Muutos

Mua kyllä ihmetyttää kun ei oo vieläkään ollu syysmasennusta. Nyt on eka syksy kun ei oo armotonta depistä. Oon ihmeissäni. Ehkä yks syy siihen on toi mun ADHD-lääkitys. Elvanse (Lisdexamfetamiini) pitää mielialan tasaisena. Kun se lääke mulla alotettiin, siitä eteenpäin mul on menny helvetin hyvin. Muutos näkyy. Oon paljon paremmassa kunnossa psyykkisesti ja fyysisestikin eron huomaa. Sitä moni on sanonu. En oo retkahtanu kertaakaan ton lääkityksen aikana. Oon ollu maaliskuusta asti ilman retkahduksia. En oo koskaan ennen pystyny samaan. 9kk! Huh huh, en oo ikinä ollu kuivilla näin kauan.. Jos oisin saanu lääkityksen jo 13-vuotiaana (kun ADHD todettiin psykiatrisella) niin tuskin ois menny asiat niin päin vittua kuin ne meni. Ja millanen muutos tässä on tapahtunu korvaushoidon ja ton ADHD-lääkkeen myötä. Mä oon ihan toinen ihminen. En elä enää siinä hirveessä maailmassa. En kaipaa siitä mitään. Se on jo nähty. Liian nähty. Onneks se on ohi. Traumoja ja vammoja on jääny paljon, mut niiden kaa oppii kyl elämään. Välillä on vaikee uskoo tätä nykyhetkee todeks. Ihmettelen usein et miten tää on mahdollista. Huumehimotkin on vähentyny, eikä ne ole enää läheskään niin voimakkaita kuin alussa. Yks päivä oli kyl retkahdus aika lähellä. Kaveri soitti ja oli puhetta et nähtäis. Sillon iski pitkästä aikaa kovat kamahimot ja se tuntu jopa fyysisesti. Onneks sit en nähny sitä vaan kävin nukkuu. Vaikka oli himot, selvisin niistä ja just niiden himojen avulla mä tajusin mitä teen. Eka ajattelin et joo, kai sitä voi ottaa tän kerran. Sit mieleen muistu kaikki se helvetti. Muutin mieleni. Joskus ikävistäkin tunteista voi olla apua. Näköjään.