%20(1).jpg)
Paskamyrskyjen keskeltä nousi Raja-Raivotar, joka ei anna enää käyttää itseään hyväkseen. Tuhoisa paska kääntyikin kasvun katalysaattoriksi, joka opetti.
Tulin kantapään kautta oppimaan seuraavaa: Empatia ilman rajoja on joillekin lupakirja jatkaa kuluttavaa hyväksikäyttöä.
Rakkaus ilman rajoja voi orjuuttaa sielun laittomuuden kynnysmatoksi.
Terveet rajat eivät ole sadismia, niiden rikkominen ilman katumusta voi johtaa hienovaraisiin hirmutekoihin, jopa sadismiin. Rajat eivät ole pahuutta, vaan ne on annettu suojaksi pahuudelle. Rajojen vetäminen on kuuliaisuutta niiden Luojalle.
Raamatussa Jumala sanoo Israelin kansalle: "Minä asetan sinun rajasi" (2.Moos. 23:31). Koska Hän tekee näin kokonaiselle kansalle, se edellyttää, että Hän asettaa rajat jokaiselle yksilölle. Vasta siitä muodostuu yhteiset rajat kansalle, jos he ovat kuuliaisia. Jumalan asettamat rajat ovat aina linjassa Raamatun ja Totuuden Hengen mielen kanssa. Ja koska kansan tulee palvella Jumalaa, Hän kieltää osallistumasta valheen palvelukseen:
"Älä tee liittoa heidän äläkä heidän jumaliensa kanssa. Älkööt he jääkö asumaan kanssasi, etteivät saattaisi sinua tekemään syntiä minua vastaan; sillä jos sinä palvelet heidän jumaliansa, on se sinulle paulaksi" (2.Moos. 23:32-33).
Tulin oppimaan tämän kantapään kautta - kuolettavan raskaasti.😓 Vasta kun irtauduin, aloin kauhukseni oivaltaa, millaiseen todellisuutta nujertavaan itsepetoksen orjuuteen, olin antanut itseni sitoa. Itkin typeryyttäni ja kaduin sitä, miten annoin orjuuttaa empatiani henkisen riiston säälityranniaan, joka oli viedä henkeni.😫
Olin antanut sitoa itseni toisten kohtaamattomuuden sijaiskärsijäksi liiallisen hyväuskoisuuteni, rajattoman empatian ja vääristyneen vastuukäsityksen vuoksi. En ole kykenevä kantamaan toisten taakkoja, sydämen kieroutumia, vastuuttomuutta ja rikosten painoa harteillani kuin Kristus. Se on liikaa vaadittu ja väärin vaadittu. Sellainen on epäjumalanpalvelusta, olipa se kuinka viattomaan sääliviittaan kätkettyä.
Minulta oli väärin antaa vangita itseni toisten itsepetoksen alttarille yhä uudestaan. Onneksi siinä kulutuskierteessä lopulta liika hyväuskoisuus karisi ja silmät avautuivat. Jos olen lähellä hukkua paskaan, mutta paskan viskaaja kieltää paskan todellisuuuden yhä uudestaan, on turha jäädä toivomaan muutosta. Olisi hulluutta kieltää tuhoisan paskan olemassaolo vain, koska toinen väittää, ettei viskaa paskaa niskaani. En voi antautua kieltämään todellisuuttani toisen todellisuusvinouman hyväksi. Se olisi osallisuutta valheeseen, joka varastaa, tappaa ja tuhoaa molemmat. Jos toinen hokee haluavansa minulle pelkkää hyvää, mutta on lähellä uuvuttaa minut hengiltä ilman aikomustakaan lopettaa, ei kyseessä ole hyvä tahto. Jos todellisuudentajuni kyseenalaistetaan systemaattisesti, ei ole viisasta jäädä tuhoutumaan suhteeseen, jossa olemassaoloni vääntyy kieroon. Jos joku ei siedä rehellisyyttäni eikä kunnioita rajojani, ei voi vaatia saada myöskään aikaani, huomiotani, tukeani, empatiaani eikä voimavarojani. En ole mikään rajaton resurssi, empatiatankki, enkä kuuntelunukke, jota ei tarvitse ottaa todesta. Jos joku ei kykene kunnioittamaan rajojani eikä välitä kuulla, mitä sanon, hän osoittaa itse näkevänsä minut jonain muuna kuin ihmisenä. En ole velvollinen antamaan itsestäni mitään niille, jotka osoittavat kylmää halveksuntaa minua kohtaan kroonisella toistolla. Opin lopultakin varjelemaan empatiani ja vilpittömyyteni, joka johti niiden syvenemiseen.
