Kuvasarja osa 4: vapautumsen alkuvaiheet

 Tässä osassa alkaa näkyä, kuinka vuosia riistetty ja ryöstetty elämä palautuu takaisin oikealle omistajalleen. 

Tässä osassa on mukana karua kerrontaa karujen ilmiöiden ääreltä. Mukana on myös hengellinen näkökulma, joka alkaa hautausmaalta, entisen okkultistin häpeäpaikalta. Tämä saattaa olla se osa todistuksestani, jonka kuuleminen on joillekin ollut niin sietämätöntä, että se on pitänyt leimata "häpeäksi kaikille seurakunnille", vaientaa "vaarallisena myrkkynä" ja tuomita "ylihengelliseksi höpötykseksi", jota kukaan ei saisi koskaan tulla kuulemaan.

Lukija tutkikoon ja tehköön johtopäätöksensä itse.

Tässä olen ensi kertaa vuosiin yksin hautausmaalla, jossa ennen harjoitin okkulttisia rituaaleja. Enää en pelkää kohdata menneisyyteni varjoja - olen tuonut ne valkeuteen. Enää menneisyyteni saatanan sätkynukkena ei ole muistojenikaan osalta pimeyden vallassa. Kun uskalsin kohdata nuo kipeät ajat Jumalan armon ja totuuden valossa, vapautui menneisyyteni pimeyden vallasta. Aika, jona ennen palvelin vain saatanaa, kääntyikin palvelemaan Jumalan suunnitelmaa. Ennen olin vain saatanan vääristämä paskiainen, joka totteli isäntänsä oikkuja kuin sätkynukke - nyt näen olleeni tekemässä opinnäytetyötä tulevaa kutsumustani varten Jumalan valtakunnan asialla.😄 

Mielettömyyteni aika pimeyden palveluksessa olikin synkkää sissisotaa, joka valmisti minua tehtävääni tuoda valoa pimeyteen ja toivoa toivottomuuden keskelle. Jotta voisin tunnistaa pimeyden työt ja varoittaa niiden vaaroista, tein huolellista työtä tullakseni tuntemaan, miten perseestä on elää valheessa ja palvella saatanaa.😅 Ja miten ihmeellistä on Jumalan armo ja rakkaus, kun Hän minut pelasti, vapautti ja armahti, tekipä vielä uudeksikin. Enpä olisi arvannut riivaajien riepoteltavana riehuessani, että vielä joskus minusta tulee kävelevä todiste muutoksen mahdollisuudesta. Samalla syvä pelko vavisuttaa sisintäni, kun ymmärrän, että voisin olla itse vääristelijöiden joukossa ilman Jumalan armoa - ja sen todesta ottamista.😬 

En voinut olla ottamatta todesta Jumalan armoa, joka tuli vapauttamaan minut pimeyden syövereistä - vaikka en mitään ollut, muuta kuin täysi paskiainen. Kaikesta kauhistuksistani huolimatta Jumala armahti minua, ja se opetti hyvin syvällisesti sen, että pelastus on yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. On valtava helpotus, ettei meidän teoilla ole siihen mitään osaa😮‍💨 - koska jos olisi, ei kukaan voisi pelastua. Jos alkaisin rakentaa uskoani tekojeni varaan, luulottelisin olevani itsessäni jotenkin erinomainen, olisin vajonnut mielettömyyteen ja ylpeyteen.🤯 En minä voi itsessäni mitään, muuta kuin toivottaa egolleni kuolemaa, jotta Jeesus voisi saada minussa yhä enemmän sijaa. 

Elämäni saatanan vääristämänä sätkynukkena kääntyi voitoksi: siinä karisi pois turhat luulot omasta hyveellisyydestä.😅 Kauhulla muistelen tuota Vanhaa Jennaa, joka antaa aikamoisen kontrastin - ja kyynisen koomista huumoria arjen kohtaamisiin. Vaikka olen saanut uudistua ja vapautua mielenmuutokseen, olen edelleen yhtä turmeltunut ja syntinen ihminen. Enää en elä vanhan ihmisen tavoin, kiitos Jumalan Hengen! En voi itseäni muuttaa, mutta Jeesus voi, kunhan en vastusta Hänen hyvää työtään. 

On eri asia elää vääryyden orjuudessa, paholaisen tahdon vankina, kuin olla armahdettu syntinen. Armon tarkoitus on vapauttaa ihminen synnin, kuoleman, saatanan ja ihmisten orjuudesta elämään totuuden rakkauden kuuliaisuudessa ja Herran pelossa. Jos ihminen jää elämään valheeseen, jatkaa pimeyden tekoja, mutta pukee pimeytensä armoon ja verhoaa valheen pyhyyteen, se on kuin rakentaisi yhä syvemmän vankilan sielulleen.🥶 Tällainen sielu ei kaipaa vapautusta, koska ei tahdo nähdä oman tilansa vakavuutta totuudessa.😥 

