Jotain outoa meneillään

Tässä on jotain omituista meneillään. En pysty vastaamaan blogin kommentteihin. Kokeilen vaihtaa Google+ profiilista blogger profiiliin, josko se auttaisi asiaa.
 Vähän aikaa sitten oli tullut blogger ilmoitus, että Google+ lopettaa. Siinä mainittiin jotain Google+ kommenttien katoamisesta. Asia huolestuttaa, koska ei oo kiva jos mun kaikki kommentit blogista häviää.
 Tää ei oo kovinkaan mukavaa. Toivottavasti kaikki mun kommentit ei häviä, se olis ihan typerää. Vaikuttais siltä, etten olis vastannut koskaan kellekään, ja niin ei asia ole. Harmittaa tämmöset muutokset!
 En oo vielä tarpeeksi asti perillä näistä muutoksista, joten saa nähdä, miten käy mun Blogin.

Että tämmöinen ilmoitusluontoinen omituisuus tällä kertaa.

*Hulttis on hämmennyksen vallassa*

Jennamainen juttu

 Moi! On jännittävää olla Jenna! Sitä ei arvaiskaan kuinka jännittävää on olla Jenna.

 Jennaa itseäkin jännittää olla Jenna. Välillä se häiritsee ja jännittää niin, että tulee paniikkikohtaus.

 Kuinka jännittävää onkaan olla Jenna! Ihan kädet tärisee.

 Mutta jännitys kuuluu elämään, myös Jennan elämään. Vaikka kädet vapisee pelosta, kurkkua kuristaa ja sydän tykyttää, elämä on ihanaa!

 Mitä siitä, jos välillä iskee paniikkikohtaus, jos välillä vähän pelottaa, se on osa tätä elämää, jännittävää elämää, jota Jenna elää nyt!

Kuulumisia ja ihmettelyä

Moro!
Viime aikoina on mennyt aikas hyvin. Paljon oon taiteillut ja touhunnut. Viime viikolla käytiin Hesassa ADHD-lääkärillä ja käynti meni hyvin. Lääkäri oli iloinen ja yllättynyt tästä muutoksesta, mikä reilun vuoden aikana meikäläisessä on tapahtunut. Moneen kertaan kysyi eri reittiä, et mitä ihmettä tässä on tapahtunut, kun muutos on niin suuri. :D
 Jenna on siis toipunut edelleen! En mä itse silleen niin sitä muutosta huomaa, mut kyl on moni asia mennyt parempaan päin. Iloitsen itsekin tästä muutoksesta.

Eilen kävin leffassa kattoo leffan, jossa mäkin esiinnyin. Oli outoo nähdä itsensä valkokankaalla! Erittäin omituinen kokemus. Vähänkö yllätyin, kun elokuvan ensi sanat oli mun. Leffa nineltä Toyota ja toppatakki kertoo Liisa kodin pomosta ja hänen työstään. Oli muuten hyvä leffa! Meikäläinenkin siellä jutteli asioista ihan asiallisesti. Mut hassua ja outoa oli itsensä nähdä leffassa! On kuulemma ajankohtainen elokuva. Sitä aiotaan levittää ulkomaille asti. Saa nähdä, kuinka asiat etenee. Asiallinen elokuva ja koskettava myös.

Nyt täytyy lähtee kuntouttavaan työtoimintaan jatkaa opintoja. Oon ollut jumissa 3 osion esseessä, ja nyt olisi tarkoitus se saada lopultakin valmiiksi. Jännittävää on opiskelu, en arvannut, et opinnoissakin voi jäädä jumiin.
 Erikoinen asia vaan on se, kun jäin jumiin opinnoissa, samalla jäin jumiin yhden sävellyksen teossa. Kun sain tehtyä sitä esseetä eteenpäin, pääsin eteenpäin myös sävellyksessä.
 Outoa!

Nyt täytyy mennä. Jenna lähtee opiskelee!

