maanantai 16. marraskuuta 2015
Riippuvuus
Miten voi rakastaa ja vihata jotain samaan aikaan? Muistan vieläkin kaikki ne vedot joita vetelin itkien. Silti piti painaa mäntä pohjaan. Ja bädäm hetken helpotus ja pian edessä sama tuska. Rakastin aineita. Vihasin aineita. Miten se on mahdollista? Aina sama tuska piikillä ja sit helpotus joka ei kauan kestä. Aamu alko piikillä. Sit hirvee puhelinralli ja armoton odotus että pääsee vetämään. Joka päivä sama ralli. Kaikki vitun vuodet. Mikään muu ei merkinny kun piikki. Kaikki pyöri sen ympärillä. Sen eteen teki mitä vaan. Aina kun sai kamaa kaikki oli hyvin. Tai niin mä luulin. Helvettiä se oli. Kuvittele että joku toimii sun puolesta, päättää mitä teet. Se joku on riippuvuus. Se tekee sut sairaaks. Muuttaa sut aivan toiseksi tyypiksi. Se ohjaa jokaista toimintaa. Mikään muu ei merkitse kuin aineet. Se on hirveetä. Koko todellisuus vääristyy. Helvetti on irti. Mut siitä voi päästä eroon. Sen voi oikeesti voittaa. Kaikki lähtee itsestä. Kukaan muu ei sitä voi tehdä. Oma tahto on tärkeintä siinä että pääsee eroon. Monta vuotta mä kuvittelin et mul on tahtoo. Vaan ei ollu. Ei riittävästi. Mun piti mennä niin pohjalle kuin mahdollista ennen kun tuli se oikee tahto. Piti kokee kaikki mahdollinen paska ennen kun tahtoo tuli. Viha-rakkaussuhde on muuttunu. Enää on vaan viha. Välillä riippuvuus yrittää saada mut valtaansa. Enkä mä anna sen onnistua. Se on ohi. Enää en palaa siihen helvettiin. Jatkan taistelua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvä Jenna!! Pysy vahvana. T.Oulun tyttö
VastaaPoistaHei! Löysin blogisi eilen ja lueskelin sitä sieltä täältä. Melko vaikuttava on elämäntarinasi. Olen itse siinä tilanteessa, että vasta pikkuhiljaa tutustun huumeisiin. Aloittelin kodeiinilla ja nyt olen käyttänyt subua muutaman kasipallon verran. Kyllä tarinaasi luettuani tuli sellainen olo, että nyt pitää painaa jarrua vielä kun voin. En halua tuohon maailmaan. Subu on minulle siitä viheliäinen huume, että se on ystävä ja vihollinen samaan aikaan. Se on vihollinen silloin kun et haluaisi sitä lähellesi mutta se tulee silti. Se on vihollinen silloin kun se tunkeutuu ajatuksiisi vaikka haluaisit ajatella jotain ihan muuta. Mutta se on myös ystävä niinä yksinäisinä hetkinä, kun se saapuu vieraaksesi ja hetken tuntuu siltä ettei mikään voi minua satuttaa. Kovasti Jenna toivon sinulle voimia pysyä valitsemallasi tiellä. Erityisesti toivon, että jaksat pysyä kuivilla silloinkin vaikka elämässä tapahtuisi jotain pahaa, niitä pahoja asioita kun tapahtuu meille kaikille aika ajoin. Olet rohkea nuori nainen. Jään seuraamaan blogiasi!
VastaaPoistaNuo fiilikset on niin tuttuja. Mut hyvä että blogi herätti, kannattaa oikeesti lopettaa ennen kuin se menee entistäkin vaikeemmaks. Se voi olla yks sun elämäs tärkeimmistä päätöksistä.
PoistaSe todellakin voi olla yksi mun elämäni tärkeimmistä päätöksistä. Olen tässä miettinyt että olen nyt vähän sellaisessa taitekohdassa, että joko pystyn vielä lopettamaan suhteellisen kivuttomasti tai sitten edessä on sama helvetti kuin sinulla. Tällaisena "viihdekäyttönä" homma ei varmasti tule pysymään enää kauaa. Sun blogin löytäminen oli kyllä mulle siunaus, annoit ajattelemisen aihetta enemmän kuin uskotkaan. Mä olen välillä todella epätoivoinen ja ajattelen etten pysty lopettamaan, mutta jos sinä tuolla taustalla olet lopettänut niin piru vie, niin lopetan minäkin! Kaikkea hyvää sinun elämääsi Jenna!
