Kuolemanvarjon laaksosta elävien kirjoihin. Toipuvan addiktin tarina. Paistaa se päivä ruiskukasaankin!
perjantai 21. elokuuta 2015
Hulttiotyttö ja naakat
Mä oon löytäny jotain uutta ja mielenkiintosta mun elämään: naakat. Naakka on söpö lintu, ihanan värinen ja niin pehmeen näkönen. Haluisin kesyttää naakkoja. Täs yks päivä päätettiin miehen kanssa et lähetään ruokkimaan naakkoja. Aluks mä heittelin niille pulan murusia mut ne säikähti. Sit mä aloin tiputella ruokaa niille pitkin tietä pienien välimatkojen päähän sitä mukaa kun käveltiin eteenpäin. Eipä siinä kauan kestäny kun yks naakka ilmesty meidän taakse. Sit niitä olikin 30-40 naakkaa seuraamassa meitä 200-300 metrin matkan :D Se oli koominen näky kun ne seuras meitä niin isolla joukolla. Muutama vastaantulija oli aika ihmeissään kun siivet vaan lepatti meidän perässä. Sit me pysähdyttiin rauhalliseen paikkaan ja mä levitin naakoille ruokaa. Ne katteli meitä parvena vähän matkan päässä ja pikkuhiljaa lähestyivät ja alkoivat syödä. Tunnin verran siinä niitä seurattiin. Hassuja kavereita. Aina kun meen sairaalalle subujakoon mä matkan aikana seuraan naakkoja ja juttelen niille. Ne on niin söpöjä. Täs on vielä suunnitelmissa rakentaa naakalle pesäkoppi ens kevääks. Enpä ois uskonu et nään sellasenkin päivän kun kiinnostun ympäristössäni elävistä olennoista, tässä tapauksessa naakoista. Ennen kun ei kiinnostanu mikään muu kun huumeet. Mut onneks se aika näyttäs olevan ohi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hymy tuli huulille :) Herttanen Jenna ja naakat!
VastaaPoista- V
Hahah :D Oisitpa nähny sen naaka lauman mikä meitä seuras :DDD
Poista