Kuolemanvarjon laaksosta elävien kirjoihin. Toipuvan addiktin tarina. Paistaa se päivä ruiskukasaankin!
lauantai 15. marraskuuta 2014
Tapahtumia eiliseltä
Kulta nukkuu ja mä kirjotan tätä ja kohta jatkan läppärin kantilaukkua mustalla ja hopeella kimaltavalla langalla.ihan hyvin lähti alku,kolme kerrosta tehty vasta koska yössä yöllä oli vähän hälinää kun tääl kävi (ihan asiallisia) ihmisiä. Jeesattiin niiitä tavaroiden viemisellä keskustaan. Takastulomatka olikin sit aikaa mielenkiintoinen (oraaliseksiä koko matka) ja jännä. Oli sit kotona neljä kertaa aivan mukavaa. Tuli mieleen Tän päivän Yks mielenkiintoinen juttu. Kuunneltiin raamattua ja maattiin sängyssä lähekkäin ja kuunneltiin. Tuli kunnon infopaketti. Olen siis uskossa ollu läpi elämäni vaikka olenkin ajautunut väärälle kaistalle. Oma oli mokani kun otin ekan annnoksen. En Oikeen edes tieennyt tarkalleen että mitä Se oli. Sen jälkeen tutustuin hyvin nopeasti amfetamiiniin ja rakastin ja vihaan sitä ainetta. Ehkä rakastan sitä vieläkin kun oma olllu retkahduksia. Nyt ollut selvänä,paitsi tapahtui omituinen juttu kun kuskattiin yhtä kaveria ja Se vei meidät puoliväkisin kamaluolaan. Ei mitään,join 2 kaljaa ja olin ok kun lähdettiin.sit alko pikkuhiljaa tuntuu olo hyvin sekavalta ja oudolta. Ihan kun monet aineet tekee.kuulin myös että porukka on kateellisia mun subuhoidolle ja isolle annokselle. Aloitusannos nostettiin tasan vuosi sit katkolla 20mg. Nyt annos on 18mg koska olin retkahtanut. Musta on typerää ja jopa vaarallista annoksen suuruuden jatkuva vaihtelu. Vituttaa et jos joku laitto mun bisseen jotain ja annos tippuu. Vitun reilusti tehty. Kävin tänään hyvin tarkassa huumeseulassa ja siitä selviää mitä mulle on mahdollisesti laitettu. Sit mun "kotihelvetti" tekee pahojaan. Kerron siitä toisessa tekstissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti