Kärsivällisyys koetuksella

Käyn siis joka päivä sairaalalla hakemassa subut. Viikonlopun subu sulatuksissa sattu ja tapahtu. Ekana mä jouduin jonon hännille kun huusin "nyt vauhtia!" hoitajille ja suutuin kun ne tuli lässyttää. Siihen tuli yks mieshoitajakin ja oli niin kovana ja muka pelottavana siinä ja sano "onks tääl joku ongelma?", mä sit siihen "sulla täs on ongelma" ja räyhäsin ja meinasin käydä riehumaan kun jouduin odottelee niin pitkään. Odottelu ei oo mun vahvimpia puolia, en vaan jaksa odottamista ja siks sitten kilahin. Aika tyhmää, mut minkäs sille voi kun oon niin tulinen luonne. Kaveri sit sai mut rauhotettua onneks. Muuten oisin alkanu riehuu, jääny ilman subua ja joutunu putkaan häpeämään. Se ois kyl ollu mulle ihan oikein. Olin tyhmä kun suutuin noin pienestä. Meni vaan hermot siihen odottamiseen jota kesti tunnin. Sit eilen kun ne puhallutti mut, mitari näytti 0,6 promillee vaikken ollu juonu tippaakaan alkoholia. Ne puhallutti mut 3 kertaa ja aina sama lukema. Sit ne puhallutti toisen, silläkin näytti promilleja. Sit ne hoitajat puhalti, niilläkin näky promilleja. Se alkometri oli siis paskana. Mut mua ennen se oli toiminu vielä. Ja sit jouduin taas odotamaan helvetin pitkään ennen kun sain subut. Vitun alkometri. Just mun kohalla sit kävi noin. Säikähin jo et jään ilman subua. Onneks ne usko mua ja hakivat toisen alkometrin. Se sentään toimi ja nollat puhalsin. Loppu hyvin kaikki hyvin, mut tonkin takia jouduin taas odottaa sairaalalla tunnin. Ja hermonikin meinasin menettää kun se mittari näytti omiaan, mut onneks pysyin kuitenkin rauhallisena. Aina käyn ihan hiilenä kun joudun odottaa. ADHD on yks osatekijä siihen. Mun pitäs vaan opetella odottamaan kaikesa rauhassa, mut ei se niin helppoa ole. Mut mä oon vasta nuori, eiköhän mulla oo aikaa opetella odottamaan. Perseestähän se on. Olkoon, mä opettelen sietämään sitä. Ainakin yritän.