Hymyharjoitus

 Hymyily ei ole mun alaa, mä oon sellanen synkistelijä (varsinkin kuvissa).

Mut multa pyydettiin jo jonkin aikaa sit näyttää mun uudet hampaat. kyllähän sellanen pyyntö hymyilyttää, ja sekin hymyilyttää kun pääsin eroon niistä karmeista narkkarin hampaista.

 No, yritetään sit hymyillä. En ole siinä mikään mestari.

 Onko tämä hyvä hymy? Vai onko siinä havaitavissa jo hullunkiiltoa?

Ääh, sekoiluks meni tämäkin hymyharjotus. Ei voi mitään, tämmönen mä oon.

Ja nyt nolottaa.

Kovasti ihmettelen

Ajattelin pitkästä aikaa kertoo kuulumisia. Oon voinut yllättävän hyvin. Huomasin tos Yks päivä etten oo ajatellu aineita moneen päivään. Ei edes himoja oo ollu noin viikkoon.
Oon yllättynyt.
Toivottavasti Tää hyvä jatkuu. Vieläkin pelkään kovasti retkahtamista, kai Se on normaalia.
Siitä tulikin mieleen et joku oli taas väittäny tääl Pieksämäel et mä oisin retkahtanu. Ei oo eka kerta kun tämmöstä tapahtuu. En vaan käsitä et miks kukaan väittäis tollasta. Ketä mun kuivilla olo häiritsee noin paljon? Ja miks?
No, puhukoon mitä puhuu. Mä ite ja mun ympärillä olevat ihmiset kyllä tietää totuuden. On typerää uskoo ennemmin kuulopuheita kuin asianosaista itseään. Ehkä mä pikkusen paremmin tiedän omat asiani kuin joku paskan puhuja. Tollanen perätön paskapuhe kertoo jotain puhujasta itsestään.
En vaan ymmärrä et ketä mun kuivilla olo noin häiritsee.

Painajaisia

Oon viime aikoina nähny paljon painajaisia yhestä ex-miehestä joka hakkas mua. Siitä on jo yli neljä vuotta kun pääsin siitä eroon ja vieläkin Se paska kummittelee.
Yleensä niissä unissa Se kiduttaa mua ja yrittää tappaa. Ihan niinkun tosi elämässäkin. Ne on hirveitä unia. Se vaan aina ilmestyy ja käy kiinni, kuristaa ja mä näen aina sen kamalan katseen mikä sillä oli kun Se mua hakkas. Välillä taas pakenen sitä henkeni edestä kaupungilla, ihan niinkun tosielämässä. Inhottavaa.
Nyt ne unet on alkanu muuttua. Se edelleen vainoaa ja hakkaa, mut sit yhtäkkiä mä onnistunkin tappamaan sen. Se on kamalaa. Se tuntuu niin todelta. Sen tappaminen. Mitähän Se tarkottaa?
Sillon kun oltiin yhessä, mä toivoin sen kuolemaa. Välillä harkitsin jopa sen tappamista. Niin pahasti Se mua nöyryytti. Mut noiden unien jälkeen musta tuntu kauheelta. Tajusin etten mä enää toivo sen kuolemaa. Se tyyppi ite ei ole mulle mitään, sen teot mut traumatisoi. Tunnen itteni niin heikoks kun tollanen paska vieläkin vaikuttaa muhun.

Parisuhdeväkivallasta

Miten toimia kun mies on väkivaltainen?

Jos Se ei ole Eka kerta niin pakkaa valmiiks tärkeitä ja tarpeellisia tavaroita laukkuun ja laita Se paikkaan mistä saat sen hätätilanteessa nopeasti mukaan. Fiksuinta on tehdä Se salassa mieheltä. Pidä kännykkää aina lähettyvillä että voit soittaa 112 jos hätä tulee.

Sovi jonkun luotettavan tyypin kanssa paikka johon voit tarvittaessa paeta kun tilanne iskee. Älä kerro tätä paikkaa miehelle ettei Se tule sinne riehumaan. Toinen vaihtoehto on turvakoti.

Heti kun huomaat että tilanne muuttuu vaaralliseks, yritä paeta heti. Jos mies on jo väkivaltanen, yritä puolustautua ja siirry vaivihkaa lähelle ulko-ovea. Jos mies yrittää estää, tappele vastaan, huuda kovaa että naapurit kuulee ja voivat soittaa apua.

