Ei hemmetti.

Luin just täältä noita vanhoja tekstejäni. Ei hitto. En tiedä mitä ajatella. Olen edelleen sama Jenna, mut kuitenkin ihan erilainen. Se on outoa. Ihan kuin olisi henki vaihtunut. Sekopää olen edelleenkin, mut onneksi, onneksi en ole enää ihan niin sekopää kuin ennen.

Hävettää.
Ihmettelen: miten oon voinut olla tuollainen? Siitä seuraa toinen ihmetyksen aihe: miten oon voinut muuttua näin paljon?
Talvella kun tapasin tuttua kyttää, joka tunsi mut vuosien takaa, sekin sanoi: "oot kyllä ihan toinen ihminen nykyään." Moni on sanonut samaa, ja itsekin koen näin.

Mutta Vanha Jenna elää edelleen, eikä tahdo jättää mua rauhaan. Myös Mörkö käy aika ajoin vierailemassa mun pään sisällä. Se sanoo:
"Vedä kamaa, tulee parempi mieli. Ota edes vähän, niin pääset taas makuun ja voit ottaakin kohta jo lisää. Etkö sitä halua? Etkö todella muista, kuinka se auttoi kaikkeen, kun mäntä painui pohjaan ja olo helpotti? Helppo ratkaisu arjen ongelmiin: vedä kamaa kaksin käsin, unohda kaikki hankala ja pakene todellisuutta ihaniin huumehuuruihin. Et voi epäonnistua tässä, toisin kuin epäonnistut elämässäsi vähän väliä. Vedä kamaa, se helpottaa. Se vie pois huolet, murheet, kaikki ongelmat, miksi et siis tahdo? Etkö muista kuinka löysit ilosi aineissa, sekaisin sekoilit ja teit monia hassuja juttuja? Miksi et siis tahdo? Miksi sanot ei?"

PAINU HELVETTIIN, TYPERÄ MÖRKÖ!!!
En tahdo vetää kamaa, pilata elämääni enää sillä paskalla. Sekin hetken "helpotus", joka tulee, on vain typerä illuusio, joka katoaa pian, ja koska se katoaa, sun on saatava se takaisin vetämällä lisää sitä paskaa. En tahdo enää metsästää jotain illuusiota, valhetta, joka ei hyödytä mitään. SE EI AUTA PASKAAKAAN, SE TUHOAA JA VIE SULTA KAIKEN. Miksi siis palaisin tuollaiseen helvettiin? Vaikka mä epäonnistuin usein, se ei ole syy alkaa kiskomaan kamaa. Epäonnistuminen on osa elämää ja epäonnistumisten kautta oppii onnistumaan. Aineet ei ratkaise ongelmia, vaan aiheuttaa niitä. Miksi pilaisin elämäni palaamalla siihen piikkihelvettiin? En näe yhtäkään syytä, joten HÄIVY, MENE POIS, HEMMETIN MÖRKÖ!!!

Kädet hiessä ja vapisten kirjoitan tätä tekstiä. Vanhojen juttujen lukeminen aiheutti kroppaan kamahimot. Kroppa huutaa aineita, mieli kokee vastenmielisyyttä. Ristiriitaista.
Vaikka kroppa vaatii aineita, kun mieli on toista mieltä. Ja niin mieli voittaa kropan. Mun mieli inhoaa aineita, narkkaamista ja sitä entistä elämää, ja se vastenmielisyys suojelee mua.
En tahdo enää vetää päätä sekaisin.
Mun ei tarvitse.

Mut kyl oli hiton rankkaa lukea noita vanhempia tekstejä.. Vähänkö mä häpeän sitä, millainen olen ollut. Paljon pahempi, kuin nykyään, järkyttävä, typerä Vanha Jenna,  joka ei ymmärtänyt eikä välittänyt mistään muusta, kuin narkkaamisesta.
(Mielummin överit, kuin vajarit!)
(Sitä on myöhäistä rykäistä, kun on jo mäntä pohjassa.)
(Ihan mitä vaan mikä pärähtää!)

Onneksi se ei ole enää niin.