PoistaTuo on oikee asenne! Helvetin hyvä juttu että ajattelet noin. Jos kaipaat tukea niin laita mulle sähköpostia niin jutellaan jenna.harju89@hotmail.com
PoistaHei! Löysin blogisi KSML nettisivujen kautta, ja luinkin kaikki postauksesi täältä. Haluaisin kysyä muutaman kysymyksen ja toivottavasti vastaat :)
VastaaPoista1. Olet ilmeisesti ollut aina uskossa? Millainen suhde sinulla on Jumalaan ja miten sen koet vaikuttaneen elämääsi?
2. Sanoit jossain vaiheessa, että haluat valkoisen hääpuvun. Miksi kuitenkin lopulta päädyit tummaan?
3. Pystyisitkö / haluaisitko avata rikostaustaasi? Kiinnostaisi tietää rikosten taustoista ja myös tuomioista.
4. Oletko käynyt koulua peruskoulun jälkeen? Haluaisitko opiskella?
5. Oletko ollut missään vaiheessa asunnoton?
6. Millainen on miehesi tausta?
7. Haluatteko tai oletteko suunnitelleet lapsia?
8. Jos saat lapsia, miten aiot suhtautua heidän menemisiinsä ja tekemisiin? Esim sallisitko pilven polton?
9. Miten löysit virkkaamisen ja oletko saanut paljon myytyä tuotteitasi?
10. Mistä pidät eniten ulkonäössäsi ja mistä vähiten?
11. Millaista koulukiusaamisesi oli? Olen itsekin koulukiusattu, jonka vuoksi kiinnostaa tietää.
12. Oletko itse kiusannut ketään koulussa?
13. Oletko ollut tekemisissä kiusaajiesi kanssa myöhemmin?
14. Oletko ollut koukussa muuhun, kuin huumeisiin?
15. Pelkäätkö, että avoimuudestasi esim täällä blogissa voisi olla haittaa myöhemmin tulevaisuudessa?
16. Lukeeko läheiset / sukulaiset blogiasi?
17. Oletko aina asunut Pieksämäellä ja onko aikeita muuttaa joskus pois?
18. Millaisia pysyviä vaurioita sinulle on tullut huumeiden käytöstä?
19. Mitä sanoisit nyt miehelle, joka tarjosi sinulle huumeita ollessasi 11-vuotias, jos voisit sanoa mitä tahansa?
20. Ja vielä viimeinen kysymys, luuletko laitosten pahentaneen vai parantaneen tilannettasi ollessasi nuori?
Ja joku päivä kuvina postaus olisi kiva :)
Olen 19 vuotias nuoren naisen alku joka kokeili 16 vuotiaana ensimmäisen kerran pilveä. 17 vuotiaana kokeiluun tuli puhdas mdma. 18 vuotiaana mukaan tuli ekstaasi, vauhti, sienet, lsd, erilaiset lääkkeet (conserta, oc, lyrica) ja tulipahan kokaiiniakin maisteltua jonkin verran. Muistan vieläkin sen kauniin pumpulisen alkuhuuman joka oli valehtelematta elämäni yhtä parhaimpia aikoja. Saattoi viikonkin nauttia putkeen erilaisista huumausaineista ja ystävien seurasta. Sitä kesti jonkin aikaa, kesä ja syksy itseasiassa --> hoidin kuitenkin kouluni ja valmistuin seuraavana keväänä ajoissa. Pikkuhiljaa meno alkoi rauhoittua. Joinakin kuukausina saattoi vetää joka vkoloppu pe-su kun taas joskus vain parina iltana. Omasta mielestäni olen ollut innokas tutkimusmatkailia jonka seikkailu on ollut uskomaton ja opetuksellinen. Koen itseni viihdekäyttäjäksi. Minulla ei kiinnostusta kokeilla suonensisäisiä tai subua, eivätkä lääkkeetkään oikeen innosta. Ainut mitä menee nykyän enemmän on kannabis, mutten koe sitäkään ongelmana :D Uskooko kukaan että huumeiden käyttö voi jäädä vain viihdetasolle?
VastaaPoistamoi
VastaaPoistaMoi, saako esittää postaustoiveen? Voisitko tehdä postauksen sun psykoosikokemuksista? Itse kerran kun olin psykoosissa niin olin sen takia osastolla puoli vuotta ja hitto että olin sekaisin.. Oli aika pelottava kokemus kun sitä kuvitteli kaikennäköistä hullua.Tosiaan olisi mielenkiintoista lukea millaisia psykooseja sulla on ollu. Tämmöinen toivomus :)
VastaaPoistaKiitos ideasta :) Oon tänne jo parista psykoosista kirjottanukin. Eräs piripsykoosi on toisen nimi ja toinen oli viime jouluna. Mut kaivelen muistia (en muista kunnolla) niin katotaan palaako asiat tarpeeks hyvin mieleen et niistä voi kirjottaa.
Poista