Muistu tässä mieleen yhet ekstaasi överit. Paritkin. Olin kämpillä ja kaveri otti yhteyttä. Essoja. Menin sinne ja rätkäsin essot hihaan. Alko hirvee vapina, sydän hakkas hulluna, tuli epämääräsiä liikkeitä ja eikun vessaan laattaamaan. Tuo tila oli mulle jo tuttu, mut essojen kanssa saa aina pelätä. Monet kerrat painoin mäntää pohjaan hirveen pelon vallassa ja rukoilin etten kuolis. Silti piti painaa mäntä pohjaan. Noh, nää överit pelotti. Jähmetyin paikalleni tunnustelemaan oloja. Silmät oli ihan mustat ja kaverikin totes että tais mennä vähän yli. Siinä sitä oltiin taas. Laattaaminen jatku. Jonkin aikaa siinä tutkittiin tilannetta. Sit olo hyvin vähän parani, huomasin et en ehkä kuolekaan ja uskalsin sit lähtee. Jo pihaan päästyäni mä oksensin taas. Siinä tuli vielä joku tyyppikin vastaan ja katto paheksuvasti. Kadulla kävellessä soitin kaverille (ihan varmuudeks et jos kuolen ni tietää mun sijainnin) ja hölötin siinä kulkiessani. Liikennevaloissa piti taas oksentaa ja sit otinkin suunnan sisustuskauppaan. What the fuck?? Kysyin myyjältä hyvin oudolla lapsen äänellä et "onko täällä niitä tapetteja?". En vieläkään tiedä mitä tapetteja mä kaipasin. Myyjäkin ihmetteli mun vapisevaa olemusta mut silti näytti missä tapetit on. Juoksin ulos. Laattasin. Kaveri puhelimes ihmetteli et mitä helvettiä mä säädän. Kun tietäs. Pääsin sit vihdoinkin kaverin luokse ja se laitto mut sänkypotilaaks. Överit meni pikkuhiljaa ohi. Mielessä kyllä pyöri aikasemmin tapahtunu essomyrkytys joka oli viedä multa hengen. Rännitin jo ties kuinka monetta essoo sinä päivänä ja sit se jonkin ajan päästä iski. Mä luulin et ne oli horkat, mut se oli jotain vitun paljon pahempaa. Kramppeja, kouristuksia, vapinaa, saatanalliset kivut, kova kuume.. Ei voinu kun huutaa. Oli niin kovat tuskat etten voinu kun maata täristen sohvalla helvetillisissä oloissa. Horkat jäi kepeesti kakkoseks siinä tilassa. En onneks ollu yksin. Kaveri hiero mun jalkoja ja selkää ja anto mulle pari rivaa (Rivatril) ja ne todennäkösesti pelasti mun hengen. Noin tunnin päästä alko olo vähän helpottaa. Uskosin että ne rivat todella jeesas. Myöhemmin sain kuulla että se oli ilmeisesti ollu myrkytystila. Oireet täsmäs. Oli kuulemma ihme et olin selvinny. Essoista ei koskaan voi tietää. Vaikka ne ois samaa satsii, ne voi olla täysin erivahvusia. Niistä ei tiedä mitä kaikkee paskaa niissä on. Niitä ei koskaan pitäis rännittää. Se on helvetin vaarallista. En suosittele kenellekään.
Kuolemanvarjon laaksosta elävien kirjoihin. Toipuvan addiktin tarina. Paistaa se päivä ruiskukasaankin!
tiistai 27. lokakuuta 2015
Överit
Muistu tässä mieleen yhet ekstaasi överit. Paritkin. Olin kämpillä ja kaveri otti yhteyttä. Essoja. Menin sinne ja rätkäsin essot hihaan. Alko hirvee vapina, sydän hakkas hulluna, tuli epämääräsiä liikkeitä ja eikun vessaan laattaamaan. Tuo tila oli mulle jo tuttu, mut essojen kanssa saa aina pelätä. Monet kerrat painoin mäntää pohjaan hirveen pelon vallassa ja rukoilin etten kuolis. Silti piti painaa mäntä pohjaan. Noh, nää överit pelotti. Jähmetyin paikalleni tunnustelemaan oloja. Silmät oli ihan mustat ja kaverikin totes että tais mennä vähän yli. Siinä sitä oltiin taas. Laattaaminen jatku. Jonkin aikaa siinä tutkittiin tilannetta. Sit olo hyvin vähän parani, huomasin et en ehkä kuolekaan ja uskalsin sit lähtee. Jo pihaan päästyäni mä oksensin taas. Siinä tuli vielä joku tyyppikin vastaan ja katto paheksuvasti. Kadulla kävellessä soitin kaverille (ihan varmuudeks et jos kuolen ni tietää mun sijainnin) ja hölötin siinä kulkiessani. Liikennevaloissa piti taas oksentaa ja sit otinkin suunnan sisustuskauppaan. What the fuck?? Kysyin myyjältä hyvin oudolla lapsen äänellä et "onko täällä niitä tapetteja?". En vieläkään tiedä mitä tapetteja mä kaipasin. Myyjäkin ihmetteli mun vapisevaa olemusta mut silti näytti missä tapetit on. Juoksin ulos. Laattasin. Kaveri puhelimes ihmetteli et mitä helvettiä mä säädän. Kun tietäs. Pääsin sit vihdoinkin kaverin luokse ja se laitto mut sänkypotilaaks. Överit meni pikkuhiljaa ohi. Mielessä kyllä pyöri aikasemmin tapahtunu essomyrkytys joka oli viedä multa hengen. Rännitin jo ties kuinka monetta essoo sinä päivänä ja sit se jonkin ajan päästä iski. Mä luulin et ne oli horkat, mut se oli jotain vitun paljon pahempaa. Kramppeja, kouristuksia, vapinaa, saatanalliset kivut, kova kuume.. Ei voinu kun huutaa. Oli niin kovat tuskat etten voinu kun maata täristen sohvalla helvetillisissä oloissa. Horkat jäi kepeesti kakkoseks siinä tilassa. En onneks ollu yksin. Kaveri hiero mun jalkoja ja selkää ja anto mulle pari rivaa (Rivatril) ja ne todennäkösesti pelasti mun hengen. Noin tunnin päästä alko olo vähän helpottaa. Uskosin että ne rivat todella jeesas. Myöhemmin sain kuulla että se oli ilmeisesti ollu myrkytystila. Oireet täsmäs. Oli kuulemma ihme et olin selvinny. Essoista ei koskaan voi tietää. Vaikka ne ois samaa satsii, ne voi olla täysin erivahvusia. Niistä ei tiedä mitä kaikkee paskaa niissä on. Niitä ei koskaan pitäis rännittää. Se on helvetin vaarallista. En suosittele kenellekään.
Tunnisteet:
ekstaasi,
huumausaineet,
huumeet,
huumeriippuvuus,
piikki
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Essoja ilmeisesti oot paljon vetänyt. Mut mitenkäs sitten ihan puhdas mdma? Onko siittä kokemuksia? T. S
VastaaPoistaOnhan tuota tullu kiskottua jauheen muodossa. Oli paljon parempaa settiä kuin essot. Yks muuttu ihan punaseks ja suuttu, mä itkin ja nauroin ihan sikana ja yks meni vessaan laattaamaan :D
PoistaVoiks lukee sun sähköpostin?
VastaaPoistaTsekattu on.
PoistaLisää näitä! Jos muistasit kaikki sekoilut, hourailut, överit jnejne, lukisin niitä vaikka koko päivän! Jostain syystä ihannoin huumeiden vaikutuksia, mutta en tule niitä koskaan käyttämään. Todella ylpeä olen sinusta ja tämä blogi on mahtava!
VastaaPoistaMillään en kyllä voi kaikkia muistaa, on niin sumussa menny nuo kaikki vuodet. Mut koitan muistella ja mitä tulee mieleen niin kirjottelen sit :)
PoistaMikä juttu rännätä naksuja? Jo ihan sen takia kun sidosaineista ole mitään tietoa,siis onko mdma,mdma+piri,vai jotai muuta comboa.
VastaaPoistaMuistelidin myös kuulleeni/lukeneeni että naksut ei toimi ollenkaan ivnä.
Aikoinaan kellekkään käyny edes mielessä. No ajat vissii muuttuu.
Hyvä blogi ,koita jaksaa!
T:joskus tuli kuljettua kovaa
Mä oon rännittäny kaikki essot ja kyllä ne on toiminu. Enkä ole ainut joka niitä rännitti, täällä se on tapana näköjään. Mulla ne toimi paremmin hihassa kuin syötynä.
Poistamulla ei toimi essot enää syömällä tai tykittämällä. ja siis tykitän kaiken mikä veteen liukenee. sairasta mut vettäki pelkästää yhes vaihees ku yritin swimban käytön lopettaa. piikkikoukku on vittumainen. no vanhan pahan tilalle tulee aina uus.
Poista