perjantai 11. joulukuuta 2015

Mielen liikkeitä

Eilen olin osoksilla ja yhen kaupan kassalla mulle alko juttelee yks blogin lukija :) Eka kerta kun näin kävi. Se tuntu mukavalta ja oli kiva nähdä miten innoissaan se lukija oli. Puhuttiin siinä tästä blogista ja siitä millasta palautetta saan. Palaute onkin ollu 80% positiivista mikä on ihme. Se lukijakin oli ilonen tästä mun nyky tilanteesta. Niin oon kyl mäkin. Mut oli kyl tosi kiva kun uskalti tulla juttelee. Tosiaan mulle saa tulla juttelee jos mut näkee.
Oon taas virkannu paljon. Nyt teen mattoo mustasta ja violetista. Alkaa olla noissa matoissa jo kaikki sateenkaren värit. Tavotteena on että koko kämppään tulee vaan ite tehtyjä mattoja. Oon ihan innoissani!
Joulukin on tulossa äääh. En oo mikään joulu ihminen. Enemmänkin koko joulu ahdistaa. Viime jouluna olin piri psykoosissa, nyt tuleekin sit eka selvä joulu. Viime jouluna olin rakkaan kaa kaverin luona ja siellä sit mulle pamahti psykoosi. Keräilin punasia metrin mittasia käärmeitä. Skitsoilin ihan vitusti. Koitin nukkuakin, mut ei siitä tullu mitään. Kun makasin sängyssä ja muut puhu joulukuusen ripustamisesta roikkumaan ulos niin mä olin ihan varma et ne aikoo laittaa mut ulos roikkumaan. Siitäkös sitten skitsahdin. Onneks rakas tajus mitä on meneillään ja rauhotteli mua. Kuulemma silmät kiilu siihen malliin et oli helppo arvata mun mielentila :D Mut tänä jouluna ei silmät kiilu psykoottisesti. En tiedä mitä teen jouluna, en oo suunnitellu mitään.
Muutenkaan en suunnittele tulevaa. Helpompaa on vaan mennä päivä kerrallaan. Jos mun pitäis suunnitella et mitä teen seuraavana päivänä niin ottasin siitä vaan turhia paineita. Oon tottunu menee päivän ja hetken kerrallaan ja niin teen jatkossakin.
Viime viikolla sain vuoden reseptin Elvansee kun käytiin rakaan kanssa stadissa ADHD-lääkärillä. Olenkin jo siitä tainnu kirjotella. Ei sit siitä enää enempää.
Rauhallinen elämä on mulle uutta. Tää seesteisyys on mukavaa mut myös kummallista. Oon niin tottunu kusessa olemiseen et tää normi arki herättää ihmetystä. Mut oon jo alkanu saada kiinni tästä paremmasta. Tykkään olla vaan näin, turhia miettimättä. Niin näköjään se elämä voi olla myös ihanaa.

3 kommenttia:

  1. Retkahdus on vain ajasta kiinni, ja tulet retkahtamaan uudelleen. Saastainen narkomaani. Kuolet huumeisiin ja sinua ei ole enää viiden vuoden kuluttua.

    VastaaPoista
  2. Moi Jenna. Pakko nostaa sulle hattua ja melkeimpä kumartaa. Me tunnetaan nistiretkiltä ja en ois osannu joku aika sitten vielä uskoo et sä saat asiat ja ittes noin hyvin kuntoon! Sun päihdeongelma oli poikkeuksellisen paha ja muistan miten ennen vähän säälinkin sua. Seuraan blogiasi ja nykyään kun luen tätä, mulle tulee tosi hyvä mieli. You go girl!

    VastaaPoista