Muistoja. Elämää asunnottomana

Tänä aamuna mieleen muistui repaleinen menneisyys. Etenkin ne ajat, kun ei ollut asuntoo.
 Yleensä kun jostain sain kämpän, tuli paikalliset narkkarit auttaa muutossa. Pian ne sit tulikin auttaa häädössä. Jos olikin asunto, sitä oli kuitenkin epävarma et kauanko asunto pysyy. Vähän väliä tuli häätö milloin mistäkin.. En edes muista, mitkä oli syitä milloin mihinkin häätöön. Ei varmasti olleet aiheettomia ne syyt.
 Raskain häätö oli viimeinen häätö. Se taisi olla vuoden 2012 alussa. Siinä meni koko omaisuus, kaikki. Olin sillon katkolla, ja vain siellä mukana olleet asiat jäi.
 Katkolta lähdinkin sit uuteen "kotiin", kadulle. Ei ollu paikkaa mihin mennä. Sitä kierteli kavereiden kämpillä, ettei ulkona tarviis nukkua. Mut kyl se lehtiroskis tutuksi tuli. Elin jatkuvassa hädässä ja epävarmuudessa. Ilman turvaa, suojaa, lämpöä, ruokaa.. Ei ollut helppoo olla asunnoton, vailla vakituista asuinpaikkaa. Se oli hirveen turvatonta. Kaman hankinnan lisäksi oli huolena että missäs sitä sitten asuisi. Tai ylipäätään: kuinka selvitä seuraavaan päivään.
 Epätoivo kulki varjona mukana. Siinä tuli sitten övereitäkin kiskottua, että kuolisi pois. Vaan enpä kuollut, mut sairaalaan pääsin. Tämä toistui. Epätoivoissani hankkiuduin usein tahallani putkaan, ettei tarviis nukkua kylmässä taivasalla.   Alkoholisteille tarkoitettu asunnottomien asuntola tuli myös tutuksi. Se oli aika rämä paikka, mut olipahan katto pään päällä ja lämpöä. Nykyään tää asuntola on purettu.. Enkä ollut ainoa, joka siellä asui.. Missähän he ovat, jotka sieltä joutui pois, kun paikka purettiin?
 Lopulta sit pääsin asumaan hoitokotiin Liisa kodille. Se pelasti mun hengen. En sillon ennen sitä tajunnut, enkä osannut olla kiitollinenkaan. Venkasin ja valitin vaan, kun eivät antaneet mun narkata rauhassa, vaan katsoivat perään ja pitivät huolta. Vähänkö olin hölmö! Onneksi näin jälkeenpäin oon sen tajunnut ja olen todella kiitollinen.
 Elämäni asunnottomana päättyi kiitos Liisa kodin. Vaan vieläkin on useita asunnottomia ympäri Suomea. En toivoisi kellekään asunnottomuutta. Harmittaa ja surettaa kaikki ne, jotka on vailla vakituista asuintoa. Se on hemmetin raskasta ja kuluttavaa. Kunpa he vaan selviäis! Täällä entinen asunnoton on hengessä mukana ja toivottaa kaikille asunnottomille tsemppiä ja toivoa! Asiat voi järjestyä! Älkää luovuttako! Hulttis muistaa asunnottomia rukouksissaan.

Eräs modernistinen runo hulluudesta osa 2

Niin jatkuu matkani
uusien ystävien kanssa.
Pelko on aina paniikissa
ja Vainoharha ei luota
keneenkään.
Elämä näiden ystävien kanssa
sai itsenikin varuilleen.
Ei hetken rauhaa.
Aina on vaarallista.
Ajan mittaan ymmärsin,
ettei missään ole turvallista.
Vainoharha sanoo:
"Luuletko ettei NE löydä sua täältä? NE on jo täällä. NE katsoo sua ja kuuntelee."
Pelko sanoo:
"Pakene äkkiä! Piiloon! Juokse! NE aikoo tappaa sut! Aaaarrhh!"
Niin minä pakenin
ja menin piiloon.
Piiloon menin
ja piilossa pysyn.
Piilooni jäin
vain hulluus mielessäin.

-Runoja hulluudesta osa 2,
kirjoittanut Jenna Karjalainen

Eräs modernistinen runo hulluudesta

En ole hullu.
Olen vain mielenvikainen.
Järki jätti silloin joskus.
Älykin petti mut ja juoksi pois.
Viisautta en ole nähnytkään.
Oon mä siitä kuullut huhuja..
Asuu kuulemma kaukana,
aikalailla tavoittamattomissa.
Yritin saada kiinni mielenterveydestä,
mutta se pakeni minua.
Juoksi muuten aika kovaa!
Kai se pelästyi,
kun puhuin itsekseni,
höpötin hassuja asioita.
Nauroinkin vielä.
Sinne meni mielenterveys.

Tämän jälkeen tuli pelko.
NE näki kuinka mielenterveys pakeni minua.
Varmasti NE nyt vainoaa minua.
Haluavat kostaa
mielenterveyden puolesta.
Pakenen.
Juoksen.
Huudan.
Linnoittaudun.
Olen yksin.
Vai olenko sittenkään?
Onko NE täällä?
Pelko ja Vainoharha.
Pois! Pois!
Menkää pois..
Vai jäättekö kahville?