Tämä oli äärimmäisen tuskallinen oivallus: Olin lähellä hukata uuden elämäni, todellisuudentajuni, mielenterveyteni, kutsumukseni ja jumalasuhteeni hauraan egon epäjumalanpalvelukseen - koska olin liian kiltti ja hyväuskoinen.🤯
Tulin omakohtaisesti kokemaan, miten salakavalasti ihmisen voikaan orjuuttaa kannattelemaan toisen haurasta itsepetosta - näyttelemällä viatonta ja avutonta uhria, jota pitää sääliä. Ja koska olen tullut kokemaan, kuinka tuhoisaa se on, omatuntoni Herrassa vaatii minua varoittamaan toisia sellaisen toimintalogiikan vaarallisuudesta. Tämä ei ole vain sairasta käytöstä, vaan siihen liittyy hengellinen ulottuvuus, joka pyrkii vangitsemaan valheeseen toisia. Se yllyttää ihmisen vihaamaan totuutta itsestään niin paljon, että on valmis tuhoamaan toisia pitääkseen valhetta voimassa.😨
Tämä petoksen muoto on kuin räätälöity orjuuttamaan Jumalan lapsia valheen ravinnoksi. Se verhoutuu kristityn kaapuun, kerjää sääliä ja tarvitsee aina apua, mutta ilman aikomustakaan kasvaa ja muuttua. Se haluaa hallita ja loisia toisten kustannuksella ilman vastuuta. Voidakseen hallita, se käyttää hauraan uhrin roolia aseenaan, sitoo empatian orjuuteen ja pakottaa muut kantamaan taakkojaan. Kristilliset hyveet ovat ase vilpittömien vangitsemiseen tämän logiikan mukaan.
Se kuuluu laittomuuden salaiseen vaikutukseen, koska se toimii salassa, huomaamatta, piilossa, petollisesti hurskauteen kätkeytyen. Sen tuhovoimaa ei kannata aliarvioida. Tämä petoksen mekanismi vangitsee sielun tuhon kierteeseen niin hienovaraisesti ja vaivihkaa, ettei sitä edes oivalla vasta kun on jo palanut loppuun mielivaltaisen taakan alla. Eikä se tahdo koskea sormellakaan niihin taakkoihin, jotka kuuluisivat ihmiselle itselleen - se jopa tekeytyy äärimmäisen avuttomaksi, ymmärtämättömäksi, kuuroksi, sokeaksi ja heittäytyy jopa moraaliseksi imbesilliksi välttääkseen vastuun. Se hetken aikaa teeskentelee muutosta, mutta ainut mikä muuttuu, on sen kyky oikeuttaa vääryys yhä röyhkeämmin ja väännellä totuutta kieroon yhä taitavammin. Tämä on järkyttävä seuraus totuuden systemaattisesta torjunnasta.
Se vangitsee sielun mukavaan valheeseen, jossa elävä alkaa vangita salaa toisia kantamaan itseään ja laittaa salakavalasti toisen kärsimään puolestaan - se tekee toisesta sijaiskärsijän ja syntien sovittajan itselleen.😩 Tämä on Jeesuksen ristintyön hylkäämistä, joka vaatii Jeesuksen palvelijaa tekemään sen, minkä yksin Kristus on tehnyt ja täyttänyt.
Tämä petoksen logiikka vaatii: "Kanna sinä minun vääryyteni, anna minulle kaikkesi, kärsi puolestani ja ole syyllinen tekoihini - sovita rikokseni ja uhraa itsesi, jotta minä voisin uskoa olevani syytön ja aina oikeassa oleva viaton uhri". Se eksyttää toisia tekemään syntiä näiden tietämättä, mihin ovat joutuneet. Se uhraa ihmisiä itsepetoksen alttarille välttääkseen kohtaamasta itseään totuudessa.😫
Tämä petos käyttää hyväksi toisten hyveitä: uskollisuutta, aitoutta, rakkautta, vastuullisuutta, rehellisyyttä, herkkyyttä, empatiaa, vilpittömyyttä, kärsivällisyyttä ja tahtoa auttaa toisia. Se käyttää hyväkseen Hengen hedelmiä voidakseen imeä tyhjiin Jumalan lasten Hengen elämän ja valon. Eikä tällainen toiminta ole ihmiselle ominaista - vaan ajaa noudattamaan pimeyden logiikkaa. Pimeydestä nousee pakonomainen tarve vangita, syödä, orjuuttaa, varastaa, tappaa ja tuhota Jumalan lasten vapaus, kasvu, toivo ja valo, joka on Jeesuksen Hengen todistus.