Jos totuus on tullut ilmeiseksi yhä uudestaan, mutta ihminen yhä vain torjuu ja kieltää sen, tällöin ei enää ole kyse tietämättömyydestä, vaan tietoisesta tietämättömyydestä, joka on tietoista tyhmyyttä. Se on tahdonalainen itsepetos, jossa ihminen hylkää kasvun, rehellisyyden ja Jumalan viisauden.😵 Koska totuus vaatisi murtumista, katumusta, rehellisyyttä, vääryydestä luopumista ja ennen kaikkea vallasta luopumista, on "helpompi" vain sulkea silmät, tukkia korvat, kovettaa sydän ja lakata ajattelemasta.🫣 Tällainen sieluntila on erinomainen pimeyden voimien käyttöön - koska ihminen kieltäytyy näkemästä, kuulemasta, tuntemasta ja ajattelemasta, hän ajattelemattomuudessaan antautuu noudattamaan niitä yllykkeitä, mielenliikkeitä ja himoja, joiden kautta häntä on helppoa ohjata toteuttamaan vihollisen tahtoa.😟 Tämä tila on äärimmäisen vaarallinen, koska sen ulkokuori näyttäytyy viattomalta ja tietämättömältä, mutta sisällä palaa ylpeyden tuli, joka haluaa muiden kumartavan omaa valhettaan. Tällainen sydän luottaa pahuuteensa ja uskoo, ettei kukaan häntä näe. Se istuu turvallisen tuntuisessa petoksessa ja sanoo: "Minä, eikä ketään muuta!" (Jes. 47:10) Ja mikä kierointa, se saa vallan manipuloimalla toisten sääliä ja myötätuntoa.🫩

Kun ihminen kieltäytyy ajattelemasta, näkemästä, kuulemasta ja tuntemasta, ettei hänen tarvitsisi kohdata totuutta, hän antautuu jonkun toisen tahdon sokeaan ohjaukseen.🥺 Ne tekojen hedelmät, joita hän ympärilleen levittää, kertovat tuon tahdon olevan mielistynyt pimeyteen: valheet, väärä todistus, vainennettu totuus, kontrolli, manipulointi, hyssyttely, selittely, hämmennys, pakonomainen pimeyden tekojen maton alle lakaisu, omantunnon korruptio, toisten kustannuksella loisiminen, itsesäälidraamat, uuvuttava energianriisto, väärät taakat toisten harteilla, vastuuttomuuden tyrannia, itsekäs riisto, totuuden torjunta, gasligt-vääntö, uhrityrannia, projektiot, sääliroolipelit, syntipukkirituaalit, välinpitämättömyys toisten tuskasta, henkinen tuho, emotionaalinen kaaos ja jos sen antaa jatkua, entropia leviää💩 - lopulta pyhäksi pukeutunut passiivipaskapaska tukahduttaa kaiken elämän ympäriltään.⚰️ Totuuden torjuminen johtaa toisten elämän tuhoamiseen. Se johtaa hitaaseen toisten loppuunkulutukseen oman petoksen polttoaineena. Ja se on hirveän tuskallista niille, jotka joutuvat kokemaan sen.

Kun totuus on tullut monin tavoin ilmeiseksi yhä uudestaan, mutta ihminen valitsee olla kohtaamatta sitä, kyse ei enää ole tahattomasta tyhmyydestä, vaan päättäväisestä typeryydestä, joka on moraalisesti valittu. Se on Jumalan viisautta vastaan kapinoivaa ylpeyttä, joka halveksii Jumalan antamaa viisautta, koska totuus uhkaa sen valheellisen minuuden valtaa. Kyse ei ole siitä, etteikö ihminen voisi ymmärtää, hän vaan ei halua ymmärtää - koska ymmärtäminen merkitsisi vastuuta, katumusta ja muutosta.🤯 Tämä on älykkyyden tuhoamista oman mukavuuden hyväksi. Tällöin totuuden torjumisesta on tullut sielun lobotomia.😭 Mitä pidempään totuuden torjunta jatkuu, sitä enemmän sydän paatuu valheeseen. Kun riittävän pitkään vääntelee kieroon todellisuutta, lopulta ihminen ei enää erota valhetta totuudesta.😳 Hän uskoo valheen, koska ei halunnut ottaa vastaan rakkautta totuuteen, vaikka sitä yhä uudestaan hänelle tarjottiin. Systemaattinen totuuden torjunta on tie hengelliseen hulluuteen, jossa valheesta on tullut ihmiselle uusi totuus ja todellinen totuus on kauhistus.😰 Tämä on yksi pahimmista paholaisen valheista, joka saa ihmisen vihaamaan sitä totuutta, joka hänet voisi vapauttaa. On surullista, miten se saa ihmisen hukuttamaan itsensä mukavaan valheeseen, joka on pelkkä illuusio vallasta ja erinomaosuudesta - ja tätä valhetta se puolustaa totuutta vastaan, vieläpä uskoen olevansa pelastunut.😵 Jeesus on tie, totuus ja elämä. Mutta jos ihmisen valitsema tie torjuu totuuden, se ei johda elämään. 

Jos ihminen vääristää totuuden ja vihaa niitä, jotka varoittavat ja kutsuvat parannukseen, hän ei tee tätä vain ihmiselle. Jos ihminen leimaa rehelliset varoitukset väkivallaksi ja vääristää totuudenpuhujan irvikuvaksi, hän tappaa Jumalan palvelijan henkisesti - ja häpäisee totuuden tien muiden silmissä.😵‍💫 Jos ihminen kieltää kokonaan omat pahat tekonsa ja uhraa syyttömän syntipukkinaan, on ilmeistä, että näin tekemällä ihminen hylkää Jeesuksen.😓

Mielenmuutos halveksitaan niiden toimesta, jotka ovat mielistyneet pysymään lujana vääryydessä. He eivät tiedä, kenen tahtoa noudattavat. Tällainen toiminta ei nouse ihmisestä, koska se sotii ihmisyyttä vastaan. Siihen sotaan meitä yllyttää sielunvihollinen valheillaan.

