2v kuivilla ja kuulumisia

Ihan ekaks haluun pyytää anteeks siitä etten oo saanu aikaseks kirjotella vähään aikaan.
On ollu vähän rankka vaihe tässä. Oon pelänny ihan hirveesti et menneisyyden ikävät tapahtumat toistuu.
Kaikki nää mun pelot liittyy tavalla tai toisella niihin hirveisiin kokemuksiin, jotka oon käyny läpi. Pelkään et ne toistuu.
Kai se on ihan tavallista.
Mut on näistä ahdistuksista ollu hyötyäkin. Mun usko on voimistunu ja ahdistuksissakin mä iloitsen Herrasta.

Peloista huolimatta oon touhunnu paljon. Virkkaaminen on pitäny mut järjissäni. Nyt on ollu tosi tuottelias kausi. Saan just valmiiks ison peiton ja muitakin projekteja on.
Aloitin myös maalaamisen. Aiheena huumemaailma ja toipuminen.
Kun sain ekan taulun valmiiks niin tuli Sellanen fiilis et nyt jäi jotakin taakse. Maalaaminen on terapeuttista.
Kunhan jaksan, niin laitan ekasta taulusta kuvan. Tää puhelin ei anna lisätä kuvia tänne.
Tavoitteena on maalata useista tauluista kuvakertomus näyttelyyn. En varmaan saa niitä vielä keväällä tulevaan näyttelyyn mut ehkä sit seuraavaan. Ilmoittelen sit tarkemmin kun saadaan homma järjestyy.

Mitähän vielä?
Ainiin, kirjaprojektista.
Kiitos kaikille lukijoille ideoista ja vinkeistä! Arvostan sitä et ootte mun tukena ja kannustatte. Alkaa pikkuhiljaa hahmottua et millasen kirjasta teen. Edelleen otan ideoita vastaan.

Vaikka täs onkin ollu vähän rankkaa, niin yllätyin iloisesti kun tajusin etten oo pitäny retkahtamista edes vaihtoehtona. Se vaan harmittaa et kun sanoin siitä yhdelle hoitoalan tyypille, niin eikös tämä kysyny et oonko käyny seuloissa.
Olen. Ja puhtaat on ollu.
Oon ollu nyt tasan 2v kuivilla, eikä vieläkään luoteta. Sellasta se on. Ymmärrän kyllä ettei käyttäjään kovin helposti luoteta, mut silti se harmittaa.
En ois pystyny tähän ilman Herraa ja ADHD-lääkitystä. Ja muutama muukin sen jo tajuaa, et toi lääkitys on mahdollistanu tän muutoksen. Toiset taas ei haluu sitä myöntää, vaik täs on jo 2 vuoden näyttö.

Vielä yks juttu.
Haluun kiittää teitä lukijoita kaikesta siitä tuesta, neuvoista, kannustuksesta, avoimuudesta, puolien pitämisestä ja ymmärryksestä mitä oon teiltä saanu. Teidän tuki on ollu erittäin tarpeellista.
Kiitos!

Pahin huume

Mikä on pahin huume?
Alkoholi.
Enkä ole ainut joka näin todennut. Yllättävän moni on samaa mieltä.
Mullakin pahimmat asiat sattu kun kuvioissa oli alkoholi. Se on ollu niin monen ikävän tapahtuman taustalla, etten pysty ees laskee.
Exä hakkas mua aina kun oli kännissä.
Mut raiskattiin kun olin juomassa.
Kännissä sekosin usein niin pahasti et aina piti soittaa kytät kun olin niin väkivaltanen ja itsetuhonen.
Usein yritin itsemurhaa kännissä.
Mut yritettiin tappaa kännissä.
Jouduin tappeluihin kännissä.
Tein ihan turhia ja tyhmiä rötöksiä kännissä.
Moni kaveri pahoinpiteli tai tappoi toisen kaverin viinapäissään.
Mua käytettiin seksuaalisesti hyväks kun olin kännissä.
Kaikkee paskaa tapahtu kun kuvioissa oli alkoholi. Lista on pitkä. Kun kuvioissa on ollu vaan aineet, asiat on menny ihan toisin. Sekakäyttö on sit asia erikseen.
Kun mä lopetin ryyppäämisen kokonaan joitain vuosia sitten, niin kummasti rauhottui elämä. Joskus kun tuli ryypättyä päivä tai kaks niin johan taas sattu kaikenlaista ikävää.
Nykyään en dokaa ollenkaan. En voi sietää edes alkoholin hajua. Siihen on tullu voimakas vastenmielisyys. Enkä ihmettele.