Ilman rajoja voi joutua helposti kaikenlaisten myötätuntomörköjen ravinnoksi ja paskasirkusten polttoaineeksi.💩🤡 Ilman rajoja olemme vapaata riistaa pimeyden voimille ja valheessa eläville tottelemattomuuden lapsille. Ilman rajoja ja rakentavaa raivoa paha saa varastaa, tappaa, tuhota ja orjuuttaa - eikä ole Jumalan mielen mukaista elää laittomuuden kynnysmattona, joka ei vastusta pahaa, vaan mahdollistaa sen jatkumisen.😣 Jos ei tunne eikä kunnoita omia rajojaan, ei voi tuntea eikä kunnioittaa toistenkaan rajoja. Jos ei vedä rajoja paskamaiselle kohtelulle, se saa tuhota molemmat. Jos vääryydestä ei saisi edes suuttua, kuinka voisimme vastustaa vääryyttä?🤯 Terveen vihan kieltäminen on kuin kieltäisi tuntemasta, mitä Herran pelko on: pahan vihaamista ja Pyhän tuntemista.
On tärkeää erottaa rakentava viha tuhoavasta vihasta. Rakentava viha on tarpeellista rajojen asettamiseen. Se vihastuu vääryyteen, ei ihmiseen. Se vetää rajat, jotta vääryys ei saisi tuhota molempia. Se puolustaa totuutta ja oikeudenmukaisuutta Herran pelossa, ei katkeruudessa. Kaikki viha ei ole pahaa, vaan terve viha voi estää pahan jatkumisen.
Raamattu kehoittaa rakentavaan vihanilmaisuun:
"Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö" (Ef. 4:26)
"Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä, sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä." (Ps. 119:104)
Samoin rukous kuuliaisuuden vapauteen löytyy Raamatusta:
"Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi, äläkä salli minkään vääryyden minua hallita. Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi." (Ps. 119:133-134)
Suhtautuminen rajoihin paljastaa, mikä mieli taustalla vaikuttaa. Jos rajoja kunnioitetaan, muutenkin kuin puheissa, se on rakkauteen kykenevän terveen mielen merkki. Jos rajoja ei kunnioiteta, vaan niistä loukkaannutaan, niitä vääristellään, niistä kostetaan, ne jopa kielletään kokonaan (rakkaus on muka rajatonta = alistu laittomuuden kynnysmatoksi) ja niitä paheksutaan, silloin hälytyskellojen tulisi kilkattaa. Jos terveet rajat kielletään ja leimataan itsekkyyden synniksi, se on sama kuin kieltäisi toisia palvelemasta Jumalaa totuuden kuuliaisuudessa. Jopa moni uskosta osaton on kauhistunut tällaisesta "pyhyydestä". He ovat aidosti ihmetelleet, mikä on voinut johtaa näin nurinkuriseen pyhyyteen siellä, missä totuutta tulisi rakastaa.
Mikäpä muukaan, kuin hurskas kohtaamattomuus, mukavuus, valta ja matto.
Kun riittävän pitkään lakaisee maton alle epämiellyttäviä tosiasioita, homma voi saada varsin hullunkurisia piirteitä.
Siitä voi syntyä kokonainen lakaisulogiikka, jota pyhyyden nimissä aletaan huomaamatta noudattaa. Kun sitä kaikkein tärkeintä - omaa sydäntä - ei enää "tarvitse" kohdata, kohtaamaton sydän voi oikeuttaa mitä kipeämpiä juttuja ja uskoa sokeasti olevansa oikeassa samalla kun lakaisee pimeyden tekoja maton alle piiloon.
Lopulta tällainen mieli ei enää kuule, ei näe, ei välitä, ei ymmärrä, ei kadu, ei tunne Herran pelkoa eikä totuuden rakkautta - mutta väittää olevansa viisas ja oikeassa. Kun sydämen yhteys todellisuuteen ja sen Luojaan lakaistaan, lakaistaan ja lakaistaan, omatunto ei lopulta enää kolkuta. Siksi kohtaamaton sydän ei näe ihmisen arvoa, vaan pitää toisia välineenä, joita hallita.🫤 Kun rajoja ei pidetä arvossa, ei pidetä arvossa myöskään niiden Luojaa, ihmisen arvosta puhumattakaan. Rakkaudeton mieli vihaa rajoja, koska ne estävät sen vallankäytön toiseen ihmiseen.