Väkivaltasen tilanteen jälkeen kannattaa ottaa välimatkaa mieheen, mennä vaikka turvakotiin jos ei muuta paikkaa ole. Välimatkan saaminen on tärkeää että molemmat saisitte aikaa miettiä asioita rauhassa. Mies yleensä lupaa ja vannoo ettei enää koskaan lyö, mut useimmiten väkivalta jatkuu ja pahenee.

Välimatkaa kannattaa ottaa joksikin aikaa, viikoks tai kauemminkin. Kun et ole paikalla ja mies pelkää eroa, ehkä Se saa hänet miettimään tekoaan ja katumaan. Miehelle on tehtävä selväks että yksikin lyönti on liikaa. Kannattaa harkita eroa jos väkivalta ei lopu. Harvemmin Se jää yhteen kertaan. Kun sitä tapahtuu usein, väkivalta pahenee ja pahenee, lopulta voi mennä henki.

Väkivaltanen mies on kova manipuloimaan. Minunkin ex teki itsestään uhrin. "Voi voi kun mä oon kauhee ihminen" nyyh nyyh. Tolla tavalla mies manipuloi sinua säälimään häntä. Älä mene lankaan! Vaikka Se mitä sanois, totuus on että Se on tehny sulle väärin.

Älä tee sitä virhettä että et tee rikosilmotusta. Mua kaduttaa kun päästin exäni liian helpolla. Monesti kyllä kytät teki rikosilmotuksen ja Se oli oikein. Parisuhdeväkivalta on paha rikos. Se traumatisoi kunnolla. Mäkin jään vieläkin painajaisia kaikenmaailman hakkaajista. Rikosilmotus kannattaa tehdä. Se on miehelle oikein että joutuu vastuuseen teoistaan.

1 000 000

Viikonlopun aikana tuli miljoona kävijää täyteen. Tässä kuussa oon kirjotellu jo 2 vuotta. Yllättävän paljon siinä ajassa.
Pitää myöntää et en Kyl ois uskonut et tästä Blogista tulee näin suosittu.
Oon ilonen että aihe kiinnostaa. Näistä asioista kun ei paljoo puhuta. Ja Se mitä puhutaan leimaa meidät käyttäjät saastaks. Ihmisiä mekin ollaan.
Oon ilonen myös siitä et moni on sanonu et Blogista on ollu apua, ja on ollu tosi mukava jutella sähköpostilla lukijoiden kanssa ja olla heidän tukena. Edelleenkin mulle saa kirjotella jenna.harju89@hotmail.com tuohon osoitteeseen.
Ehkä parasta tässä touhussa on ollu Se et on voinu olla tukena monelle.
Oon kiitollinen siitä miten asiallisia lukijoita mulla on. On mukavaa kun oon saanu tukea ja tsemppiä niin monelta lukijalta. Kiitos! Arvostan sitä.

Anna anteeksi

Lukija ehdotti että kerron miten oppia elämään virheidensä ja ikävien kokemusten kanssa. En ole mikään guru, mut yritän.
Okei, miten siis?
Antamalla anteeks.
Itselleen ja toisille.
Tiedän, Se on hankalaa, helvetin hankalaa. Mäkin oon katkera itselleni ja niille jotka on mua satuttanu, mut oon yrittänyt antaa anteeks. Ja jatkaa elämää.
Omissa virheissä on Se hyvä puoli että niistä voi ottaa oppia. Virheitä ei kannata jäädä suremaan, sitä ei saa kuitenkaan tekemättömäks. Fiksumpaa on oppia Se ettei tee enää samaa virhettä.
Ja antaa itelle anteeks.
Mun on vaikeinta antaa itelleni anteeks. Pystyin antaa anteeks kaverille joka raiskas mut, mutta itelleni on vaikeeta antaa anteeks kaikkea sitä typeryyttä ja vääryyttä mitä tein.
Ehkä mä vielä opin antaa anteeks itellenikin, aika näyttää. Mut vaikeeta Se on.
Helpompi on antaa anteeks naistenhakkaaja-exälleni kuin itelleni.
Tunnen vihaa, katkeruutta ja häpeää itteeni ja mulle pahaa tehneitä kohtaan aika ajoin, mut aina kun niitä tunteita tulee, mä koitan niistäkin huolimatta antaa anteeks. Sillä niistä pääsee yli.
Viha, katkeruus ja häpeä on tunteita, niitäkin voi hallita. Ne voi sysätä syrjään ja ottaa tilalle järjen.
Tunteet on vaan tunteita, asioita kannattaa ajatella järjellä.
Ja anteeks antaminen ei tarkoita sitä että hyväksyy teon. Vaan Se tarkottaa sitä että pystyy jatkamaan elämää teosta huolimatta.
Mun mielestä anteeks antaminen auttaa oppimaan elämään omien virheiden ja ikävien kokemusten kanssa.

