Pakkohoito Buvidal

Meikäläinen täällä moi. Viime perjantaina mulla vaihdettiin Suboxone filmit tähän uuteen ihanaan Buvidal injektioon. Aine on sama, mutta silti. Ensinnäkin mut pakotettiin tähän Buvidal piikkiin koronaviruksen varjolla. Olisi kuulemma ollut vain kaksi vaihtoehtoa: joko lopettaa korvaushoito tai suostua tähän uuteen uljaaseen Buvidal injektioon. Eihän sen nyt noin pitäisi mennä. Mä sanoinkin niille, et eikö potilaalla muka ole minkäänlaista itsemääräämisoikeutta, mun tietojen mukaan pitäisi olla. Mut ei. Ei oo päihdepolilla potilaalla itsemääräämisoikeutta, ei oo ei. En olis halunnut, et muhun tökitään piikkejä. MINÄ VIHAAN PIIKKEJÄ. INHOAN NIITÄ SYDÄMENI POHJASTA. Entinen ruiskunrakastaja mestaritykittäjä inhoaa neuloja.😆 Mutta tämä inho suojelee mua. Anyway, oli siis vähän niinkuin PAKKO suostua siihen, ja nyt minä kärsin liian pienellä annoksella ja koen viekkareita ja voimakasta kamahimoa. Eipä oo aikoihin ollut tämmöisiä kamahimoja, koko kroppa huutaa opiaatteja ja Jenskaa inhottaa. Eilen sain uuden piikin, se kyllä helpotti, mutta ei enää. Siinä kun menee oma aikansa, että se edes nousee sille tasolle, mihin olen tottunut. Kiva siis kärsiä kipuja, vapinaa, pahaa oloa, vilunväristyksiä jne jne.. Alkaisi jo hemmetti toimia tuo niin kovasti kehuttu lääke!! Sitä siis ei laiteta suoneen, vaan ihon alaiseen rasvakudokseen, jossa se muodostaa sellaisen kivan kapselin tms, josta se sitten vapauttaa sitä buprenorfiinia. Mulla on niitä jo kaksi, ja olot on karmaisevat. Pelkään että retkahdan. En tahdo. Silti pelkään. Tänään olin yhteydessä päihdepoliin ja huomenna saan tietää jatkosta. Ilmeisesti annos nostetaan. En olis halunnut mitään injektioo, mut oli vähän pakko. On siinä kyl hyvätkin puolensa: saa lisää välimatkaa päihdepoliin. Jee! Todella toivon, et tää alkaisi tästä tasoittua jo pikkuhiljaa. Yritän pysyä lujana, enkä anna periksi.

Että tämmöistä tällä kertaa.

Pilattu hoito

Vuonna 2012 pääsin ekan kerran korvaushoitoon. Lääkkeenä oli Metadoni. Kovasti yritin jo sillon olla ilman muuta kamaa mut eihän se onnistunu. Vähän väliä olin vetämässä piriä jne. Olin niin sekasin etten muista siitä ajasta paljoakaan.
Se oli kesää kun hoito alko ja jouluna se jo lopetettiin oheiskäytön takia.
Kun annosta tiputettiin niin olot oli ihan hirveet.
Helvetilliset reflat.
Ja sekös mut saikin vetämään kahta kauheemmin. Koko hoito meni vituiks ja elämä myös. Sen jälkeen mun narkkaaminen paheni huomattavasti.
Sillon olin varma että kuolen huumeisiin.
Eikä Se kaukana ollutkaan.
Mut onneks vihdoinkin kävi toisin.
Mä pelastuin.
Kun pääsin Suboxone korvaushoitoon mä yritin uudestaan. Tosissani. Jonkin aikaa olin selvänä mut sit aloin retkahtelee useemmin ja useemmin. Se loppu vasta vuosi sitten kun sain Elvansen ADHD:n hoitoon.
Mitä tästä opimme?
On tärkeetä hoitaa ongelmien alkulähde. Muuten mikään ei onnistu.