Jos emme ota todesta saatanaa, emme ota todesta myöskään Jeesusta - ja se on saatanan voitto. Vaikka emme uskoisi Jumalaan emmekä saatanaan, hengellinen todellisuus ei lakkaa olemasta totta. Saatanan mieluisin valhe on uskotella, ettei häntä ole olemassa, eikä myöskään Jumalaa. Silloin se saa jatkaa rauhassa ihmisten eksyttämistä mukavan oloisen valherauhan verhon takana. Jos saatanan paljastaminen loukkaa, se paljastaa tuon vihollisen vaikutuksen. Eihän ihmisellä itsellään tulisi olla mitään syytä loukkaantua siitä, että sielunvihollisen pahuus tuodaan päivänvaloon. Vihollinen yllyttää loukkaantumaan, torjumaan ja leimaamaan valon hulluudeksi, jotta ihminen ei voisi vapautua sen valheiden vallasta. 

Ei ole olemassa välitilaa, jossa ihminen voisi olla vapaa saatanan vallasta ilman Jeesusta. Ihmistä ohjaa joko Jumala tai saatana. Ilman Jeesuksen uskoa ihminen on pahan vallassa. Tämä ilmeinen ja silmin haivattava tosiasia pyritään häivyttämään yhteiskunnallisesti, koska se palvelee saatanan tarkoitusperiä. Jos joku väittää tätä "salaliittoteoriaksi", kannattaisi avata silmät, katsoa ympärilleen ja omaan sydämeensä, ja ymmärtää näkemänsä.🧐 Jos saatana ei hallitsisi maailmaa, emme eläisi keskellä maanpäällistä helvettiä. Jos emme olisi langenneet jo luomakunnan alusta saatanan valheisiin, emme näkisi ympärillämme niin paljon kaikkinaista pahuutta. Emme myöskään vihaisi Jeesusta ja totuutta, emme tekisi pahaa, emme ajattelisi pahoja ajatuksia, emme noudattaisi pahaa tahtoa ja itsekkyyttä, joka on sielunvihollisen luontoa, ei ihmisen. Jos emme kohtaa totuutta oman tilamme vakavuudesta, emme voi ymmärtää myöskään Jumalan armoa. Eihän silloin armoa tarvitse, kun kuvittelee olevansa hyvä ihminen. Ilman totuuden kohtaamista itsestään Jeesuksen risti jää hulluudeksi.😬

Katse kertoo jo jotain: Enää en ole vanki - en menneisyyteni enkä toisten vastuuttomuuden tyrannian. Enää ei tarvitse vältellä paikkoja, joissa ennen harjoitin pimeyden tekoja. Kuljen niiden läpi laulaen ylistystä Jumalalle - ja nauran mennessäni. Tässä näkyy radikaali muutos: menneisyyden häpeäpaikasta tulee todistuksen paikka. Kuvassa on jo näkyvissä ironinen hymy: "Tässä seison, eikä pimeys enää niele minua - nyt minä näen sen läpi." Olen saanut takaisin kaiken sen, mitä minusta oli vuosia riistetty ja tukahdutettu - totuus todellakin vapauttaa. Vasta kun vedin terveet rajat sielunkalvajalle, vapauduin elämään kutsumustani todeksi Äärettömän äärellä - Hengen voimassa. 

On surullista, miten elämäni oli varastettu, olemukseni vangittu, armolahjani tukahdutettu ja sieluni orjuutettu sääliä kerjäävän ikuisen uhrin loppuunkulutettavaksi resurssiksi - ja minä hölmö melkein kuolin vain, koska olin liian hyväuskoinen.🫣 Onneksi hyväuskoisuuteen tuli loppu, ja onneksi tajusin, että joskus on viisainta luovuttaa ja suunnata voimavaransa jonnekin, missä ne eivät valu hukkaan turhan takia. On todellakin turhaa ja tuhoisaa yrittää auttaa ihmistä, jolla ei ole aikomustakaan kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi. On turhaa ja tuhoisaa yrittää tukea ihmistä, jolla ei ole motivaatiota muutokseen. Se johtaa pahimmillaan henkiseen hyväksikäyttöön ja orjuuteen. 

Olin ennen kyllä lukenut siitä, mutta vasta kun tulin näkemään sen omin silmin, ymmärsin pointin vakavuuden:

Kun ihminen valitsee yhä uudestaan totuuden torjumisen, hänestä tulee lopulta moraalisesti infantiili toisten kustannuksella eläjä, joka on päättänyt olla kasvamatta vastuullisuuteen. Eikä tässä ole kyse mistään pikku petoksesta, vaan systemaattisesta todellisuuden torjunnasta ja vääntelystä. Tällainen ihminen vaatii muita kantamaan itseään, ikään kuin hänellä olisi oikeus käyttää toisia hyväkseen.🫩 On eri asia auttaa oikeasti vammaisia, heikkokuntoisia, sairaita ja huono-osaisia ihmisiä, kuin ihmistä, joka ei suostu kasvamaan ja ottamaan vastuuta siitä, mistä jokaisen tervejärkinen ihmisen tulisi luonnostaan ottaa: itsestään.🙄 Ei ole oikein jäädä kuolemaan tällaiseen kuvioon, jossa oma elämä tuhoutuu toisen itsekkyyden alttarille. 

Uskollinen rakkaus ja myötätunto eivät tarkoita loputonta väärän vastuun kantamista, eikä sitä, että pitäisi sietää paskamaista kohtelua ilman tervettä itsesuojelua. Jos kaikki hätä, tuska ja varoitukset kaikuvat kuuroille korville ja selkeät sanat ovat kuin vierasta kieltä, jota "ei voi ymmärtää, vaikka kuinka haluaisi", olisi hulluutta jäädä kuolemaan vain, koska toinen on valinnut moraalisen mielettömyyden.😵

Olen kiitollinen siitä, ettei tämä kieroutunut kuvio tappanut minua, vaan opetti hyvin paljon. Tulin tuntemaan passiivisen pahuuden häpeällisimmät muodot: viattomuuteen verhottu energiavampirismi, vastuuton loisiminen toisten kustannuksella, totuuden torjunta sääliä kerjäävällä gaslight-väännöllä, emotionaalinen orjuuttaminen hauraan egon taakankantajaksi, tukipalveluksi, polttoaineeksi, sijaiskärsijäksi - ja syntipukiksi. 

Jotta ikuisen uhrin itsesäälikupla ei puhkeaisi, se vaatii aina uusia ihmisuhreja, joita syyttää omista teoistaan.🙄 Kun joku päättää vääristää toisen ihmisen omien varjojen irvikuvaksi, itkee uhrin äänellä väärää todistusta toisesta, se on henkinen murha, jossa uhrataan toinen ihminen syntipukkina oman hauraan egon alttarille. 

Näinkö toimii uhri, joka on oikeasti joutunut rikoksen kohteeksi?🤨 Ei.

Oikea uhri etsii totuutta, koska se on ainoa tie parantumiseen ja vapautumiseen - eikä hän jää uhriksi, vaan kasvaa ja oppii kokemuksistaan.  Harvalla käy edes mielessä rakentaa uhrin roolista vankilaa itselleen, jota käyttää aseena vangitakseen toisia taakankantajaksi ja tukipalveluksi. Jokin on vialla, jos uhri jää uhriuteen ja alkaa käyttää hauraan uhrin roolia hallinnan välineenä - silloin kyseessä ei ole enää mikään uhri. On eri asia joutua rikoksen uhriksi, kuin rakentaa identiteetti ainaisen uhriroolin varaan. Se on petos, joka käyttää kärsimystä kontrolliin ja orjuuttaa toiset empatiaa manipuloimalla.😣

Väärä uhri käyttää uhrin maskia torjumaan totuuden, peittämään rikoksen ja siirtämään vastuun ja syyllisyyden syyttömän harteille. Siis toimii kuin syyllinen.🤥 Tällöin hän ei muka ole koskaan syyllinen eikä vastuussa, mutta hallitsee toisia hauraudellaan. Ja se on tyranniaa, vaikka verhoutuisi avuttomuuteen, viattomuuteen, sääliin ja kieroutuneisiin kärsimysnäytelmiin, joissa todellinen kärsimys vääristyy mitättömäksi, ohitettavaksi, liioitteluksi, väkivallaksi - koska se paljastaisi kaltoinkohtelun vakavuuden. Uhriutuminen tyrannian välineenä on sairaimpia kontrollin muotoja.😵‍💫 Siinä uhriutuminen toimii totuuden vastaisena aseena - ja se on pirullinen inversio. 

Sen sijaan, että rikos tunnustetaan ja siitä otetaan vastuu, loukkaannutaan, esitetään itku, vedotaan sääliin ja osoitetaan marttyyrin elkein "minä kärsin, tuolla on syyllinen" - ja näin huomio siirretään pois todellisesta väärinteosta. Samalla vyörytetään oma syyllisyys syyttömän niskaan - ja se on kaksinkertainen rikos, kun toinen ihminen väännetään syylliseksi tekoihin, joita hänelle on tehty. 

Se on kaksoisväkivaltaa: ensin kaltoinkohtelu, sitten sen kieltäminen ja uhrin roolin anastaminen. 

Tämä vääristää koko uhrin käsitteen (inhoan jo kyseistä sanaa): uhri ei enää tarkoita rikoksen kohdetta, vaan sen tekijä varastaa sen itselleen - ja tappaa salaa syyttömän voidakseen välttää vastuun teoistaan.🤥

Kun ihminen ryöstää uhrin roolin oman valtapelin aseeksi, hän tekee hengellisen rikoksen. Se pilkkaa oikeaa kärsimystä ja tekee kärsimyksestä manipulatiivisen aseen, jolla mitätöi toiselle aiheuttamansa todellisen kärsimyksen.😖 Tämä ei ole puolustusmekanismi, vaan hallintastrategia: "Jos minä esitän viatonta, muut suojelevat minua ja näkevät pahantekijänä sen, joka uskaltaa puhua totta. Näin minä voin hallita toisia ja he tukahduttavat totuuden minun puolestani." 