http://ahdasportti.blogspot.fi/
Siinä meikäläisen hengellinen blogi. Kirjottelen tännekin kunhan taas jaksan.

Kuvia ja ajatuksia

 Joku sano et mul on kaunis hymy ja pyys lisää kuvia. En oo mikään linssilude, valokuviin joutuminen ahdistaa :D
En tiedä miks.
Tai tiedän.
Mä häpeen itteeni. Mun ADHD-lääkäri sano et häpeä on normaali tunne lopettaneelle käyttäjälle. Enkä ihmettele kyl yhtään.
Kaikki se mitä kaman takia tein ja mitä mulle tehtiin oli niin kamalaa et vähemmästäkin sitä häpeää tuntee.
Toivottavasti pääsen siitä eroon vielä joskus.

 "Miks sul on rautaa niin paljon naamassa?" kysyy moni.
Koska mä tykkään lävistyksistä.
Niihin sisältyy myös muistoja. Jonkun tein koulun vessassa, muutaman psykiatrisella, matkan varrella millon missäkin.
"Miks sä käytät aina mustia vaatteita?" jotkut kysyy.
Koska musta sopii mulle parhaiten.
Oon esittäny vastakysymyksen: "Voisitko kuvitella mut vihreissä housuissa ja kelta-puna-raidallisessa paidassa?"
Vastaus: "En todellakaan."
En minäkään. Siks käytän mustaa.

Multa kysyttiin et jos mä retkahtaisin, niin kertosinko sen täällä.
Miks en kertois?
Ei ois mitään järkee olla siitä kertomatta. Itteeni mä siinä eniten kusettaisin. Ja tää blogi menettäis merkityksensä.
Oon tähänkin asti kertonu asiat avoimesti, joten miks alkasin kusettaa? Mä arvostan mun lukijoita, joten haluan olla rehellinen.
Jos siis joskus retkahdan, sanon sen kyllä.
Toivottavasti sitä ei tapahdu.

Ajatusvirtaa

Moro!
Kesti taas kirjottaminen, pyydän anteeks.
Vuosi ja 10kk kuivilla.
Rauhallista elämää, vähän suruistakin.
Viime kuussa saatoin erään mukavan äkäpää-miehen haudan lepoon. Kovasti Se vittuili, mut oli silti mulle läheinen. Enemmän meillä oli hyvät välit. Kovasti harmittaa kun Se ei ollu uskossa. En nyt ala uskon asioista puhuu, joku Viel kuvittelee et mä yritän tääl saada herätystä aikaan. Kun Se oliskin mahdollista. Huonolta näyttää. Silti sitä toivon.
Mun elämäntilanne on stabiili. Selkä ollu helvetin kipee. Muuten hyvin. Kamahimojakaan ei voi enää sanoo himoiks. Ne on enää ajatuksia jotka vaan vilahtaa hetkeks.
Voiko narkkari oikeesti muuttua ihmiseks parissa vuodessa? Voiko? Vai oonko mä jonkun mielestä edelleen narkkari? Aina? Jos mä syön lääkkeeni ohjeen mukaan, tekeekö Se musta narkkarin? Saanko mä koskaan ihmisarvoani takaisin? Vai välittääkö kukaan? Miks ihminen tuomitaan menneisyyden perusteella? Mitä ennen tapahtu, Se tapahtu ja nyt on nyt, mitä väliä?
Ei Sellanen oo kivaa kun meet lääkäriin, niin lääkäri heti sut nähdessään huutaa (ja kovaa) et "Sinä käytät huumeita!"
Ja tää tapahtu kun olin jo päässy kuiville.
Sellasta.

Lääkitys asia kunnossa

Eilen sain ton ADHD-lääkitys asian kuntoon.
Nyt on annos nostettu ja huomaan jo nyt et tää annos on just sopiva. Eilenkin jaksoin paljon pidempään kuin normaalisti. Intoa on aivan eri tavalla. Keskittyminen onnistuu hyvin, en tuskastu niin helposti, olen rauhallinen, pystyn istuu paikallani paremmin. Enkä oo huomannu haittavaikutuksiakaan. Elvanse sopii mulle hyvin.
Se mun korvaushoitolääkäri lupas alkukesällä ettei enää puutu mun ADHD:n hoitoon.
Kuinkas kävikään?
No, onneks Se nyt on antanu asian olla. En vaan taaskaan voi siihen luottaa.

Myytäviä käsitöitä linkki

https://www.tori.fi/koko_suomi?f=&q=&cg=4170&w=3&st=s&st=k&st=g&ca=18&l=0&md=th
Nyt on myynnissä meikäläisen virkkaustöitä tori.fi osastossa käsityöt. Kiitos lukijalle vinkistä :)

Käynti ADHD-lääkärillä

Kävin maanantaina 21.11 Helsingissä ADHD-lääkärillä. Oli oikein hyvä käynti. Siinä tutkittiin mun ADHD-oireita ja lääkäri tuli siihen tulokseen et Elvanse annosta nostetaan 100mg:sta 120mg.
Sen lääkärin kanssa oli helppo jutella, tuntu et sitä oikeesti kiinnosti mun vointi. Aivan toisenlaista kuin täällä Spankhillissä. Kaikenkaikkiaan käynti meni hyvin.
Mutta.
Mun korvaushoitoo hoitava lääkäri alko TAAS äpisee, eikä antanu vielä nostaa annosta. Sen mielestä ADHD:ta ei hoideta tollasella annoksella. Sepä ei tiedä uusista aikuisten hoitosuosituksista jossa maksimiannos on 140mg.
Vittuako se yrittää TAAS puuttua mun ADHD:n hoitoon, se ei sille kuulu, se hoitaa mun korvaushoitoo ja mun ADHD-lääkäri ehkä tietää pikkusen paremmin miten ADHD:ta hoidetaan. Ärsyttävää kun se tolleen yrittää puoskaroida.
Tein siitä jo kolmannen valituksen.
Ei oo eka kerta kun se yrittää estää mun ADHD-hoidon. Eikä nyt oo kyseessä kun 20mg nosto! Se ei ole paljon. Ja mulle se nosto katsottiin tarpeelliseks.
Ärsyttää kun se yrittää puuttua asiaan johon ei ole perehtynyt. Eikä se tolleen sais alkaa hyppiä toisen lääkärin varpaille.
Se ei vaan ymmärrä et ADHD on sairaus joka vaatii hoitoa. Suurin osa lääkäreistä ei sitä ymmärrä. Siks niin moni käyttää aineita, suurimmalla osalla taustalla on ADHD. Lääkäreiden pitäis alkaa hoitaa sitä niinkun muitakin sairauksia. Se auttais monia.
Eikö se jo ole todiste, et mä en oo käyttäny aineita sen jälkeen kun sain Elvanse lääkityksen?

Tekeleitä, äiti, unet ja usko

http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/

 Lisäsin tänne pitkästä aikaa uusia juttuja. Oli tossa anopin kanssa puhetta et pidetään seuraava näyttely keväällä. Mahtavaa!

