Nistiretki

Tuli mieleen eräs nistiretki stadiin. Se tapahtu 2012-2013 joulun jälkeen vuodenvaihteen yli. Oli kyllä paska reissu. Seurustelin sillon yhen jätkän kaa joka rahotti mun kaman käytön ja mun oli tarkotus mennä sen luo tikkurilaan. Ennen lähtöö se laitto mulle paljon rahaa ja mä kävin ostaa matka huumeet: vitusti lyricoita ja teemuja. Niinkun oli tarkotuskin. Enhän mä ois pystyny liikkuu mihinkään ilman kamaa. Ennen lähtöö narkkasin itteni narkkarimaiseen olotilaan että uskalsin lähtee.

Matkalla junassa narkkasin "vähän" lisää. Olin muutenkin ihan vitun tutkalla. Kävin monta kertaa vessassa vedoilla ja yhellä kerralla unohtu piikki suuhun (mul oli tapana pitää aina osuman jälkeen värkit suussa) ja kävelin siinä omalle paikalleni ihmisten tuojottaessa mua kauhuissaan. Ihmettelin että mitä vittua ne kattoo ja kun istuin paikalleni mun vieressä ollu tyyppi huomautti asiasta aika hämmentyneenä. Ja hämmennyin kyllä minäkin. Lopulta mä sit tipahdin ja menin melkein tikkurilan aseman ohi, mut onneks se vieressä ollu tyyppi herätti mut oikeella kohalla. Olin ihan kaatokunnossa.

Oltiin sen jätkän kaa sit tikkurilas ja tarkotuksena oli tavata yks toinen jätkä jonka piti kertoo mulle yhestä katkopaikasta. Se tyyppi oli kuulemma siellä duunissa. Lähettiin sit moikkaa sitä jätkää stadiin ja se halus olla mun kaa kahestaan. Ok, jätkäkaveri vittuun ja menoks. Fiksua! Mentiin sen kämpälle ja se löi piripussin pöytään. JES! Siitähän se ajatus sitten lähti. Tökittiin iteemme ja toisiamme viikon verran ja pyörittiin ympäri stadia ihan tutkalla. Niistä liikkeistä mul on erittäin hatarat muistikuvat. Ja tää tyyppi vielä ihastu muhun. Se oli aika kiusallista. Jätkäkaveri oli vitun huolissaan ja soitteli koko ajan, ymmärrettävästä syystä. Narkattiin ja pyörittiin millon missäkin (hyvin eriskummallisissa piireissä) ja mä olin oikeestaan tuntemattomien tyyppien armoilla. Enhän mä tätä katko tyyppiäkään kunnolla tuntenu. Onneks ei käyny mitään hirveyksiä. Paitsi...

..Aineet loppu ennen aikojaan. Reilun viikon verran reissu kesti ja olin laskeskellu et aineet riittää. Mut yhtenä aamuna olikin sit reflatirallaa meininki. Ja lähtö lähellä. Olin aikasemmin törmänny yhteen jätkään joka heitti mulle sillon palan subua ja se lupas järkätä mulle sitä lisää kun koodasin sille. Mulle oli just tullu rahaa ja ne vitun rahat hävis samantien kun se jätkä hävis. Vittumainen katoamistemppu. 200e meni vitun ohareihin. Hajosin. Ja vielä oli edessä matka takas spankhilliin.. Hajosin pelkästä ajatuksesta. Lähtö lähesty lähestymistään ja kamaa ei löytyny ilman rahaa. Jätkäkaverillakin oli rahat loppu. Se sit haki mut stadista tikkurilaan.

Ja saatto junaan. Olin ollu pari päivää refloissa kun joudin kohtaamaan todellisen helvetin: reflat, vitun pitkä junamatka ja juna täynnä pelottavia muukalaisia. Olin ihan vitun paniikissa. Linnottauduin junan vessaan kun iski paniikkikohtaus. Hyvää matkaa Jenna! Koko vitun tikkurila - pieksämäki matkan itkin ja vapisin junan vesassa. Se oli yhtä helvettiä. Laatta lenti, hirveet kivut ja suunnaton pelko. Tuntu ettei matka lopu ikinä. Onneks se sit loppu ja pääsin himaan. Olot ei kyllä helpottunu ennen seuraavaa päivää mut olin kuitenkin helpottunu.

Vittu, mun piti mennä sinne stadiin katkotutkimuksen takia mut se muuttukin nistiretkeks. Mistä en muista kun alun ja lopun. Paska reissu mut tulipahan tehtyä.