Kuolemanvarjon laaksosta elävien kirjoihin. Toipuvan addiktin tarina. Paistaa se päivä ruiskukasaankin!
torstai 12. helmikuuta 2015
Matkalla
Oon nyt matkalla Helsinkiin ADHD lääkärille mieheni kanssa. Matkasta tulikin mieleen viimeisin LSD matkani. Näin itseni makaamassa sohvalla,olin kehoni ulkopuolella. Kun katsoin peiliin näin itseni valkoisissa vaatteissa ja kun hääräsin sohvan ympärillä "itseni" kimpussa muut kysyi että mitä Sä teet. Mä sanoin ettei jennan päälle saa istua ja ne kysyi kukas mä sitten olen. Vastasin että jennan henki. Sit mä tajusin et miten ihmeessä mä pääsen takas ruumiiseeni. Tuli hätä. Olin ihan paniikissa ja kävin istumaan "itseni" eteen. Aloin mielessäni etsiä itseäni ja löysinkin itseni. Aikani taisteltua heräsin sitten sohvalta omassa ruumiissani. Seinät olivat mustat ja niissä juoksi vihreitä numeroita kuten matrixissa. Ihailin niitä aikani ja huomasin että liikun niiden mukana. Näin erilaisia paikkoja,toisia maailmoja. Kunnon trippi. Olin tuijottanut seiniä pari tuntia. Se oli kuin toinen todellisuus. Pelottavaa. Tripin jälkeen olin psyykkisesti ihan finaalissa. Päätin etten enää vedä lappuja, oli sen verta pelottavaa tuollainen matkailu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti