Monstera Madness näyttelyn video

 

Tässä tämä nyt on! Vihdoinkin se on valmis. Nyt Monstera Madness näyttely on nähtävissä myös täällä blogissa ja YouTubessa.  

Suurkiitokset kaikille, jotka olivat mukana videon  tekemisessä! Yksin en olisi saanut aikaan tätä. Kiitos Mediapajan tyypeille, jotka jaksoivat ideoida, kuvata ja editoida ja kaiken kaikkiaan tehdä tästä videosta tällaisen! Hulttis kiittää ja kumartaa! 

Tässä on iso kiitos myös kaikille blogin lukijoille! Olkoon tämä video Hulttiksen kiitollisuuden osoitus. Jo yli 2 miljoonaa kertaa tätä blogia on luettu. Erityissuurkiitokset sinulle, joka tätä luet! Arvostan sitä, että tekstejäni luetaan ja olen kiitollinen kaikista kommenteista, joita olen saanut. Kiitos, että olette jaksaneet lukea ja tukea! Ja myös jakaa omia tarinoitanne. On mielenkiintoista saada kuulla teidän lukijoiden asioita ja keskustella niistä. On ollut ilo, kun olemme saaneet molemmin puolin rohkaista toisiamme. Kiitos, että luette ja kommentoitte! Arvostan. 

Hulttis makaa Taideluolan lattialla liikuttuneena ja hokee kuin transsissa: "Kiitos, kiitos , kiitos valtavasti!" 😁 

Jännittäviä asioita, joista iloitsee

Nyt on ollut paljon jännittäviä asioita.
 Viime viikolla laitettiin Pieksämäen kulttuurikeskus Poleeniin kevätnäyttely, johon pääsi myös multa 3 maalausta. Hämmästyin kun ne pääs parhaalle paikalle. Aika jännää.
 Kun sitä näyttelyä ripustettiin, mä siinä soittelin flyygeliä, ja yllätyin kun mua pyydettiin esiintyy kesällä tulevaan näyttelyyn! Suostuin.
 Viime perjantaina oli sit näyttelyn avajaiset ja kyl oli paljon upeita töitä siellä! Enpä olis uskonut joku vuosi sitten et mulla tulee olee töitä näyttelyissä.. Tää on jo kolmas näyttely, jossa mun töitä on. Ja kesällä on tulossa neljäs. Jossa mä viel soitan pianoa sen näyttelyn avajaisissa.
 Olen vähän ihmeissäni.
 Ja myös iloinen.

3vko sit alkoi kuntouttava työtoiminta. Ekana päivänä olin aika jännittynyt ja pelokaskin. Mut ihan hyvin meni. Viime viikolla katsottiin leffa. Eilen oli taas kuntouttava työtoiminta ja alan pikkuhiljaa sopeutua. Maalasin eilen 8 työtä ja virkkasin myös. Uskalsin jo jutellakin siel olevien kanssa. Mukavan oloinen porukka.   Toi keskiviikon työtoiminta on kyl mukavaa! Siel voi tehdä vaikka mitä! Olen innoissani. Mut kyl olin eilen väsynyt työpäivän jälkeen, eikä ihme. Niin paljon sain aikaseks kaikkee.
 Opiskelu juttukin on etenemään päin. Lähetettiin Otavan opistolle mun todistukset ja asia etenee. Varmaan aika pian pääsen sit aloittaa opiskelun.
 Jännittävää.
 Kun oon 9.luokan käynyt loppuun, niin mähän voin sit alkaa miettii et mitä sen jälkeen. Vielä en uskalla ajatella. Meen päivä ja asia kerrallaan. Se vaan oli erikoinen havainto, kun todistuksessa oli jo osa 9.luokkaa käyty. Paljon on käymättä, mut oli siinä enempi suoritettuja opintoja kuin muistin. Kaikkee sitä onkin jäänyt unholaan..

