Kuolemanvarjon laaksosta elävien kirjoihin. Toipuvan addiktin tarina. Paistaa se päivä ruiskukasaankin!
lauantai 15. marraskuuta 2014
Liisa-koti on kotivankila
Asun siis tuetussa asumismuodossa Liisa kodissa ja nyt ne on alkanu kiristää mua sillä kun en ole öitä "kotona" (helvetti Se on) vaan kullan luona.tääl mun on parempi olla. Olo on kodikas ja onhan tuossa eteisessä varmaan mun tavaroita. Liisa koti hankkii asukkaille niin kovat lääkkeet et kaikki siel on hulluja zombeja jotka kävelee pitkin seiniä kuola poskella. Mullakin on helvetin vahva lääkitys. Illalla menee 7 tabua jos oikein muistan. Paska paikka,mä kestän lääkkeitä paremmin toleranssin takia. Ne haluja et mä oon aina siellä niiden itekseen höpöttävien säälittävien kohtaloiden seassa. Pää siinä meinaa levitä kun huoneessakaan ei oo kun on äänieristettä,kaikki kuuluu muille. Mä oon täs miettiny ja maanantaina juttelen päihdepolilla et jos mä lähtisin vetää sieltä. Se ei oo ihmisten paikka. Ne tekee lääkitsee asukkaista hulluja. Ja Yks hoitajista soitti päijdrpolille käännytuspuhelun. Subusulatuksen aikana ne usko mua koska olen aina rehelline, niille. Itteeni mä vaan kusettaisin. Nyt ne ei usko mua kun M meni manipuloimaan niitä. Ja mulle Se sano ettei kukaan usko minua. Että onpas siinä hyvä hoitolaitos. Ne pelleilee mun elknehdon eli dubuhoidon kanssa. Mä taidan pyytää sitä saattohoitoo kun Tää on yhtä vitun kieroa peliä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
siis ne leikkii subuoidon kans joka on mun elinehto.
VastaaPoista