-Runoja hulluudesta, kirjoittanut Jenna Karjalainen

Hulttis 30v

 Tänään Jenna on ollut olemassa tasan 30 vuotta.
Ei olisi kuulunut Jennan elää näin pitkään. Jennan pitäisi olla kuollut.
Totaalisen kuollut.
 Mutta Jenna elää.
Jenna se vaan elää edelleen kaikesta huolimatta.
Ja Jenna iloitsee elämästä.   Elämästä, jota ei pitäisi olla.
Mutta se on.
 Elämä on.
Jennallakin. Jo 30 vuotta Jenna on tötöillyt ja elänyt, narkannut ja toipunut, muuttunut.   Saapuen synkintä teiltä, poistuen piikki-kuplasta, jättäen kaiken vanhan taakseen, on Jenna päässyt kiinni uuteen elämään.
 Elämään, joka todella on elämää.
 Piikki-elämä ei ollut elämää.
Vanha on jäänyt taakse.
Uusi on sijaan tullut.


Hulttiksen synttäriruno:

Kulkuni tää
on tosi elämää.
Eteenpäin mä meen
kaikenlaista teen.
Menneen jätin pois,
toivoin ettei sitä ois.
Mut vaikeudet mua vahvistaa,
myöskin ne mua kasvattaa.
Vaikka joskus sattuu,
meikä nostaa hattuu.
Tietäen sen,
et vanhaan palaa en!

Hulttis onnistui!

Tässä tulee aika uskomaton asia. En olisi uskonut, et näin käy.

Työtila yh1 - Yhteiskuntajärjestelmä sekä julkiset palvelut arvioitu arvosanalla 10.

Yllättävää! 
 Jouduin kattoo kahdesti tuon arvosanan, kun en ollut uskoa todeksi tätä asiaa. 10!🤪 Hulttis onnistui! Jee!

 Tää oli vasta kolmas kurssi, ja oli muuten todella vaikea kurssi. En olis uskonut, et saisin yhteiskuntaopin kurssista 10. Se oli niin haastava ja vaikea, todella laaja kurssi. Näin kyllä paljon vaivaa sen eteen.
 Tein kattavat muistiinpanot koko kurssista ja tein tehtävät huolella. Silti mä ajattelin, etten saisi 8 parempaa. Vähänkö mä yllätyin, kun eilen katsoin tuon viestin. Olin ihan äimänä. 
Miten voi olla, et mä saan noin vaikeesta ja laajasta kurssista arvosanan 10?
 Käsittämätöntä!
Mut olen iloinen. Tää motivoi jatkaa edelleen opiskelua ahkerasti ja huolella. Kerrankin voin olla tyytyväinen itseeni. Mä onnistuin ja iloitsen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

 Nyt oon aloittanut äidinkielen kurssin ja oon sitä tehnyt joulukuun puolivälistä asti ja olen jo 2 osion lopussa. Tähänkin kurssiin panostan kunnolla. Olen havainnut kattavat muistiinpanot erittäin hyväksi keinoksi oppia, ja vaikka se vie aikaa, mä teen silti kattavat muistiinpanot tästäkin kurssista. 
 Saa nähdä, kuinka onnistun äidinkielessä! Jännittävää nähdä, miten se menee, kun on harrastanut kirjoittamista nuoresta asti. Toivon, et osaisin ja onnistuisin!

Hulttis etenee opintiellä iloisesti eteenpäin!

Pitkästä aikaa kuvia

 Tässä olen. Huomasin, etten oo vähään aikaan laittanut kuvia.

 Joten nyt sitten laitan kuvia. Eiliseltä päivältä.

 Moni on sanonut, että näytän paljon terveemmältä kuin ennen.

 Voi olla. Ainakin oon ihan tyytyväinen tällä hetkellä. Iloitsen elämästä.

 Kuten kuvasta näkyy, osaan jo hymyilläkin. Vielä vuosi sitten se oli vaikeaa. Nyt osaan hymyillä jo paremmin.

Ei se vieläkään niin helppoa ole, mutta olenpahan oppinut hymyilee enemmän. Ja aidosti.

Hyvän joulun toivotus

Hyvää joulua rakkaat lukijani!
Iloitsen siitä, että ootte kulkenut mun kanssa tätä toipumisen tietä.
Kiitos kaikesta tuesta ja rohkaisevista kommenteista!
Kiitos että jaksatte seurata ja ootte hengessä mukana!
Arvostan teitä suuresti.
En tiedä missä olisin ilman teidän tukeanne. Kiitos!!
Tahdon toivottaa teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Ystävällisin terveisin: Hulttis 😬