Sanoissa on voimaa

Hei sinä, joka siellä päässäni asut ja huudat: "Olet kelvoton ja kauhea tyyppi!", voisitko olla jo hiljaa?

Sinä, joka sanot, "Että mikään muu ei ole riittävää kuin täydellinen", sinä mieletön turha Vaatija, joka et kuulu minun pääni sisälle! 

Etkö ole huomannut, ettei mikään maailmassa ole  täydellistä? Keskeneräinen kelpaa ja kaikki me ollaan vajavaisia. Täydellisyyden tavoittelu on siis turhaa ja hyödytöntä. 

Olen kyllästynyt jatkuvaan mitätöintiin, moittimiseen ja mollaamiseen, jota harjoitat. Vaikka oletkin vain yksi typerä ääni pääni sisällä, sinä hemmetin Vaatija, tiedän, ettet kuulu minuun. 

"Ai mitenniin en kuulu? Olenhan ajatus päässäsi. Ja tiedän, että olen oikeassa!", yrität puolustella.

Mutta vaikka oletkin vain ajatus päässäni, et kuulu sinne, etkä varsinkaan ole oikeassa! Joku muu on sen minun mieleeni istuttanut. Tai aika monikin..

"EI SAA KRITISOIDA!! MINULLE ET SANO VASTAAN!!!", huutaa Vaatija, jolle sanon, että

TURPA KIINNI NYT!!! 

EN KUUNTELE SUA ENÄÄ!!

 

Mutta mistä ihmeestä tällaiset päänsisäiset Vaatijat, Tuomarit, Kiduttajat ja sisäiset Sadistit oikein tulee?

Kun saa toistuvasti kuulla olevansa huono, kelvoton, mitätön paska, lopulta itsekin niin ajattelee. Sellainen ihmismieli on. Sinne pääsee tulemaan kaikkea saastaa ja turhuutta, joka tulee toisten ihmisten sanoista, valtamedian saastasta puhumattakaan.

Ihminen! Mikä sinä olet tuomaroimaan itseäsi ja toista kaltaistasi ihmistä? Millä oikeudella voit väittää, että toinen on mitätön, kelvoton, arvoton, paska, koska et itsekään ole yhtään parempi kuin muut? 

Mikä on ihminen sanomaan toiselle, ettei se kelpaa omana itsenään, on huono, arvoton surkimus ja ainainen häpeä?

Ja miten voi esim. vanhempi sanoa näin lapselleen, lapsi vanhemmalleen, ystävä toiselle, opettaja oppilaalle, puoliso omalle rakkaalleen jne?

Omilla sanoillamme me istutetaan toisiin ajatuksia, hyviä tai huonoja. Kannattaa siis miettiä mitä puhuu. Jos ihminen joutuu toistuvasti eri ihmisiltä kuulemaan olevansa kelvoton yksilö, ei ihme, että moni voi huonosti ja ajautuu jopa itsemurhaan. 

Varsinkin, jos sitä vielä kehoitetaan tappamaan itsensä!

Minuakin on moni pitänyt niin kamalana ja kelvottomana yksilönä, että ovat kehoittaneet mua tappamaan itseni. Enkä varmasti ole ainut, jolle niin on sanottu. 

Mutta mitä se kertoo itse sanojasta? Miksi kukaan tervejärkinen istuttaisi toisen mieleen niin pahoja ajatuksia, jotka pahimmillaan johtaa kuolemaan? Eikö ennemmin tulisi kannustaa toista elämään?

Koston kierre

Miksi me edes vihataan toisiamme, satutetaan sanoin ja teoin ja laitetaan paha kiertämään? Ja usein vielä aiheutetaan tuhoa ihmisille, joilla ei ole mitään osuutta omiin vammoihin. Ihan kuin meillä olisi joku kuviteltu oikeus kostaa omat kipumme toisille, jotka ovat syyttömiä siihen kipuun. Ja näin koston kierre vain jatkuu jatkumistaan...

On vaikea edes sanoa, mistä koston kierre saa alkunsa. Joku satuttaa jotakin, ja sitä jokua on joku muu satuttanut jo aiemmin. Sitten joku kostaa kipunsa jollekin toiselle, täysin syyttömälle, ja sitten tämä joku syytön joutuu kantamaan jonkun toisen kipua omiensa lisäksi ja saattaa laittaa pahan kiertämään edelleen kostamalla oman epäoikeudenmukaisen kipunsa jollekin toiselle, joka jälleen satuttaa vielä jotain ja niin koston järjetön kierre vain jatkuu loputtomiin...

...ellei joku sitä katkaise.

Kyllä maailma sitten on sairas ja mieletön paikka. 

Mitä se toisen satuttaminen edes hyödyttää? Se vain saa aikaan lisää tuskaa eikä vie omaakaan tuskaa pois. 

Me ihmiset ollaan ihan outoja...

Paskaa paskan päälle, paskaa paskan päälle, sieltä vähän, tuolta vähän lisää. 

Sellaista elämä on.