Väsyttää

 Väsyttää. Viime yö oli yhtä painajaisten yötä, eikä se katkonainen ja kauhistava uni virkistänyt lainkaan. Taas minua oltiin tappamassa milloin milläkin keinoilla. Ja pakoon en päässyt. Olin suljetussa tilassa tappajan kanssa, joka oli paljon minua vahvempi. Minulla ei siis ollut mitään mahdollisuuksia. 

Kun heräsin yhteen painajaiseen, meni hetki ennen kuin nukahdin. Kun lopulta nukahdin, painajainen jatkui taas. Ja kun heräsin, taas meni hetki nukahtamiseen ja sitten taas jatkui painajainen. Näin meni viime yö. Näen painajaisia usein, eikä ole eka kerta kun näin käy. Väkivaltaa, julmaa väkivaltaa. Jossain vaiheessa vedin huumeitakin, en muista kuin piikittämisen. Aamulla en meinannut millään jaksaa herätä, mutta sain itseni kuitenkin ylös. Siinä ja siinä jaksoin raahautua töihin, ja vaikka matka ei ollut pitkä, mun voimat ei meinannut riittää sinne kävelemiseen. Pääsin kuitenkin perille ja sain jopa kirjoitettua kirjaa pari lukua lisää. Sen jälkeen tein rohkaisevia lauseita sisältäviä julisteita, saadakseni itsekin rohkeutta. Joka kerta kun kirjoitan kirjaa, koen ensin tuskaa, sitten alkaa Flow ja teksti tulee melkein kuin itsestään. Ja kun teksti on valmis, olen helpottunut. Taas pääsin vähän pidemmälle. Ja näköjään väsyneenä pääsin tuplasti pidemmälle kuin yleensä. Yleensä kirjoitan yhden luvun, nyt kirjoitin kaksi.

Näköjään taas vaikeudet saa minut kirjoittamaan. On ollut painetta, uhkaa, stressiä, hätää, huolta, tuskaa ja uupumusta viime aikoina. Tuntuu, että monelta suunnalta tulee vaikeuksia ja alan jo pelätä, etten jaksa. Pitäisi venyä moneen suuntaan samaan aikaan ja se on ihan mahdotonta. Pitäisi myös saada lepoa ja rauhaa, mutta kun aika ei riitä.

Mieleen tulee ajatuksia pakenemisesta ja halusta kadota vain pois. Liika on liikaa. Ja kun samalla pitäisi jaksaa elää normaalisti, tuntuu että olen nurkkaan ahdistettu eikä ole voimia enää oikein mihinkään. Ehkä tää väsymyskin saa asiat näyttämään tavallista vaikeammalta. Olen vaan huolissani, kun en meinaa jaksaa keskittyä keskusteluun ja pitkät keskustelut ovat uuvuttavia. Niiden jälkeen olen ihan finaalissa ja haluaisin kaivautua maan alle piiloon ja levätä edes hetken. Taitaa olla jälleen The Grande Finale tulossa, ellei se ole jo tullut.

Tulkoon sitten perhana, jos on tullakseen! Vaikka olen parhaani mukaan yrittänyt levätä, silti olen ihan uuvuksissa. Eikä uni virkistä. Eikä lepo näytä auttavan. Levonkin keskellä on ollut usein häiriötekijöitä ja taustalla jatkuva uhka ja painostuksen tunne, kuin musta varjo kaiken yllä. Yritäpä siinä sitten levätä, kun samalla joutuu pelkäämään, koska maailmani romahtaa taas. Kestääkö lattia jalkojeni alla ja säilyykö kaikki ennallaan. Kaikki saattaa romahtaa hetkenä minä hyvänsä. (Varo hyökkääjää...) Siltä ainakin vaikuttaa ja tuntuu. Ei ole hyvä aiheuttaa uhkaa jo valmiiksi särkyneelle. Pienikin uhka muuttuu hetkessä suureksi uhkaksi ja kun uhka on suuri, ja se vielä toistuu, homma menee hyvin hankalaksi. Ei voi enää olla turvallisella mielellä ja luottaa mihinkään. Ja jatkuva varuillaan oleminen on hyvin kuluttavaa. Ollako vaiko eikö olla, turvassa vaiko eikö turvassa, elääkö vaiko eikö elää... 

Olen vaan niin hiton väsynyt. 

Väsynyt jatkuvaan paineeseen.

Väsynyt uhkaan.

Väsynyt antamaan itsestäni liikaa toisille. 

Väsynyt vaikeisiin ihmissuhteisiin.

Väsynyt kaikkiin ongelmiin.

Väsynyt traumoihin.

Väsynyt vaikeuksien toistuvaan vatvomiseen.

Väsynyt olemaan tuki, joka itsekin tarvitsisi tukea. 

Väsynyt kantamaan toisten huolia, omissakin on jo ihan liikaa.

Väsynyt venymään joka suuntaan.

Väsynyt siihen, kun voimat ei riitä.

Väsynyt uupumukseen.

Väsynyt uuvuttaviin keskusteluihin.

Väsynyt olemaan vaatimusten ja odotusten alla, joita en kykene täyttämään. 

Väsynyt olemaan rikkinäinen, traumatisoitunut hajanainen nainen. 

Väsynyt itseeni, väsynyt maailmaan. 

Väsynyt omaan heikkouteeni. 

Väsynyt syömishäiriöön, joka vain pahenee.

Väsynyt olemaan läsnä ja aina tavoitettavissa. 

Väsynyt olemaan ihmisten ilmoilla. 

Väsynyt stressiin ja painajaisiin. 

Väsynyt pelkäämään, koska kaikki romahtaa. 

Väsynyt yrittämään parhaani, koska en näköjään kuitenkaan onnistu. 

Väsynyt mitätöintiin ja vähättelyyn.

Väsynyt täyttämään mittaa, jota en voi täyttää. 

Väsynyt tuskaan ja ahdistukseen. 

Väsynyt sekaviin ja ristiriitaisiin tunteisiin. 

Väsynyt olemaan syyllinen.

Väsynyt toistamaan rikkinäisen ihmissuhteiden toimintamallia. 

Väsynyt olemaan varuillaan. 

Väsynyt kaikkeen vääryyteen. 

Väsynyt omaan riittämättömyyteeni. 

Väsynyt siihen, kun en voi elää aktiivista elämää. 

Väsynyt surkeuteeni. 

Väsynyt The Grande Finaleen.

VÄSYNYT HEMMETTI KAIKKEEN. 

Ainakin siltä tuntuu tällä hetkellä. 

Mutta minä en luovuta. Koskaan.