Hulttiotytön haastattelu

1. miten blogi tehdään?
- On olemassa sivustoja joiden avulla voi luoda oman blogin, esin tämä blogger mitä käytän ja tästä tykkään. Googlesta etsimällä näitä blogien tekosivuja löytyy hakusanalla "tee oma blogi".

2. Miksi aloit pitää blogia? Mitä odotuksia sinulla oli?
- Halusin alkaa blogata omasta elämästäni hyvin avoimesti ja rehellisesti koska elämäntyylini on monille vieras asia. Haluan avata tätä todellisuuttani muille ihmisille ja saada heidät tajuamaan että päihdeongelmainenkin on ihminen siinä missä muutkin ja olla varoittavana esimerkkinä. En toivoisi kenellekään tällaista elämää, siksi kerron siitä avoimesti. Ajattelin että saisin ehkä muutaman lukijan, mutta lukijoita onkin tullut jo noin 1000 kävijää päivässä hyvin nopeassa ajassa, se yllätti.

3. Mitkä ovat olleet yllättävimpiä palautteita?
- Se, että yllättävän moni ymmärtää minua. Pääasiassa palaute on ollut ymmärtävää, tsemppaavaa ja positiivista, mutta negatiivisia kommenttejakin on tullut, kuten jopa yksi "tappouhkaus" ja minua on haukuttu kaiken maailman nimillä.

4. Miksi blogia kannattaa seurata? Mikä siitä tekee erikoisen?'
- Blogini kertoo avoimesti narkomaanin elämästä, alamaailman kulttuurista, omasta toipumisprosessistani, menneisyydestäni, traumoista, hyvin rankista asioista jotka ovat totta. Harva uskaltaa kirjoittaa tällaisesta aiheesta näin avoimesti ja vielä julkisesti. Saas nähdä miten tämä blogi päättyy, onko sillä onnellinen vai ikävä loppu? Aion kirjoittaa tätä kuolemaani asti.

5. Kun käsittelet aihetta josta harvemmin puhutaan, oletko saanut yhteydenottoja kohtalotovereilta? Onko tullut syvempiä yhteyksiä?
- On tullut kommentteja kohtalotovereilta, päihdeongelmaisten läheisiltä, päihde alan ihmisiltä ja ihan randomeiltakin. Lukijakuntani on monialainen. Olen blogini ansiosta päässyt tekemään yhtä lehteä ja sitten on yksi toinenkin projekti tullut työn alle.

6. Onko kohtelu sinua kohtaan muuttunut päihdepolilla blogsi ansiosta?
- Ehkä vähän. Ne arvostaa sitä että uskallan kirjoittaa näin vaikeista asioista.

7. Mitä toivot blogisi tulevaisuudelta?
- Että sitä seuraisi mahdollisimman moni ja että päihderiippuvaisiakin alettaisi ymmärtää enemmän. Nykyään meitä (varsinkin narkkareita) kohdellaan kuin roskaa esim sairaaloissa. (palaan tähän myöhemmin)

8. Mikä sai sinut bloggaamaan? Mitä hyvää/huonoa siitä on seurannut?
- Haluni tuoda julki tällainen elämäntyyli ja sen kauheus. Blogini toimii myös päiväkirjanani ja on aika terapeuttista kirjoitella. Tykkään tästä. Hyviä seurauksia ovat olleet ihmisten ymmärrys, hyvät keskustelut, omien asioideni selkeytyminen, pari työprojektia (se lehti ja se toinen juttu), lukijoiden kommentit (jotka ovat ehdottoman tärkeitä minulle, arvostan lukijoitani)  ja huonoja seurauksia ovat olleet "tappouhkaus", ylenpalttisen paskan puhuminen ja haukkuminen keskustelufoorumeilla, aiheettomat rikosilmoitukset ja tuomitseminen.

