Menneisyydestä

Mul on menny tosi hyvin. Miehen kanssa ollaan oltu ja tehty kaikkee. Oon piirtäny paljon juttuja näyttelyyn ja kaverille tein tilaustyön. Toivottavasti kelpaa. Pitää tännekin laittaa lisää luomuksia kunhan jaksaa mennä koneelle. Nyt makaan rakkaan kainalossa sängyssä puhelimen kanssa. Kävijämäärä on vähän laskenu. Varmaan siks kun mitään traagista ei oo tapahtunu. Voisin kertoo jotain mun menneisyydestä. Mua kiusattiin koulussa tosi rankasti. Haukuttiin ja vihattiin kun pukeudimuin mustaan (kuten edelleen) ja Tykkään susista. Pienet erilaisuudet teki musta uhkan koska uskallan erottua massasta. En tiedä. Vitos luokalla yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa hyppäämällä kerrostalon katolta. Kiusaajat huus alhaalla että hyppää susi,hyppää. Poliisi haki mut alas. Sain pari viikkoo sairaslomaa ja kun palasin kouluun mua kiusattiin kovempaa. Se vaan paheni ja mä pakenin pahaa oloani päihteisiin,lähinnä amfetamiiniin. Oli hirveetä jäädä kiinni. Se oli faijalle kova isku. Se hajos ihan täysin. Se ei ollu hänen syy,mä ite olin hankkinu itteni siihen tilaan omaa heikkouttani. Onneks faija ei enää syytä itseään kun sanoin sen sille monesti. Faija oli ja on maailman ihanin ja rakastavin isä. Se ei minua hylänny vaan teki kaikkensa että mulla olis hyvä olla. Nautin isän seurasta vieläki, suuresti. Faija on mulle mieheni kanssa parhaimmat ja rakkaimmat miehet mulle. Nyt olen ekaa kertaa elämässäni onnellinen. Kuivilla,rakastunut ja onnellinen.