Lopputulos: Todellinen rikoksen kohteeksi joutunut vaiennetaan, vähätellään, leimataan ja vääristetään. Väärä uhri hallitsee ja saa jatkaa tekojaan ilman tunnontuskia. Totuuden ääni leimataan väkivallaksi, jotta todellinen väkivalta jää piiloon.🤫

Tämä on pimeyden petollinen logiikka: "Jos minä olen aina uhri, en voi olla koskaan syyllinen."🥸 Ja näin rikos pysyy peitettynä ja syyttömästä tehdään syyllinen. Samalla unohdetaan, että rikoksen uhriksi joutunut voi olla (ja todennäköisesti on) itsekin syyllistynyt vääryyksiin elämänsä aikana. Uhriksi joutuminen ei pyhitä ketään ikuiseen viattomuuteen!🤬 Tämä on sielun orjuuttamisen huipentuma - eikä se orjuuta vain yhtä, vaan pakottaa kaikki kannattelemaan valhettaan.😫 Näin yhden ihmisen ei tarvitse koskaan katsoa peiliin, kun hän saa toiset mukaan valheeseen. Tässä illuusiossa tosiasioiden nimeäminen muuttuu rikokseksi. Vääryyttä ei saisi nimetä edes yleisellä tasolla. 🤐

Se on sama kuin vaatisi immuniteettia pimeyden teoille.🤫

Se on suorassa ristiriidassa Jumalan Hengen työn kanssa, joka nimenomaan näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion (Joh. 16:8). 

Tämä petos eksyttää muutkin näkemään Jumalan Hengen työn väkivaltana - totuus, joka vapauttaa, onkin pahuutta.😵 Väärä uhri käyttää toisia oman valheensa tukipilareina voidakseen pysyä muuttumattomana, aina ikuisena uhrina, jolle maailma on velkaa ja jonka vuoksi hänellä on oikeus syödä toiset elävältä. 

Tällainen valinta johtaa entriopiaan ja vetää muita siihen omantunnon korruptioon, josta ei itse tahdo vapautua. Jos joku yrittää varoittaa, mihin valheessa eläminen johtaa, kutsu parannukseen torjutaan kohtalokkain sanoin: "Minä en ole tehnyt mitään pahaa, vika on sinussa, joka sanoit sen ääneen." 

Tämä on kuin sanoisi: "Minä en tarvitse Jeesuksen sovitustyötä voidakseni pelastua - enhän minä ole koskaan tehnyt mitään pahaa." Silti aina joku joutuu olemaan syyllinen hänen puolestaan. 

Mutta mitä sanoo Raamattu?🤔

"Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus." (Sananl. 17:15)

On vain haitallista projisoida omat viat toiseen. Tuo taakka palaa aina takaisin sinne, mihin se kuuluukin - entistäkin suurempana. Ja vaikka uhraisi kuinka monia syntipukkeja, se ei tuo sovitusta - se vain lisää rikosta rikoksen päälle.🤯 Se ei ole vain sairasta, vaan jumalanpilkkaa, koska uhrin roolin varastaminen vääristää Jumalan totuutta - ja syyttömien uhraaminen syntipukkina oman valheen alttarille rienaa Kristuksen ristintyötä. Jumalaa ei voi kusettaa. Hän näkee, kuinka syytön tehdään syylliseksi ja syyllinen pukeutuu uhrin viittaan. Hän kuulee rikoksen uhrin huudon ja tuntee tämän tuskan - mutta tämä perverssi esitys matkii sitä saadakseen valtaa.☹️ Se on kuin väärennetty rukous, joka kohdistuukin itsekkääseen valheeseen - jota muiden pitäisi kumartaa ja kannatella. 

Todellinen uhri etsii totuutta -> ja vapautuu.

Valheellinen uhri torjuu totuuden -> ja kahlitsee muita.

Tämä kuva on vapautuneen olemuksen vahvistus - keskellä inversioteatteria, jossa minulta riistettiin olemassaolon oikeus omana itsenäni. Silti katseessa on vapautta, ilmeessä pehmeyttä, katseessa elämää ja paloa, värimaailmaan on tullut rohkeutta ja voimaa. Enää en ole se tyhjiin imetty, tyhjäkatseinen, valheen sumun sumentama ja kroonisen uupumuksen kiduttama ihmisraunio. Elämänilo, elinvoima ja valoisuus paistaa olemuksestani. Vapautumiseni voima todistaa, etten vetänyt rajoja turhaan - aloin nähdä, miten paljon yksi kipeä tyyppi söi minua henkisesti elävältä. Eikä ollut aikeissakaan lopettaa, vaikka olin lähellä kuolla siihen helvetilliseen riistoon.😰 Tämä on ollut todella järkyttävä havainto. Valitettavasti tekijä ei halunnut vieläkään mennä itseensä voidakseen luopua vääryydestä. Eihän mitään vääryyttä ollut edes tapahtunut hänen mielessään (ilmeisesti hän on niin erityinen, että hänellä on oikeus loisia toiset hengiltä ja väännellä kieroon niitä, jotka eivät suostu kuolemaan).

Kun joku elää toisten kustannuksella ja on lähellä uuvuttaa hengiltä toisen ihmisen, ei ole väärin sanoa sellaista toimintaa loisen toiminnaksi. Se ei tarkoita persoonaa, vaan persoonaa turmelevaa toimintaa. Sellainen toiminta ei ole ihmiselle tyypillinen tapa toimia, koska se sotii hänen arvoaan vastaan. Jos tällainen toimintamalli näyttää helpoimmalta tieltä elää, helppouden nimissä ihminen turmelee itsensä - ja toiset. Vaikka ihmisarvo hänellä on pysyvä teoista riippumatta, hänen sielunsa turmeltuu, ajautuu eroon Jumalasta ja tuhoaa ihmissuhteensa tällaisen toiminnan johdosta. Jos tällaista toimintaa vain selittelee ja pehmentää kukkaiskielellä, se mahdollistaa tuhoisan toiminnan jatkumisen. Se on karhunpalvelus tekijää kohtaan, samoin niitä kohtaan, jotka joutuvat elämään kyseisen toiminnan vaikutuspiirissä.  Toimintalogiikka, joka kuluttaa toiset loppuun itsekkäästi ja ilman tunnostuskia, on luomisjärjestyksen vastaista toimintaa, joka varastaa, tappaa ja tuhoaa. Siksi ei ole väärin nimetä toimintaa, joka tuhoaa ihmisen ja saa hänet tuhoamaan toisia.