Mielen saastutus

Katoin tossa yks päivä Vuosaari elokuvan. Sen piti kertoo rakkaudesta ja Se oli saanu hyvät arvostelut. Kun katoin sen, mä järkytyin. Se oli kaukana rakkaudesta. Siinä mies petti vaimoaan, teinityttö meni pornokuvauksiin koska halus olla jotain, pikku poikaa kiusattiin koulussa, ja paljon muuta kamalaa.
Kuuluuko tollaset asiat rakkauteen? Ei. Miten tollasta saastaa voi pitää hyvänä? Täytyy olla aika paatunut jos pitää tollasta toimintaa hyvänä. Mä koin sitä katsoessani et mun mieli raiskattiin. Olin ahdistunut ja järkyttynyt vielä seuraavanakin päivänä. Ei tollaset asiat ole mitään rakkautta, kaukana siitä. Täytyy olla aika paatunut jos tommosesta tykkää.
Oon itekin kokenut kamalia asioita. En todellakaan haluais nähdä mitään vastaavaa elokuvissa. En tiedä mitä mulle on tapahtunu. En mä ennen näin voimakkaasti ole reagoinut leffoihin joissa on kaikkee kamalaa. Moni varmaan pitää mua ihan pimeenä. Ei sillä väliä, mä vaan en halua saastuttaa mieltäni. Omissa kokemuksissa on jo ihan liikaa kestämistä.

Parisuhdekuulumisia

Rakkaan kanssa menee hyvin. Ollaan tosi läheisiä ja oon oikeesti onnellinen hänen kanssaan. Ekaa kertaa elämässäni olen oikeesti onnellinen. Ennen en oo kokenu mitään tämmöstä, tää rakkaus on niin erilaista. En oo ketään toista näin rakastanu.
On niin hyvä olla rakkaan kanssa. Tunnen itteni kokonaiseks ja oon omistautunut rakkaalle. (tuleepas siirappista tekstiä, mut tätä multa pyydettiin)
Rakas on myös omistautunut mulle. Ja hän on niin uskollinen. Tollanen uskollisuus ja omistautuminen on nykymaailmassa harvinaista. En oo aikasemmin sellasta tavannu. On ihanaa kun ei tarvii pelätä et mies pettäis tai hakkais mua. Häneen voin luottaa. Olen löytänyt onnen.
Meillä on elämä hyvin rauhallista. Tykätään olla paljon yhdessä. Aamullakin kun mun pitää hakee lääkkeet, rakas lähtee mukaan vaikka ei olis pakko. Hän vois hyvin jäädä nukkumaan, mut hänelle on tärkeempi lähtee mukaan. Arvostan sitä.
En oo kenenkään kanssa ollu näin läheinen. Riidellään harvoin, onneks. Asiat selviää paremmin puhumalla. Jos tulee riita, niin Se tuntuu hirveen pahalta ja yritän saada sen nopeesti selvitettyä. Se tuntuu pahalta ihan fyysisesti. Onneks Se on harvinaista.
Ehkä kukaan ei usko tätä kun kaikki on niin positiivista. Mut niin Se vaan on.
On mulla pelkojakin. Pelkään että menetän rakkaan. Että hänelle sattuu jotain, että hän kuolee. Se pelko on hiton voimakas. Yhtenäkin päivänä kun huutelin rakasta eikä hän kuullu, mä jo luulin et nyt Se on kuollu kun ei kuulunu vastausta. Pelästyin niin voimakkaasti et sydän hakkas kovaa ja päähän tuli hirvee paine. En kestäis jos menettäsin rakkaan. Se menettämisen pelko on niin voimakas varmaan siks kun mut hylättiin jo vauvana. Koko ikäni Se on ollu mulla voimakas pelko. Toivottavasti vielä pääsen siitä.
Tämmösiä pariauhdekuulumisia. Toivottavasti ei pitkästyttänyt tämmönen hempeily.