Oon myös saanut yhteyden mutsiin. Kirjotellaan kirjeitä. Mun käsitys hänestä on ollu aivan vääristynyt. Luulin ettei se välitä musta ja mulle on aina sanottu et mutsi on hylänny mut. Oon kantanu siitä kaunaa.
Kirjeistä olen saanut ihan erilaisen kuvan. Mutsi oikeesti välittää musta ja siihen on ollu syynsä kun hän ei oo pystyny mua hoitaa. Sen syyn ymmärrän helvetin hyvin. Mulla on siitä itellänikin kokemusta.
Oon niin iloinen kun oon saanu yhteyden mutsiin ja asiat on alkanu selvitä. Niistä kirjeistä välittyy voimakas rakkaus, äidillinen huoli ja ilo siitä et oon päässy kuiville.
Kerran kun tultiin rakkaan kanssa kotiin, mulle tuli voimakas tunne tai oikeestaan tieto et mutsilta on tullu kirje. Kun katoin postit, siellä se kirje oli. Aika jännää.

Viime yönä näin oudon unen.
Mulla oli huumeita ja mun kaveri tuli mun luo. Näin kun sen ympärille tuli musta pilvi joka meni siihen kaveriin. Sit se kaveri syöksy nappaa mun aineet ja alko väsää vetoja. Mä sit anelin et se antais mullekin, olihan ne mun huumeet. Se ei suostunu. Sit sanoin sille "niin kun sä oot riivattu". Se sano "niin olenkin, et sä mulle mitään mahda" ja mä sanoin "Jeesuksen nimessä häivy!" ja sen ilme muuttu kauhistuneeks ja sit mä heräsin.
Sain siis unessa voiton pahasta hengestä. Ei ollu eka kerta kun henget kiusaa mua unissa. Ne tekee sitä usein. Ne ei enää niin usein uskalla tulla tänne meidän kotiin meitä kiusaamaan kun oon kasvanu uskossa, päässy lähemmäs Herraa ja mä rukoilen paljon.
Välillä ne yrittää kiusata tyypillisellä kummittelumeiningillä mut aina ne häipyy kun alan rukoilee ja käsken niitä häipyy.
Ennen mä pelkäsin niitä mut en enää. Mulla on niin vahva tuki, Jeesus.
Varmaan ihmettelette et miks pahat henget vieläkin yrittää kiusata mua. Ne on kiusannu mua 17-vuotiaasta asti kun sillon tuli vehdattua noiden pahojen henkien kanssa. Saatanallista meininkiä.
Sen jälkeen, mihin tahansa menin, missä tahansa asuin, aina ne oli mua kiusaamassa. Tyypillistä kummittelua joka oli aika voimakasta. Se oli inhottavaa.
Vasta nyt 2v sitten kun tapasin Rakkaan ja löysin Jeesuksen elämääni, niiden henkien on ollu aina vaan vaikeempi kiusata mua. Nyt sitä tapahtuu enää hyvin harvoin.
Unissa ne vielä mua kiusaa, mut mä jatkan rukoilemista.

Ja jos joku nyt alkaa tuntee vihaa mua kohtaan kun oon uskossa, se on hänen oma häpeänsä. Mua se ei hetkauta. Ilman Jeesusta en ois saanut elämääni kuntoon. Meitä uskovia vihataan siks koska me ei kuuluta tähän Saatanan hallitsemaan maailmaan, me kuulutaan Jeesukselle. Maailman pahuus johtuu siitä kun ihmiset on hylänneet Herran. Mäkin elin pahuudessa ja turmelin itseni, mut kun löysin Herran, kaikki muuttu hyväks. Se joka käskee vihaamaan kristittyjä on Saatana. Ja kun omatunto kolkuttaa, se on Jumalan puhetta. Jokainen päättää itse ketä kuuntelee ja ketä uskoo.

Biisejä

Olen nyt onnistunut saamaan omia sävellyksiäni mikseri.netiin. Jos kiinnostaa, kannattaa kuunnella.
http://www.mikseri.net/artists/sielukastasynfoniaa.155463.php