Tämä on orjuuttajan mieli, joka kuvittelee voivansa omistaa toiset, alistaa toiset valtaansa ja muovata toiset oman kuvansa kaltaiseksi - se tekee paholaisen mielen mukaista työtä, rakkauden nimissä vieläpä.😳 Paholainen haluaa vääristää Jumalan kuvaksi luodut ihmiset oman kuvansa kopioiksi. Ja miten kierot keinot se siihen onkaan keksinyt! Se verhoaa tuhotyönsä rakkauteen ja käyttää siihen jopa Jumalan nimeä - onhan se helpompi saada ihmiset luopumaan Jumalan luomasta minuudestaan hyvän varjolla. Rakkauden nimissä murskataan Jumalan kuva rikki ja vaaditaan persoonan poispyyhkimistä, jotta toinen voisi "kelvata ja olla rakkauden arvoinen".😰
Raamattu varoittaa:
"Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä." (1.Joh. 2:9)
"Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus." (1.Joh. 4:8)
Se ei ole rakkaus, joka antaa ymmärtää: "Sinä et kelpaa, jos et ole sellainen kuin minä haluan" - siinähän vaatii Jumalan kuvan hävittämistä ja uudelleenohjelmointia, ikään kuin Jumala olisi tehnyt huonoa työtä.
Se ei ole rakkaus, joka kuvittelee olevansa niin paljon muita parempi, että kokee oikeudekseen hallita toisia kuin alamaisia, ilman kykyä asettua toisen asemaan ja elää samalla viivalla toisten kanssa asemasta riippumatta.
Tämä mielenlaatu unohtaa ilmeisen totuuden: vaikka olisin paavi, en olisi sen parempi kuin muutkaan - vaan yhtä lailla langennut, erehtyväinen, heikko ja kämmäilevä ihminen, kuitenkin yhtä arvokas kuin muutkin. Mikään virka ei korota ihmisen arvoa toisten yli - korkea virka tarvitsee vastapainoksi terveen nöyryyden. Tämä ei tarkoita tasapäistämistä, mikä on kaukana kyvystä nähdä itsensä ja toiset realistisesti.
Se ei ole rakkaus, joka kontrolloi, uuvuttaa, kahlitsee ja murskaa toisen ihmisen - rakkaus ei tahdo omistaa toista, vaan kunnioittaa toisen yksilöllisyyttä, rajoja ja omantunnon vapautta. Jos vapaus riistetään, rakkaus kuolee.
Se ei ole rakkaus, joka katoaa heti, jos joku "ei tottele" eikä alistu toisten kontrolliin - rakkaus ei ole yhtä kuin vallanhimo, eikä kuuliaisuus ole yhtä kuin alistuminen johonkin, mikä tuhoaa sieluja.
Se ei ole rakkaus, joka halveksii sitä, joka vapautui vuosia jatkuneesta henkisestä helvetistä, ja uskaltaa todistaa kokemuksistaan osana kutsumustaan.
Se ei ole rakkaus, joka osoittaa hurskasta halveksuntaa lähimmäistään kohtaan, joka kieltäytyy antamasta ahtaa itseään muottiin, joka tuhoaa aitouden pyhyyden nimissä.
Se ei ole rakkaus, joka leimaa eksyttäjäksi sen, joka veti terveet rajat vääryydelle - ja vapautui ihmisten orjuudesta Kristuksen vapauteen.
Se ei ole rakkaus, joka vääntelee kieroon toisia välttääkseen kohtaamasta itseään. Se ei ole rakkaus, joka tuomitsee toisen elämän itsekkääksi turhuuksien turhuudeksi heti, kun ei voi enää hallita ja käyttää toista miten huvittaa. Se ei ole rakkaus, joka levittää salaa valheita tehdäkseen kauhistukseksi Jeesuksen todistuksen toisessa, vieläpä läheisessä, jonka on tuntenut vuosia. Tämä jos mikä on tottelemattomuuden ilmentymää.
Syystäkin Sana varoittaa:
"Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia. Älkää siis olko osallisia heidän kanssaan." (Ef. 5:6-7)
Ei ole ihme, että nykyaikana rakkaus on kärsinyt inflaation yhdessä totuuden kanssa!😵
Ei ole ihme, että jumalattomat ateistit pilkkaavat kristinuskoa sen "orjamoraalista", joka ei perustu elävään uskoon, vaan ulkokultaiseen vääristymään, josta on tullut vaivihkaa ylösalaisin evankeliumi.