Tällainen toimintalogiikka on sielunvihollisen kipeä kyhäelmä muka helpommasta elämäntavasta🤥 - mutta se, jonka metodeja ihminen toteuttaa, sen tahtoa hän noudattaa. Tämä näennäisesti helpompi ja mukavampi elämänmuoto johtaa ihmisen tuhoamaan toisia ja itsensä siinä samalla. Se on ihmisyyden vastainen toimintalogiikka, joka sotii Jumalan luomisjärjestystä vastaan. Se paaduttaa sydämen ja vangitsee ihmisen valheen orjuuteen. Jo se kertoo karua kieltään sydämen paatumuksesta, jos ihminen kykenee ilman tunnontuskia käyttämään toista itsekkäästi hyväkseen, vaikka toinen kertoo yhä uudestaan, millaista tuhoa, tuskaa ja riistoa se aiheuttaa - mutta silti hän vain jatkaa hidasta tappotyötä kuvitellen sitä oikeudekseen.😰 Ja vielä uhrin äänellä itkien vääristää toisen syylliseksi rikoksiinsa, kun tämä vetää rajat pelastaakseen henkensä.🤯 Sydämeni on murtunut nähdessäni arvokkaan sielun pysyvän lujana petoksessaan. Tuska on kasvanut nähdessäni tärkeiden ihmisten yksi toisensa perään syöksyvän itsepintaisesti valheen syvään päähän ilman kellukkeita.

Tämä on hegenvaarallinen tila, joka ei ole enää mitään tavallista paatumusta, vaan sielun syväpaatumus, joka on seurausta katumattomasta vääryyden oikeuttamisesta ja systemaattisesta totuuden torjunnasta. Se on itsepetoksen äärimmäisin muoto, jossa ihminen menettää kosketuksensa todellisuuteen - koska on toistuvasti pilkannut ja tietoisesti torjunut sen, minkä tiesi olevan totta.😨 Tällainen paatumus ei tapahdu vahingossa - siihen vaaditaan vuosia itapintaista todellisuuden torjuntaa. Kyseessä on toistuvien valintojen johdonmukainen seuraus. Mitä useammin ihminen torjuu ja vääristää, sitä enemmän sydän paatuu valheeseen. Lopulta hän ei enää pysty näkemään totuutta, koska on valinnut valheen niin monta kertaa. Se johtaa valheen pyhittämiseen: Jotta omaa pimeyttä ei tarvitsisi kohdata ja tunnustaa - pyhitetään se. Ja vääristetään irvikuvaksi lähimmäinen toisensa jälkeen, jos lähimmäisen olemassaolo muistuttaa torjutusta totuudesta. 

Tämä ei ole pelkkä valhe, vaan epäjumalanpalvelusta, jossa Jumalan Hengen työ leimataan pahaksi. Se on murhaava asenne: vääristely ja väärä todistus ovat hengellisen murhan välineitä. Se johtaa syntipukkirituaaliin: totuuden palvelija uhrataan valheelle, jotta todellinen syyllinen saisi säilyttää vallan ja illuusion "viattomuudestaan". Tämä on hengellinen rikos, jossa pohjimmiltaan palvotaan valheen isää. Tällaiseen tilaan ei ajauduta hetkessä - se on pitkällisen prosessin lopputulos. Kyse ei ole pelkästä epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ihmisten tasolla, vaan aktiivisesta sodasta todellisuutta vastaan. 

Se on totuuden vihollisuutta, joka vastustaa Jeesuksen Henkeä, ja tekee kaikkensa estääkseen Jumalan hyvän työn toteutumista toisten elämässä. Se vääristää Jumalan Hengen työn toisessa, jotta välttäisi kohtaamasta itseään - eikä hänen tarvitsisi nähdä sitä, minkä päätti itse hylätä. Tällainen vääristely pyrkii estämään toisiltakin sen, minkä itse torjui.😵‍💫

Tämä mielenlaatu haluaa tappaa Jeesuksen todistuksen, tuhota uuden luomuksen, varastaa vapauden, lahjat ja kutsumuksen, syödä toisen olemuksen ja pukeutua siihen kuin riistettyyn vaatteeseen - se haluaa orjuuttaa Jumalan lapsen kuluttaakseen tämän elinvoiman oman valheen polttoaineena.😳 Ja vaikka tämä mieli kuulisi totuuden yhä uudestaan, se torjuu, vääristää ja pitää totuutta pilkkanaan - eikä sieluparka ymmärrä, millaista vankilaa itselleen rakentaa.😫 Tällaiselle mielelle totuus, joka olisi voinut vapauttaa, onkin pahin vihollinen. Siksi tämä mieli ei voi sietää toisten vapautta Kristuksessa. Se halveksii Hengen työtä ja totuuden kuuliaisuutta. Tämä mieli ei tunne Herran pelkoa, joka on viisauden alku.