ADHD asiaa

Mulla diagnosoitiin ADHD kun olin 13v. Vaan enpä saanu Sillon lääkitystä. Koko diagnoosi vaan unohdettiin, lakaistiin maton alle.
Jos oisin jo Sillon saanu lääkityksen niin moni piikki ois jääny vetämättä. Oli sit pakko turvautua aineisiin kun oleminen ja eläminen oli ihan mahdotonta.
Koulun käynti ei onnistunu, en pystyny keskittyy, olin hiton levoton ja sain ihan hirveitä raivareita joiden takia päädyin aina putkaan. Olin ihan mahdoton, mulla ei ollu rajoja. Käytin sit aineita että pystyis jotenkin olemaan.
Vasta 2015 sain ADHD -lääkityksen. Siihen asti meno oli hirveetä. Olin ihan hukassa huumemaailmassa.
Eka kokeiltiin concertaa, ei ollu riittävä lääkitys mulle. Sit alotettiin toi nykyinen lääkitys, Elvanse. Se on mulle oikee lääke. Oheiskäyttö loppu siihen, sinne jäi raivarit sun muut häiriöt. Aloin saada itteni ja elämäni kuntoon pikkuhiljaa.
Rakas tajus et mä tarviin ADHD -lääkityksen ja oikeessa hän olikin. Kun Elvanse alotettiin, elämänlaatu muuttu paljon paremmaks. Aloin saada kiinni elämästä.
Nyt kun oon syöny sitä vuoden ja 6kk alan olla jo aika normaali ihminen. Kaikki on muuttunu niin paljon paremmaks. En ois ikinä uskonu et saan elämäni kuntoon. Oikee lääkitys mahdollisti sen.
Monet vähättelee ADHD:ta, oikeesti Se on vakava juttu. Mun ympärillä olevat hoito alan ihmiset vähätteli sitä myös aluks. Kun sain Elvanset, ne vastusti sitä. Kun ne sit huomas miten kaikki lähti menee parempaan suuntaan, nekin sen sit joutu hyväksyy ja myöntää et lääkitys on tarpeellinen.
Kauan sain taistella ennen kun ne asian hyväksy. Lekureilla on joku ongelma ADHD:n kanssa. Ne ei ota sitä tosissaan. Ne ei voi sietää sitä et amfetamiinia ja sen johdannaisia käytetään lääkkeenä. Ne ei sitä tahdo hyväksyä. Ei sit millään. Pitkään jouduin taistelee, 2 valituksen jälkeen mun päihdelääkäri vihdoinkin hyväksy Ton lääkityksen. Lääkityksen puolesta on niin paljon näyttöä et ois ollu hoitovirhe lopettaa Se. Sekin joutu myöntää et Elvanse on mulle tarpeellinen. Elvanse hoito mahdollisti mulle normaalin elämän.

Kamahimot

Kiitos taas teille lukijoille hyvistä ideoista. Yritän toteuttaa niitä tässä pikkuhiljaa, ideoita tuli niin paljon :) Onpahan nyt vähäks aikaa tekemistä.
Mulla on menny hyvin. Välillä tuntuu ettei oo mitään kerrottavaa kun kaikki on ollu niin tasaista ja rauhallista.
Viime aikoina oon taistellu kovia kamahimoja vastaan. Se iskee ihan yllättäen, millon missäkin. Tulee Sellanen pakonomainen tarve saada vetää piikki, varsinkin piri himottaa, vaikka onkin toi ADHD-lääkitys sitä itteään.
Aina kun iskee himot mä sanon ääneen että nyt tekee mieli ja että Se menee ohi. Kyl Se sit aina meneekin ohi.
On vaan hyvin vittumaista olla hirveissä kamahimoissa ja haaveilla kaikkee typerää. Ne haaveet vaan Kyl loppuu lyhyeen. Aina tulee mieleen myös ne paskat kokemukset. Kaikki Se paska mitä tein, mitä mulle tehtiin jne. Sellaset asiat kun tulee mieleen niin ei Kyl hirveemmin huvita kaman vetäminen, ei edes sen kuvittelu.
Näköjään niistä helvetillisiatä kokemuksista on hyötyäkin.