Jos joku kehtaakin vetää rajoja, häntä syytetään itsekkyyden synnistä, hylkäämisestä, kapinasta ja ylpeydestä - ikään kuin terve itsesuojelu olisikin hirveä vääryys, jonka väitetään ilmentävän kaikkea sitä, mitä syyttäjä itse ilmentää asenteillaan ja teoillaan. Jos toinen ei alistu muovailuvahaksi ja hallittavaksi orjaksi, hän on paha ihminen. Tällainen ei ole rakkautta, vaan ehdollista rakkautta, joka on kontrolliin muoto, joka sanoo: "lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi". (Jes. 51:23)
Jeesuksen mielenlaatu arvostaa aitoutta ja kunnioittaa rajoja. Tämä mieli ei tahdo hallita toisia eikä vaatia muita olemaan jotain, mitä he eivät ole. Se antaa Jumalan hallita ja tahtoo olla kuuliainen. Se ei kapinoi Luojaansa vastaan alkamalla muovailla toisia mieleisekseen, vaan kunnioittaa Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä näiden kämmäilyistä riippumatta. Se erottaa teot ja persoonan toisistaan. Se vihaa pahaa, mutta rakastaa ihmistä. Se nimeää pahan, joka tuhoaa, jotta ihminen voisi vapautua siitä. Tosiasioiden nimeäminen on aivan eri asia kuin tuomita ihminen! Jos emme enää kykene erottamaan hengellistä erottelua tekopyhästä tuomitsemisesta, se on vakava merkki totuudesta vieraantumisesta. Kun sydän on saanut tulla tuntemaan armon ja totuuden, sillä ei ole tarvetta tuomita ja hallita toisia. Se koettelee ennen kaikkea sydäntään aralla tunnolla Sanan äärellä. Se rohkaisee, varoittaa ja kehoittaa, mutta jättää tuomion Jumalalle. Armahdetulla ei ole tarvetta tuomita toisia, se haluaa armoa ennemmin tuomiota ja rakkautta ennemmin hallintaa. Jos ei osata erottaa varoitusta ja kehoitusta syyllistämisestä ja tuomitsemisesta, jokin on vialla.
Rakkauteen kuuluu varoittaa valheen vaaroista ja vetää terveet rajat vääryydelle. Armo ei vaadi tuhoutumaan vääryyden alttarilla, vaan anteeksiantoon kuuluu olennaisesti terve itsesuojelu. Jos anteeksianto tarkoittaisi, että pitäisi jäädä ottamaan vastaan uusia haavoja sieluun ja antaa vain anteeksi ilman, että haavoittaja edes katuu tekojaan, se ei ole anteeksianto, vaan anteeksiannon pilkkaa. Se antaisi pahan tuhota tekijänsä ja tekojen kohteen - ja ketä se hyödyttää?🤨 Ei ainakaan kumpaakaan näistä ihmisistä. Eipä se ilahduta myöskään Jumalaa - päinvastoin anteeksiannon väärinkäyttö toisten orjuuttamiseen herättää Jumalan kiivauden. Katumaton anteeksianto johtaa tuhoon ja turmioon, ei elämään ja vapauteen.
Jos toinen ei kadu tekemäänsä pahaa, vaan oikeuttaa vääryyden jatkamisen, silloin on tervettä vetää rajat. Anteeksianto ei vaadi elämään keskellä henkistä helvettiä - se vapauttaa siitä! Silloin todellinen anteeksianto voi toteutua, kun ei joudu elämään jatkuvan haavoittamisen, riiston, vääristelyn ja kaltoinkohtelun keskellä.
Tällainen anteeksiannon vääristymä murtaa ihmisen uskon ja todellisuudentajun. Anteeksiantoa käytetään psykologisena aseena, kun:
- uhrinroolia käytetään kääntämään todellisuus päälaelleen
- uuvutetaan toinen emotionaaliseen paskavyöryyn ja kerjätään empatiaa itsesäälidraamalla
- asioita väännellään, selitellään, kielletään ja vaaditaan loputonta todistustaakkaa toiselta omista teoista
- tilanteita sumennetaan vastuun välttämiseksi gaslight-kieroilulla
- vedotaan armoon katumuksen välttämiseksi
- näytellään katumusta anteeksiannon saamiseksi
- kielletään käsittelemästä asiaa enää koskaan
- teeskennellään parannusta ja jatketaan tuhotoimia
- vaaditaan anteeksiantoa ilman parannusta ja totuuden tunnustusta
- vääryyttä ei oikaista, vaan oikeutetaan jatkossakin
- viskataan vastuu ja syyllisyys syyttömään
- syyllistetään toinen siitä, että tämä suojautuu, kohtaa ja käsittelee kokemuksiaan voidakseen kasvaa ja oppia niistä.
Tämä on pyhitetty julmuus: rakkauden kielellä toteutettu väkivalta. Siinä tekijä pitää kädet puhtaana samalla kun toisen sielu likaantuu hänen puolestaan. Ja voi, mikä vääryys se on, jos toinen kieltäytyy jäämästä sijaiskärsijäksi!
Anteeksiannon tulisi vapauttaa vääryydestä, ei sitoa jäämään pahan tuhottavaksi. On käsittämätöntä, kuinka näin olennainen evankeliumin totuus on voitu unohtaa yllättävänkin laajasti.😵 Anteeksianto ei lakaise pahaa maton alle, eikä vaienna ja vaadi tuhoutumaan hiljaa, vaan kohtaa vääryyden ja vapauttaa siitä. Armo peittää paljot synnit, mutta se ei tarkoita, että armon nimissä voidaan lakaista vääryys maton alle - ilman kohtaamista, tunnustusta, katumusta ja parannuksen tekoa. Armon nimissä tehty vääryyden lakaisu jättää vääryyden kasvamaan täyteen mittaansa.😬 Ja jos joku kertoo, kuinka vääryys jatkaa tuhojaan, hänet leimataan katkeraksi pahan kaivelijaksi. Ikään kuin pitäisi vain alistua kärsimään hiljaa pahan tuhottavana ja hyväksyä sekä oman että tekijän sielun tuhoutuminen. Tämä ei ole oikein. Tämä ei ole rakkautta!
"Rakkaus kärsii kaiken" ei tarkoita alistumista vääryyden tuhottavaksi. Jos rakkaudesta annetaan näin ikävä kuva, ei ole ihme, että moni luulee Jumalan olevan julma misantrooppi. Hänestä on annettu väärää todistusta aivan liian monelle - meidän kristittyjen taholta! Meidän tulisi vapista ja mennä itseemme, ettei tämä vääryys jatkuisi enää ainakaan itsemme kautta. Meidät on kutsuttu elämään aralla tunnolla Jumalan Sanan äärellä, ei vääntelemään kieroon Elävän Jumalan Sanoja ja luonnetta. Voi, kuinka paljon eksegeettistä akrobatiaa harrastetaan nykypäivänä - eikä enää pelätä Herraa!😫
Yksi esimerkki eksegeettisestä akrobatiasta on Mal. 2:16: "Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala." Tähän vedoten kielletään jopa terve itsesuojelu, ikään kuin olisi väärin suojautua vääryydeltä, joka vain jatkuu ja pahenee.😵 Kätevästi unohdetaan konteksti ja jakeen loppu: "Ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Ottakaa siis vaari hengestänne, älkääkä olko uskottomat." (Mal. 2:16)
Jumalan rakkaus ei hyväksy vääryyttä, ei suojele pimeyden töitä, eikä vaadi uhraamaan itseään vääryydelle. Jo toista tuhoava toiminta itsessään on hylkäämistä ja uskottomuutta. Sellaiselta suojautuminen on kuuliaisuutta Jumalalle, joka vihaa vääryyttä. Armo ei peitä katumatonta pahantekoa - armo antaa voimaa kohdata, tunnustaa ja hylätä vääryyden. Kuinka vääryys voi tulla armon peittämäksi, jos sitä ei tahdo tunnustaa ja hylätä?🤔 Jos vääryys jatkuu armon nimissä, sen peittäminen on hengenvaarallista - koska se paaduttaa sydämen pysymään lujana vääryydessä ilman katumusta.
Katumattomuus estää Jumalan armon tuntemisen. Silti Jumala kutsuu katumattomia parannukseen. Jospa he kuulisivat Hänen äänensä, eivätkä sulkisi sydäntään, kun Totuus omaantuntoon kolkuttaa. Herra ei tahtoisi yhdenkään hukkuvan katumattomuuteensa. Hän kutsuu, nuhtelee ja kolkuttaa sulasta armosta ja laupeudesta. Niin kauan kun on elämää, on mahdollista kääntyä pimeydestä valoon.
Jatkuu seuraavassa osassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti