Jennapostaus

 Kukkuu!! Jenna täällä moi! Tää teksti on täyttä Jennaa. 😝

Jenna.🤪 Omalaatuinen vipeltäjä, joka aina tekee jotain. Yleensä taidetta eri muodoissaan. Ei ole toista samanlaista Jennaa.

 Luojan kiitos, ettei ole. Olisi jo liikaa, jos olisi useampi Jenna. Tulisi kiire tehdä hienoja juttuja, jotta olisi Jennoista paras.😆 Huh huh, ajatuskin hirvittää..😬

 Vaikka onhan se ihan hauska tyyppi. Osaa tehdä käsillään kaikenlaista jännää tuo Jenna. Kunnon MULTITALENTTI,  kuten yksi ystävä sanoi.😁 Entinen narkkari, nykyinen taiteilija. (Taustalla yksi Jennan makrameetyö)

 Jenna on taiteellinen, lojaali, avoin, reilu  luova ja ihka aito luonnonlapsi. Kuten appiukkoni sanoi:"Jenna on sellainen luonnonlapsi"🤣 Tykkään olla luonnossa kyllä, ja muuallakin, ja olen todella innokas, luova ja  lapsenmielinen, hypin innostakin joskus. (Hyppii innosta? Aikuinen?)

 Jenna on jopa oppinut arvostamaan itseään. Näkemään uudella tavalla sen, kuka sieltä peilistä katsoo takaisin. Ennen se oli ruma, lihava, paska nisti,  mutta ei enää. Jenna on ihan kaunis ja arvokas persoona omana itsenään.

Huumemaailmassa Jennalla ei ollut ihmisarvoa, sitä kohdeltiin todella julmasti, käytettiin, kuin jotain esinettä, hakattiin, tuhottiin ja viskattiin pois. Niin monen iskun jälkeen on ollut vaikeaa arvostaa itseään.😢 Mutta olen alkanut oppia siihen. En ole huono, arvoton, mitätön paska. Olen ihan kaunis, arvokas, merkityksellinen ja mukava nainen.😉 (Tämän asian oppiminen ei ollut helppoa) Mutta sellainen Jenna vaan on. Arvokas siinä missä muutkin.

Ihan jees juttu

https://ahdasportti.blogspot.com/2020/05/syyllisyyskysymys.html?m=1
Tuossa linkki uuteen tekstiin.


Tuli mieleen yksi juttu. Vähän aikaa sitten, ehkä noin kuukausi sitten törmäsin sairaalassa yhteen koulukiusaajaan, joka oli niitä pahimpia kiusaajia. Kun huomasin sen, teki mieli mennä lyömään sitä. Olin jo nousemassa, kunnes muistin kristillisen vakaumukseni, joten pysähdyin ja en mennyt lyömään sitä. Jonkin verran jouduin itseäni pidättelemään, niin paljon tuskaa se tyyppi mulle aiheutti, vielä pitkällä aikavälillä. Vaikka olin antanut anteeksi tällekin, silti viha nousi pintaan.. Ei ollut helppoa olla hyökkäämättä, mut onnistuin hillitsee itseni. Kun se näki mut, se selvästi säikähti mua. Saattoi olla hyvin vihainen katse meikäläisellä, ja oon saanut kuulla, et kun olen vihainen, mä näytän ihan paholaiselta. Silmät on kuulemma hurjan näköiset, kun Jenska raivostuu. Anyway, jäin tarkkailemaan tätä paskiaista ja havaintojeni perusteella hän ei ollut muuttunut pätkääkään asiallisemmaksi. Edelleen se oli se sama typerä kakara, joka heikkouttaan kiusaa toisia ja nauttii siitä. Meitä on moneen junaan..
 Mutta en ole menettänyt toivoani hänenkään suhteen. Ehkä se vielä joskus tulee tajuamaan toimintansa järjettömyyden. Jos mun kaltainen hullu sosiopaatti voi muuttua, niin kyllä voi kuka vaan. Kristittynä eläminen todella muuttaa ihmistä. Nykyään olen hyvin käyttäytyvä, empaattinen sosiopaatti. En kyllä enää havaitse itsessäni sosiopaattisia piirteitä. Mihin ne on kadonneet? Vai onko ne vielä tuolla jossain syvällä minussa? Toivottavasti ei.
 Ainakin se on selvää, et olen muuttunut. Ennen olisin mennyt ja hakannut sen tohjoksi, nyt ajattelin vain yhtä lyöntiä, enkä tehnyt sitäkään. Jälkeenpäin se tuntui oudolta. Ihmettelin tätä muutosta. Se on hyvä juttu, kun saa havaita, että on muuttunut parempaan suuntaan. Pahuutta minussa edelleen on, tietysti. Voi kuinka sitä onkaan.. onneksi on myös paljon hyvää. Ei kukaan tuu täydelliseksi tässä elämässä. Mut tämmöinen muutos on kyllä ihan jees juttu.

Tässä muutamia kantaaottavia tekstejä nykypäivän menosta ja meiningistä. Kannattaa tsekata!

https://blogit.ksml.fi/tapio-puolimatka/seksuaalinen-vapaus-poliittisen-vallankayton-valineena/?_ga=2.15260926.977419640.1560403212-257252095.1513340556

https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Sateenkaariliike-vahingoittaa/1422522

https://www.tapiopuolimatka.net/tekeeko-seksuaalikasvatus-nuorista-helppoja-uhreja

https://www.tapiopuolimatka.net/normittomuus-altistaa-hyvaksikaytolle

https://www.tapiopuolimatka.net/mika-mahdollistaa-nuorten-seksuaalisen-hyvaksikayton

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/seksuaalikasvatus-ja-lasten-seksuaalinen-hyvaksikaytto/

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/ideologinen-hyokkays-lapsen-oikeuksia-vastaan/

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/vihapuhelait-uhkaavat-tasa-arvoa-ja-oikeudenmukaisuutta/

En tee tätä turhaan.

Ihmeellisiä asioita tapahtuu. Viime aikoina olen saanut kuulla useammalta lukijalta, kuinka he ovat lopettaneet kaman käyttöä ja mun blogi on ollut siihen yksi innoittaja. Tää on aivan mahtava juttu! On koskettavaa, miten mun tekstit vaikuttaa ja auttaa toisia.
En olis ikinä arvannut, et tällaista voi tapahtua. Silloin, kun aloin kirjoittaa, ajattelin, et tuskin kukaan näitä edes lukee, kunhan vaan puran mieltäni.
Ei kuitenkaan mennyt kauan, kun lukijoita alkoi tulemaan, ja tän viiden vuoden aikana täällä on käyty yli 1 800 000 kertaa. Aivan hämmästyttävän kummastuttavaa!
Ja se, että mun teksteistä todella on apua monelle, se motivoi mua jatkamaan ja antaa itsellekin toivoa. Siksi mä kirjoitan, et jos siitä olisi apua, ja et ihmiset alkaisi ymmärtää, et käyttäjätkin on ihan tavallisia, yhtä arvokkaita ihmisiä, kuin muutkin. Tarkoitus on myös ollut toimia varoittavana esimerkkinä, herättäjänä ja myös tuoda toivoa ihmisille siitä, et asiat voi saada kuntoon. Kukaan ei ole toivoton tapaus. Vaikka mut oli kaikkialla leimattu toivottomaksi tapaukseksi, silti mä sain elämäni kuntoon. Ja jos mun kaltainen paska narkki voi saada elämänsä kuntoon, niin kyllä voi ihan kuka tahansa muukin saada!

Muistan silloin aikoinaan, kun musta ja tästä blogista käytiin keskustelua jossain, niin joku "kunnon kansalainen" sanoi minusta näin: "tuollaiselle laajalle pitäisi antaa pakko överit heroiinia, kuolisi pois parempien ihmisten tieltä." Joku olikin vastannut osuvasti: "Ja noinko puhuu parempi ihminen?" Totaalista pahuutta on toivoa toisen kuolemaa. Mut valitettavasti moni ajattelee narkkareista näin.
Toivon, että tuollainen ajatusmalli muuttuisi vielä joskus. Ei kunnon kansalliset toivo toisten, heikommassa asemassa olevien kuolemaa. Jotka niin ajattelee, ovat kaukana kunnon kansalaisista, hyvistä, paremmista ihmisistä. Pahoja sellaiset on.

Anyway, haluan kiittää kaikkia lukijoitani! Kiitos!! Kiitos, että luette, tuette ,kannustatte, puolustatte, ymmärrätte ja välitätte!! Arvostan suuresti teitä. Te autatte mua jaksamaan, te annatte mulle toivoa ja motivaatiota. Kiitos! Pysykää lujana!

Hulttiotytön VideoBlogi - Maaliskuu 2020 5v selvänä

Tämmöinen. Uusi video. Pahoittelen, että tulee vähän myöhässä. Mut parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, eikö?

Linkki

https://ahdasportti.blogspot.com/2020/04/jumala-kutsuu-ihminen-pakenee.html?m=1
Uusi teksi mun toisessa blogissa.

Parempi olla

Nyt on ollut paljon parempi olla. Olo on tasoittunut ja voin ihan hyvin. Olen itse asiassa helpottunut, kun pääsin tähän kammottavaan injektioon, koska saan etäisyyttä päihdepoliin. Kohta enää kerran kuukaudessa käynnit! Mahtavaa. Vaikka se toimenpide on inhottava, kestän sen, koska se on mulle hyväksi.
Buvidalissa ei ole naloksonia, ja oon huomannut, kuinka tunteet liikkuu luontevammin. Hyvässä ja pahassa olen sen huomannut. Fiilikset on voimakkaampia ja olen paljon innokkaampi. On mukavaa kun oon voinut pitkästä aikaa vuosiin kokea aitoa, raikasta iloa. Olen myös kokenut aitoa, voimakasta surua, ja olen kovin itkuherkkä. Tunteet liikkuu nyt paljon vapaammin ja se on siistiä.
On siinä injektiossa siis jotain hyvääkin. Hyviä puolia on enemmän kuin huonoja. Ainut huono puoli on se, että se annetaan piikkinä. Vielä pari viikkoa käyn kerran viikossa piikillä ja sit enää kerran kuukaudessa.
Viime viikon perjantaina oli vielä tosi kehnot olot, mut saman päivän aikana olot tasoittui. Annosta nostettiin ja nyt se kantaa hyvin. Saan jatkossa elää vapaammin normaalimpaa elämää, kun käynnit päihdepolilla lääkkeenhaussa vähenee. Se on kyl aika siistiä. Ihan hyvä että pakottivat mut tähän injektioon! :D

Pakkohoito Buvidal

Meikäläinen täällä moi. Viime perjantaina mulla vaihdettiin Suboxone filmit tähän uuteen ihanaan Buvidal injektioon. Aine on sama, mutta silti. Ensinnäkin mut pakotettiin tähän Buvidal piikkiin koronaviruksen varjolla. Olisi kuulemma ollut vain kaksi vaihtoehtoa: joko lopettaa korvaushoito tai suostua tähän uuteen uljaaseen Buvidal injektioon. Eihän sen nyt noin pitäisi mennä. Mä sanoinkin niille, et eikö potilaalla muka ole minkäänlaista itsemääräämisoikeutta, mun tietojen mukaan pitäisi olla. Mut ei. Ei oo päihdepolilla potilaalla itsemääräämisoikeutta, ei oo ei. En olis halunnut, et muhun tökitään piikkejä. MINÄ VIHAAN PIIKKEJÄ. INHOAN NIITÄ SYDÄMENI POHJASTA. Entinen ruiskunrakastaja mestaritykittäjä inhoaa neuloja.😆 Mutta tämä inho suojelee mua. Anyway, oli siis vähän niinkuin PAKKO suostua siihen, ja nyt minä kärsin liian pienellä annoksella ja koen viekkareita ja voimakasta kamahimoa. Eipä oo aikoihin ollut tämmöisiä kamahimoja, koko kroppa huutaa opiaatteja ja Jenskaa inhottaa. Eilen sain uuden piikin, se kyllä helpotti, mutta ei enää. Siinä kun menee oma aikansa, että se edes nousee sille tasolle, mihin olen tottunut. Kiva siis kärsiä kipuja, vapinaa, pahaa oloa, vilunväristyksiä jne jne.. Alkaisi jo hemmetti toimia tuo niin kovasti kehuttu lääke!! Sitä siis ei laiteta suoneen, vaan ihon alaiseen rasvakudokseen, jossa se muodostaa sellaisen kivan kapselin tms, josta se sitten vapauttaa sitä buprenorfiinia. Mulla on niitä jo kaksi, ja olot on karmaisevat. Pelkään että retkahdan. En tahdo. Silti pelkään. Tänään olin yhteydessä päihdepoliin ja huomenna saan tietää jatkosta. Ilmeisesti annos nostetaan. En olis halunnut mitään injektioo, mut oli vähän pakko. On siinä kyl hyvätkin puolensa: saa lisää välimatkaa päihdepoliin. Jee! Todella toivon, et tää alkaisi tästä tasoittua jo pikkuhiljaa. Yritän pysyä lujana, enkä anna periksi.

Että tämmöistä tällä kertaa.

Jennan ja kanojen ystävyys

Olen ystävystynyt appivanhempien kanojen kanssa. Ne on kovasti mieltyneet meikäläiseen, niin kovasti, että eivät haluaisi sylistäkään enää lähteä. Ne on tosi söpöjä. Laitan kuvia kanalasta, jossa olen saanut viettää ihania ja koskettavia hetkiä.

 Jenna ja Iivari. Iivari tykkää olla mun sylissä. Se tulee jopa pyytämään syliin pääsyä. Kärkkyy siinä lähellä ja katselee syliä ja mua, syliä ja mua, kuin sanoakseen, että haluaa syliin. Se on herkkä hetki Iivariille, kun pääsee Jennan syliin. On se kyllä herkkä hetki myös Jennalle.

 Helmi on sylissä olijoiden edelläkävijä. Se näyttää muille kanoille esimerkkiä siitä, kuinka sylissä ollaan. Ja kun Helmi on sylissä, muut kanat tulee mun ympärille kattelee ja lepäämään. Ne katsoo kiinnostuneena ja odottaa, että nekin pääsee syliin. Jokainen kana on ollut jo sylissä, osa tarvitsee vielä totuttelua. Helmi on edelläkävijä sylissä olemisen suhteen.

 Kun Helmi pääsee syliin, se ottaa hyvän asennon ja käy nukkumaan. Siinä se nukkuu Jennan sylissä tyytyväisenä. Aikamoinen luottamuksen osoitus. Tämän jälkeen kaikki kanat kärkkyi mun ympärillä ja katsoi siihen malliin, et pitäisi päästä syliin. Olen niitä syliin ottanut, ja nekin alkaa pikkuhiljaa päästä jyvälle sylissä olemisen ihanuudesta.

 Helmi nukkuu sylissä ja Iivari pyörii lähistöllä mustasukkaisena. Se oikeasti on mustis Jennasta. Iivari ajattelee, että Jenna ja syli on hänen yksinoikeiutensa, ja kun se huomaa, että Jenna huomioi myös muita kanoja ja kaneja, niin Iivari katsoo pettyneenä ja mustasukkaisena tilannetta. On aika hämmentävä kohteliaisuus, että kukko on meikäläisestä mustasukkainen. :D

 Helmi nukkuu tyytyväisenä. Kun se pääsee syliin, se ei enää halua pois siitä. Puolikin tuntia menee kepeästi Helmillä sylissä, mutta sekään ei riitä. Syli on muodostunut niin tärkeäksi, ettei siitä enää halua pois. Ja jos/kun Jennan täytyy lähteä, Helmi laittaa vastaan, kun Jenna joutuu nostamaan sen pois. Se työntyy enemmän Jennaa vasten eikä halua poistua sylistä. Kuuluu vaan koo koo, syvästi pettyneeltä Helmiltä, kun Jenna nostaa sen pois. Kyllä se siihen tottuu, että sylistä joutuu myös lähtemään. Ja syliin pääsee aina uudestaan ensi kerralla.

 Iivari ja herkkä hetki. Iivari pahoitti mielensä, kun Helmi oli niin pitkään sylissä, joten piti ottaa Iivari uudestaan syliin. Iivari pääsee aina ekana syliin, koska se on aivan erityinen kukko ja porukan johtaja. Kun Iivari pääsi syliin, sekään ei olisi halunnut enää lähteä sylistä. Oliko se omistushalua vai läheisyydenkaipuuta? Kovasti on kukko kiintynyt Jennaan.

 Iivarilla on vielä totuttelemista siihen, ettei syli ole hänen yksinoikeiutensa. Kyllä se siihen vielä saattaa tottua. Iivarillakin silmät meni vähän väliä kiinni, kun oli sylissä. Väsynyt kukko ei uskaltanut nukahtaa täysin, koska kanalan valta vaatii vartiointia. Sylissä ollessaankin Iivari komentaa muita kanoja, antaa käskyjä ja pitää järjestystä yllä. Iivari on ihan paras kukko! Joudun sille usein sanomaan, että hän on se kaikkein tärkein. Jennan ja Iivarin suhde on aivan erityinen. On kuulemma harvinaista, että kukko antaa ottaa syliin. Iivari ei ole aggressiivinen lainkaan, päinvastoin. On se kyllä aika ihmeellistä. Tätä kukkoa ei tarvitse varoa.

 Nää hyvät hetket kanalassa on olleet myös mulle tosi tärkeitä ja koskettavia hetkiä. Se, miten eläimet tykkää musta, miten ne aina ilahtuu kun näkee mut, se on jotain aivan ihmeellistä. Niistä näkee, että ne todella tykkää meikäläisestä. Ja myös mä todella tykkään niistä. Ja nekin näkee sen. Yhteys kanojen kanssa on ollut todella merkityksellinen mulle myös. Todella koskettavaa ollut olla niiden kanssa, jutella niille, hoitaa niitä, pitää sylissä jne.. Aina kun meen sinne, kanoilla on hirveästi asiaa. Niistä näkee, et niillä on ollut ikävä. Jos olen ollut pidemmän aikaa poissa, ne oikein hätkähtää, kun näkee, et vihdoinkin Jenna tulee. Pyrin käymään säännöllisesti kanojen luona, ja olen siinä jopa onnistunut. Iivariille tulee paha olo, jos ei pääse viikkoon syliin. Sillä on selkeästi paineita ja ahdistusta, myös levottomuutta, kun ei hetkeen ole päässyt syliin. Sitten kun Iivari on ollut sylissä, sen olo helpottaa, paineet ja ahdistus häipyy, koko kukon olemus muuttuu tasaisemmaksi. Erikoinen juttu, mutta näin on tapahtunut jo useita kertoja.
 Tämmöinen juttu tällä kertaa!

5 vuotta

Oon huomannut, miten ihmisten suhtautuminen minuun on muuttunut. Ennen, kun ihmiset törmäsi muhun kaupungilla, multa kysyttiin: "Mitä sä oot vetänyt?", "Et ole näköjään selvin päin tänäänkään". Nykyään, kun ihmiset törmää muhun kaupungilla, multa kysytään: "Ootko tehnyt taidetta?", "Mitäs sulla on työn alla?". Ennen mua pidettiin narkkarina, ja sitähän mä olinkin. Nykyään mua pidetään taiteilijana. Aikamoinen muutos. Olen siitä iloinen. Mua ei enää pidetä narkkarina, ja se on helpottavaa. 

Tässä kuussa tulee tasan 5v täyteen selvää elämää. Se on mahtava asia, jota on vaikea käsittää itsekään. En oo ikinä ollut näin kauan pää selvänä. Joku voi ajatella, mut entäs ne lääkitykset, joita mulla menee? Ei lääke itsessään ole huume. Väärinkäytettynä siitä tulee huume. Ei se mitä sä vedät, vaan miten. Jos käyttäisin läänikseni väärin, olisin edelleen narkkari, mutta mä en tee niin. Enkä mä ole edes sekaisin. Mikä sellainen narkkari on, joka ei ole edes sekaisin? Ei vedä lääkkeitään kaksin käsin, vaan ottaa ne niinkuin on määrätty, ja on tarkka asian suhteen, onko narkkari sellainen? Ei mun mielestä. Jos lääke itsessään olisi huume, täällä olisi ihan sikana narkkareita. Vanhukset mukaanlukien. Sellainen ajatus on järjetön. 

Anyway, 5 vuotta selvänä on iso asia meikäläiselle. Mut vaikka aikaa on mennyt näin pitkään, pelkään edelleen retkahtamista. Ihan sikana. Oon katsonut Braking Bad nimistä sarjaa, ja selvisin hyvin kakkoskaudelle asti. Sit tapahtui jotain kamalaa. Siinä piikitettiin. Se tuli yllättäen, ja mä järkytyin. En voinut katsoa, aloin itkemään ja sanoin ei, ei, ei, ei. Kädet hikosi ja alkoi tärisee. Vanhat pistokohdat alkoi vaatimaan kamaa, ja se oli kamalaa. Pelkäsin, et rerkahtaisin, se oli niin voimakas kokemus. Ihan kuin Vanha Jenna olis hetkeksi tullut takaisin, vaatimaan seuraavaa annostaan, joka oli PAKKO saada. Hyi hitto, se oli kamalaa. Sitä kesti noin 3-5 minuuttia, ja sit se oli ohi. Se oli hemmetin pelottavaa ja inhottavaa. En varmaan uskalla katsoa sarjaa loppuun tän jälkeen. En todellakaan ollut varautunut tuollaiseen. En halua retkahtaa, ja jos noin pienestä tulee noin voimakas reaktio, niin mun on oltava varovainen. Olis kamalaa jos rerkahtaisin näin pitkän ajan jälkeen. En tahdo sitä. Vanha Jenna pysyköön poissa. En varmana anna periksi. Jos oon näin kauan pystynyt olee narkkaamatta, niin pystyn kyllä jatkossakin.