Vuosi bloggaamista

Oon nyt kirjottanu tätä blogia vuoden. Yli puol miljoonaa kävijää 1 vuoden aikana. Se on semmonen määrä mitä en käsitä. Ja miten paljon apua tästä onkaan mulle ollu. Niin moni on tukenu, ymmärtäny ja tsempannu mua eteenpäin. Oon ilonen. Oon saanu monta uutta kaveria joiden kaa on ollu tosi mukava kirjotella sähköpostia. En ois ikinä uskonu et Tää blogi menestyy näin hyvin ja miten paljon olenkaan saanu uusia projekteja Tän ansiosta. On mua haukuttukin. Jopa jotkut on toivonu mun kuolemaakin, mut negatiivinen palaute on kuitenkin ollu vähäistä. Suurin osa kommenteista on ollu positiivisia. Niin moni on ilonen mun puolesta ja toivoo mulle hyvää. Se merkitsee mulle paljon. Kaikki ne kannustavat kommentit on auttanu mua pysyy kuivilla ja oon saanu niistä uskoa itseeni. Se on ollu iso apu. On ollu myös kiva saada sellasiakin kommentteja joissa lukijat kysyy neuvoa ja kertovat elämästään. On ollu mukava koittaa olla avuks, tukee ja jakaa asioita sähköpostissa. Toivottavasti musta on ollu hyötyäkin. Kovasti arvostan lukijoitani jotka jaksaa tsempata ja neuvoo. Se on suuri tuki. Moni on kehunu mua ihmisenä ja Se on saanu mut arvostaa itteeni enemmän. Vuosi sit mä vielä vedin aineita kaksin käsin. Tän vuoden aikana oon päässy irti, oppinu uusia asioita, saanu tukea, apua ymmärrystä ja oon oppinu itsestänikin paljon. Eteenpäin mua on auttanu Tän blogin kirjpttaminen, lukijoiden tuki, oma rakas ja muut läheiset. Ja tietty oma tahto. Vuos sit sitä tahtoa ei ollu, mut kuluneen vuoden aikana Se on tullu jostakin. Siihen tahtoon on monta tekijää. Vihdoinkin voin sanoo rehellisesti et mulla menee hiton hyvin. On mahtavaa kun voi sanoo sen rehellisesti vihdoinkin. Kiitos lukijat! Teidän korvaamaton tuki on mulle iso asia. Te ootte auttanu mua pysyy kuivilla, taistelemaan ja opettaneet mulle paljon siitä millasta on huumeeton elämä ja huumeeton Jenna. Kiitos tuestanne! Ja paskanjauhajat: i don't care. Turhaan louskutatte, se on vaan ajanhukkaa.