Kaikki paikat pitää tukkia ja peittää mistä mut voidaan havaita. Ikkunat, peilit, ilmastoinnit.. Kaikki aukot ettei kukaan voi vakoilla mua. Ovi pitää teljetä kunnolla. Kukaan ei saa päästä sisään! Kaikki on kääntyneet mua vastaan. Kukaan ei ole enää luotettava! Kaikki kusettaa, valehtelee, suunnittelee jotain mua vastaan, yrittää harhauttaa mua, päästä musta eroon. En haluu nähä ketään. Paras paikka on bunkkeriksi tuunattu kämppäni. Kaikki aseeksi kelpaava on pidettävä käden ulottuvilla. Mielellään ympäri kämppää piilotettuina et ne on aina saatavilla. Pitää olla varautunu kaikkeen. Kuka tahansa voi hyökätä! Se on varmaa että joku yrittää käydä mun kimppuun, se on vaan ajan kysymys. Ei voi nukkua, pitää vahtia. On oltava koko ajan varuillaan. Ei uskalla syödäkään kun joku on voinu myrkyttää ruuatkin perkele. Ne on kieroja, on oltava helvetin varuillaan! Koska nehän aikoo vahingoittaa, vangita, kiduttaa, tappaa... Mitä tahansa voi tapahtua. Puhelimeenkaan ei voi vastata. Ne yrittää saada mut kiikkiin. Ja kytät kuuntelee, nekin on mukana tässä. Varmasti. Soittaja voi olla kuka tahansa, mut se on varmaa et soittaja on PETTURI! Ne juonittelee tälläkin hetkellä jotain mun pään menoks. Mut mä en antaudu! Kämpästä on tehty bunkkeri, aseita on lähistöllä joka huoneessa, olen linnottautunut. Mut silti.. Ne voi kuunnella! Pitää alkaa etsii mikrofoneja mitä tänne on varmasti piilotettu. Ja kamerat! Niitäkin on varmasti. Vittu mitä porukkaa. Mua ne ei lannista. Mä tiedän tasan tarkkaan mitä ne yrittää. Mut mua ne ei tule saamaan. Mulla on kuitenkin apuvoimia: Amfetamiini. Se on minun salainen aseeni. Muiden aseiden lisäksi. Vain Amfetamiini voi auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti