oli makuuhuoneen ikkunan takana ja kattovat mua verhojen läpi. Mä esitin nukkuvaa, hengitinkin tiettyyn tahtiin enkä uskaltanu liikkuu milliäkään. Ihan älyttömii paskapuheita kuulin ja sitä miten ne väitti että mul on psykoosi. Sit mä herätin exäni ja juoksin parvekkeelle kun kuulin että kaveri kiipes sinne. Mentii sit partsille eikä siel ollu ketää. Mä näin ne tyypit sit vähän matkan pääs ja sanoin exälle et tuol ne on ja ihan varmasti yks niistä tuli parvekkelle. Exä ei nähny ketään ja sano et on aika taitavia kavereita kun eivät oo jalanjälkiäkään lumeen jättäneet, en uskonu siltikään ettei niit ollu oikeesti siinä.

Koko päivän mä kuulin miten kaverit oli kämpän ulkopuolella stalkkaamassa mua ja mä pyysin exää sanoo yhelle puhelimes että lopettasivat jo, mä en jaksa enää. Mä olin sillon myös vetäny essoja ja näin vessan seinäs naamoja, parvekkeen alla oleva lumihanki oli rankin, siel näky kaiken näkösii naamoja ja pääkalloja, ruumiita ym, ja ne muuttu pelottavammiks.. Sit oli pakko juosta sisään kun näin että se saatanan naamalumipenkka jatkuu vielä pitkälle siit parvekkeen alta eteenpäin.

Meno vaan paheni iltaa kohti mentäes. Exä nukku taas ja mä kävin röökillä. Olin matalana ja kurkkasin ulos ja näin että sieltä tulee pari prätkäjätkää aseiden kanssa. äkkiä juoksin matalana sisälle. Oikeesti ne oli vaan mopopoikii joilla oli jääkiekkomailat tangolla :D Sit kuulin mootoripyörien äänii ja puhetta. Kämppä oli piiritetty. Mä kuulin et jos must nähään vilauskin niin mut ammutaan. Ja kuulin miten laukauksii ammuttiin seinään. En enää uskaltanu istuu ees sohvalla. Exä kun heräs se ihmetteli että mitä helvettiä mä teen lattialla ja ensimmäinen asia mitä se kuuli mun suusta oli että mikä ase tulee seinän läpi. Exä parhaansa mukaan koitti mua rauhotella, mut eihän se auttanu,mä konttasin lattioilla ihan paniikissa :D

Jotenki exä sit sai mut nukkumaan, pelotti ihan hirveesti enkä meinannu saada unta mitenkään kun kuulin ääniä ja tunsin miten mua tuijotettiin ikkunasta. Sit se uni tuli viimeinkin ku tarpeeks seroquelii vedin. Mut sitten yöllä mä heräsin siihen kun naapuri huus mun kavereille että siel se Jenna pilaa päänsä pirillä ja on ihan psykoosissa ym ym ja herätin exäni ihan paniikissa kuiskaamalla että ollaan ihan hiljaa ettei naapuri kuule ja että kavereita on taas täällä, tuolla pihalla. Käytiin sit parvekkeel tupakal ja mä näin miten kaverit juos pois siitä. Ei siinä oikeesti ollu ketään. Sitten lisää seroquelii ja unta palloon taas äänien ympäröimänä.

Seuraavan kerran kun heräsin, mä olin normaali taas ,vähän oli omituinen olo, pelokas ja säikky, mut ei enää psykoosii. Ja aloin tajuta että noi tapahtumat oli ollu pelkkää kuvitelmaa ja sit tajusin että ahaa, taas kerran amfetamiinipsykoosi. Sillon se ei ollu hauskaa kun se oli päällä mut näin jälkeenpäin kyllä huvittaa :D