9.Mitä haluaisit sanoa muille päihdeongelmaisille?
- Hakekaa ihmeessä apua! Älkää jääkö tuleen makaamaan. Vaikka avun saanti on vaikeaa, sitä kuitenkin kannattaa yrittää. Kyseessä on kuitenkin oma henki! Älkää lannistuko, aina on mahdollisuus päästä irti jos sitä itse haluaa täydestä sydämestään. Kaikki lähtee itsestä!

10. Onko blogi herättänyt keskustelua muualla?
- On. Kuten jo kerroin, olen saanut niskaani aikamoista paskasadetta eri keskustelufoorumeilla. Kyllä niitä puolustajiakin löytyy. En välitä siitä paskasateesta, mulla on suurempiakin ongelmia ja se paskasadekin tuo mun blogiani julki. Kiitos siis teille haukkujille, teette musta kuuluisan. Ja kiitos teille jotka ymmärrätte mua, arvostan sitä.

11. Olisitko valmis auttamaan/muuttamaan päihdeongelmaisten ja syrjäytyneiden asemaa yhteiskunnassa?
- Kyllä. Toivoisin että avun saanti olisi helpompaa ja kohtelu ihmisarvoisempaa ja näihin asioihin paneuduttaisi syvemmin ja vakavammin esim. eduskunnasa. Tällä hetkellä päihdeongelmaiset ja syrjäytyneet ovat sitä "unohdettua kansaa". Sen haluaisin muuttaa.

12. Jos saisit päättäjien huomion, mitä tekisit/sanoisit?
- Että tätä "alinta kastiakin" täytyy auttaa. Asiat ovat ihan retuperällä tällä hetkellä kun avun saanti on mitä on eikä ongelmien alkulähteisiin perehdytä. Päihdeongelmaiset ja syrjäytyneet vaan unohdetaan. Ihmisiä mekin ollaan! Tätä menoa tilanne vain pahenee.

13. Mitä alamaailman kulttuuri on saanut sinussa aikaan?
- Olen joutunut alkaa kunnioittamaan aivan vääränlaista elämäntyyliä ja "lakeja", uponnut syvemmälle suohoni ja maailmankuvani on vääristynyt.

14. Miten olet kestänyt narkomaanin leiman? Miten se on vaikuttanut sinuun ja miten sinuun suhtaudutaan?
- Kerran leimattu, aina leimattu. Ei ole helppoa kantaa tällaista leimaa. Päät kääntyy, paskaa puhutaan, minua vihataan ja pelätään. Tuomitaan pelkkien huhujen perusteella eikä anneta edes mahdollisuutta ihmisarvoiseen kohteluun. Kyllä niitäkin on jotka ymmärtää, onneksi. Sitä vaan tuntee olevansa niin yksin.

15. Millaista on päihdeongelmaisen kohtelu terveydenhuollossa?
- Jos hakee apua, sitä ei yleensä saa. Vaikka menisi käsi irti sairaalaan, ei saisi kipulääkkeitä koska on päihdeongelma. Terveydenhuollossa vallitsee luottamuspula, eikä edes haluta ymmärtää. Kohtelu on tylyä, jopa röyhkeää. Minullekin on sanottu lääkkeitä pyytäessäni että "osta katukaupsata" ja pöpilässä että "tapa itsesi, ainiin, mutta sähän teetkin sitä koko ajan" ja samantien heitetty ulos pöpilästä siksi kun käytän aineita. Eli avun saanti on hyvin vaikeaa ja kohtelu törkeää narkkarin leiman takia.

16. Millainen on yhteiskunnan suhtautuminen narkomaaneihin?
- Tässähän se on jo tullut ilmi aika hyvin. Tuomitaan, vältellään, pelätään, vihataan, unohdetaan... Ihan kuin ei edes olisi ihminen, kohtelu on sen mukaista. Tähän täytyy tulla muutos, minäkin olen ihminen ja ansaitsen ihmisarvoisen kohtelun, niin myös jokainen kohtalotoverini.