Kun ihminen päättää vääristää toisen ihmisen, hän päättää murhata tämän valheella, jotta hänen ei tarvitsisi katsoa peiliin, katua tekojaan, tunnustaa totuutta, ottaa vastuuta ja tehdä parannusta. Tämä on vakava tila, koska siinä ihminen pyhittää oman pimeytensä, vääntää valkeuden pimeydeksi, kovettaa sydämensä, uhraa toisen ihmisen syntipukkina itsepetoksen alttarille ja torjuu parannuksen tien.🫨 Se on vaarallisimpia tiloja, johon ihminen voi itsensä ajaa. Tämä olkoon varoituksena meille kaikille, jotta voisimme välttää valheen vankilaan hukkumisen. 

Tässä kuvassa näkyy toivo paskamyrskyjen keskellä. Paskasta nousee niitä toivon kukkasia, joista olen aiemminkin puhunut. Vaikka tuska on syvä, kiitollisuus on sitäkin syvempi. Kaiken vääristelyn keskellä Jumala on todistajani - ja minä ihmettelen sitä, mitä Hän tekee elämässäni. Herra on alkanut tehdä kummia kummajaisen kautta.😁 Jopa narkkarit, juopot, rikolliset ja ateistit ottavat vastaan todistukseni. Heillä ei ole tarvetta vääristellä, heille rehellisyyteni ei ole väkivaltaa, aitouteni ei ole uhka eikä Jumalan Hengen työ ylimielistä eksytystä. Jopa uskosta osattomat ovat kertoneet kokevansa mielekkääksi keskustelut kanssani - silloinkin, kun käsittelemme elämän kipeitä ilmiöitä ja kurkistamme maton alle. Tuskallisten kokemustenkin äärellä toivon näkökulma on säilynyt, siksi he ovat kokeneet keskustelun avartavana. On mielenkiintoista, miten uskosta osattomatkin näkevät anteeksiannon asenteen elämässäni, ymmärtävät erottelun tekojen ja henkilöiden välillä, tunnistavat eron hyvän ja pahan välillä, eivätkä koe rehellisyyttäni väkivaltaisena myrkkynä, vaan näkevät sen ihmisiä arvostavana - ja tarpeellisena. Heidän sydämensä on lähempänä Jumalaa kuin niiden pyhien, jotka vääntelevät kieroon yhtä kummajaista, jonka Kritus vapautti tuhokierteen orjuudesta. 

On ironista, kuinka sitä vääristellään ja paheksutaan, joka ennen vihasi totuutta, mutta nyt kiivailee totuuden rakkauden puolesta Jeesuksen Hengen johdatuksessa. Entinen nisti ja okkultisti, joka ennen oli saatanan vääristämä paskiainen, mutta vapautui kasvamaan aidoksi itsekseen Jeesuksen Kristuksen armosta, onkin nyt harhainen, ylpeä, eksyttäjä, väkivaltainen, katkera ja ihmisvihaaja - koska tunnistaa perkeleen työt eikä lakaisee niitä hiljaa maton alle.🥴

Tämä onkin aikamoinen mielenlaatu: maton alle lakaisun mentaliteetti, joka vastustaa totuutta Jeesuksen nimessä - ja voi, kuinka se raivoaa, koska ei voi enää hallita sitä, jonka Kristus vapautti. 

Olisiko ollut parempi, jos olisin kuollut uupumukseen ja antanut uhrata itseni turhaan valheelle?🤨

En ole mikään saatanan syntipukki!😤 

On puhdasta typeryyttä kieltää todellisuus siitä, mitä on toiselle tehnyt - ja vääntää syytön syylliseksi omiin tekoihin.🤯 On äärimmäisen itsekästä vangita toisen elämä oman egon resurssiksi ja loisia toisen kustannuksella vähät välittäen siitä, millaista tuhoa ja tuskaa toiselle aiheuttaa.😵 Ja sitten vielä kieltää kokonaan pahat tekonsa. Ei muka ollutkaan väärin käyttää toista yksipuolisena tukipalveluna, sitoa jäämään elävältä syötäväksi valheellisilla muutoslupauksilla ja petollisilla katumusnäytelmillä. 

Ei muka ollut väärin käyttää toista ihmistä ainaisena kuuntelunukkena, empatiatankkina ja emotionaalisena kaatopaikkana. Ei muka ollut väärin ryöstää toisen syvintä olemusta ja yrittää pukeutua toisen identiteettiin ystävyyden nimissä. Ei muka ollut väärin käyttää toista omien varjojen jäteastiana, omien ongelmien selvittäjänä ja vangita toinen tekemään turhaa työtä, jota ei voi tehdä kukaan muu kuin ihminen itse. Ei muka ollut väärin käyttää toista uuvuttavan minäminä-vyörytyksen vastaanottajana, sääliroolipelien vankina ja itsepetoksen kannattelijana. 

Ei muka ollut väärin kyseenalaistaa toisen todellisuutta, ohittaa toisen tuskaa ja oikutella heti, jos tämä huomioi toisia. Ei muka ollut väärin käyttää toista kuin tämä olisi kontrolloitava omistusesine, jonka hyvinvoinnista ei tarvinnut välittää, eikä rajoja kunnioittaa kuin tekopyhällä sanahelinällä - ja jolle voi mielin määrin valhedella, ettei muka tee sitä, mitä tekee. Ei muka ollut väärin käyttää toista tunnemanipuloinnin harjoitusalustana, tunnekuormien paskapönttönä, henkisen kaaoksen piinapenkkinä ja vastuutoman uhrityrannin taakankantajana. Ei muka ollut väärin uuvuttaa toista auttamisen nimissä, pitää vankina ainaisen ottajan tarvetyrannian energiaorjana ja käyttää toista itsensä toteuttamisen polttoaineena ilman aitoa vastavuoroisuutta.🫩

Ei muka ollut väärin murskata toisen todellisuudentajua gaslight-väännön tukahduttamana, uuvuttaa itsesäälidraamoilla ja kohdella toista ainaisena pahantekijänä aina kun tämä kehtasikin sanoa totuuden. Ei muka ollut väärin varastaa toisen syvintä olemusta, syödä häntä elävältä, hämärtää havaintokykyä, tukahduttaa armolahjoja ja kutsumusta - ja estää tätä palvelemasta Jumalaa.😵‍💫

Ei muka ollut väärin tuhota toista oman mukavuuden sijaiskärsijänä, tahallisen avuttomuuden tuhoprojektina, inversioteatterin projektiilina ja kaiken sen katumattoman passiivipaskan syntipukkina, jota ei haluttu katua ja tunnustaa. Ei muka ollut väärin vääristää toista irvikuvaksi ja murhata sosiaalisesti vain, koska tämä kehtasikin vetää rajat. Ei muka ollut väärin leimata totuus väkivallaksi ja uhrata totuuden palvelija valheen alttarille, ettei viattoman uhrin egopetos järkkyisi - eikä sen vankina olevan sielun tarvitsisi nöyrtyä parannukseen.😩

Tällaista toimintalogiikka on vaikea uskoa todeksi, vaikka eläisi sen keskellä. Ja juuri siksi otin paskaa vastaan aivan liian kauan. En halunnut uskoa näkemääni todeksi, ja juuri se piti minut vankina vuosia. Vaikka kutsuin vapauteen ja muutokseen, toinen koki mukavammaksi jäädä itsepetokseen.😢 Niinpä minun ei auttanut kuin luovuttaa. Tässä tapauksessa se oli oikea valinta. Olisin kuollut, jos olisin jäänyt loppuunkulutettavaksi tuhon hyväksi.

Vasta, kun pääsin jatkuvan haavoittamisen kierteestä, anteeksiannon valinta lakkasi junnaamasta paikallaan. Oli tuskallisen epätoivoista yrittää elää anteeksiannon valintaa todeksi, kun tuskaa, paskaa ja haavoja sateli niskaan tappavan tasaiseen tahtiin. Opin kantapään kautta terveen itsesuojelun kuuluvan olennaisesti anteeksiantoon: On mahdotonta elää todeksi anteeksiantoa, jos jää tuhoutumaan ympäristöön, jossa lyödään yhä uusia haavoja. On mahdotonta selvittää asioita, jos vastassa on suljetut silmät, kuurot korvat ja katumaton sydän. Ei ole viisasta jäädä ottamaan uusia iskuja vastaan (anteeksianto ei tarkoita elämää laittomuuden kynnysmattona), vaan vetäytyä sieltä, missä ei ole toivoakaan tulla kuulluksi, nähdyksi, ymmärretyksi ja kunnioitetuksi ihmisenä.

Anteeksianto ei tarkoita sitä, että vääryys vaietaan kuoliaaksi. Vääryyden nimeäminen on anteeksiannon edellytys. 

Jos koettu todellisuus pitäisi lakaista maton alle piiloon ja väittää torjuntaa anteeksiannoksi, sellainen mahdollistaisi vain pahan jatkumisen. 

Anteeksianto ilman totuuden tunnustamista ei ole anteeksianto, vaan sielun orjuuttava vankila, joka tukee vääryyden jatkumista tekijän ja teon kohteen turmioksi. 

Anteeksianto ei suojele pimeyden töitä, vaan tuo ne päivänvaloon, jotta niiden runtelemat sielut voisivat vapautua. 

Kipeiden asioiden rehellinen kohtaaminen ei ole katkeruutta, vaan mahdollisuus vapautua katkeruudesta. On eri asia jämähtää koettuun vääryyteen, kuin tuoda se valoon voidakseen kasvaa ja vapautua sen vallasta. Elämän realiteettien kohtaamatta jättäminen johtaa pitkittyessään pysähtyneisyyteen. Silloin kasvu kuihtuu ja sydän kivettyy. Kohtaamattomuus on tie katkeruuteen, totuuden kohtaaminen on tie katkeruudesta kasvuun. 

 Anteeksianto avaa uuden näkökulman elämän helvetillisiin kokemuksiin. 

Siksi kipeää menneisyyttä ei tarvitse lakaista - sen voi kohdata armon ja totuuden valossa. Kohdattu tuska ja paska on siedettävämpää kuin kohtaamaton. Kohtaamattomana ne pysyvät pimeyden vallassa, alkavat tuhota ja kuluttaa elämää. Kohdattuna ne voivat vapautua valkeuden valtaan, jolloin ne voivat kääntyä elämää rakentavaksi ja suojaavaksi voimaksi.

Ei ole turvallista saati viisasta lakaista menneisyyttään ja omaa sydäntään torjunnan maton alle väittäen sitä eteenpäin menemiseksi - torjunta ei vie eteenpäin, vaan vangitsee kohtaamattoman mennesyyden kahleisiin. 

Ovi vapauteen on kaiken aikaa auki. 

Jeesus jopa maksoi kalliin hinnan jokaisen sielun vapautumisen puolesta.

Jatkuu seuraavassa osassa...