Pahin masennuskin on alkanu helpottaa. Ulkona liikkuminen, taide ja säveltäminen on auttanut. Ja varmaan sekin auttoi kun viime viikolla romahdin. Mieli ei enää jaksanut, joten romahdin. Se oli aika raskasta, mut alan olla paranemaan päin. Paniikkihäiriö oireita kyl vieläkin ilmenee, mut ei oo enää ihan niin paha olla kuin viime viikolla ja sitä edellisellä. Alkaa näkyä jo valoa tunnelin päässä.
 Siitä iloitsen.
 Eiköhän tää tästä!

Nistitaidetta ja kuulumisia

Hehee sainpas vihdoinkin ylitettyä hyvin korkean kynnyksen ilmestyä tähän koneelle! Netti ja hiiri takkuilee niin ettei meinaa pystyy käyttää tätä ja kännykkä temppuilee ihan sikana. 

Vähemmästäkin nousee korkeita kynnyksiä herkälle ihmiselle!

 

Uusi maalaus nimeltä Lehtisade.
Maalaaminen on terapeuttista. Ja kivaa.Tää nyt vaan on tämmönen terapiamuoto jossa käyn läpi entistä elämääni. Tulee sitä muutakin maalailtua. Laitan sit kuvia kun oon saanu projektin valmiiks.


Sit kuulumisia.
Oon viime aikoina ollu tosi innoissani. Jotenki ollu hyvin idearikasta aikaa. Pari uutta biisiä oon säveltäny syntikalla, virkkaus ideoita tulee niin paljon et ihmettelen miten saan kaiken toteutettua :D Ja maalaamis ideoitakin tulee. Ja valokuvaus.
Paljon ideoita siis.

Mut on täs ollu vähän vaikeuksiakin.
Mut saatettiin hyvin hankalaan tilanteeseen viime viikolla. Ilmeisesti tarkotus oli saada meikäläinen retkahtaa. Enkä ymmärrä miks.
Koko juttu tuli puun takaa. Iski hirvee ahdistus ja vastenmielisyys, mut silti tuli myös himot. Inhottavaa.
Paska fiilis oli viel parin päivän päästäkin. Koko homma vaikutti tahalliselta.
Onneks en retkahtanu. Kyl käväs mieles et kelle soitan, keltä kysyn, mut hylkäsin ajatuksen koska tunsin voimakasta inhoa. En tahdo palata siihen.
Jännä vaan kuinka silti se narkkarin mieli tuli pintaan.
Mut onneks selvisin.
Sen tajusin et todellakin joutuu olee varuillaan jokaisen ihmisen suhteen. Jopa itsensä. Ei tässä maailmassa voi luottaa kehenkään.
Jatkossa pidän etäisyyttä. En haluu et mua kiusataan. Kyseessä on kuitenki mun kuivilla pysyminen.

Sit mul vihdoinkin alko terapia. En muista mainitsinko asiasta jo aikasemmin.
Jo ekalla käynnillä löyty keinoja paniikin hallitsemiseen. Ja niistä on ollu vähän apuakin. Mun oireet natsaa täysin ahdistuneisuushäiriöön. Kuulemma yleistä päihteiden väärinkäytön jälkeen. Se on hiton harmillista ja se rajottaa mun elämää. Pelkoja kehittyy asiasta kuin asiasta, paniikkitiloja tulee hyvin herkästi ja ne fyysiset oireet on ihan kamalia. Vapinaa, kurkkua kuristaa, päässä pyörii, kädet hikoo, tuntuu hirvee paino rinnassa, hengitys ei kulje..
Tosi kivaa.
Mut kyl se varmasti siitä helpottaa ajan kanssa. Ainakin mul on pätevä terapeutti ja Rakas on tukena. Ja ennenkaikkea Herra Jeesus! Hänestä minä riemuitsen vaikeinakin hetkinä, ja se riemu on sellasta ettei sitä oikeen voi kuvata sanoin. Se ei vaan ole tästä maailmasta.

Tämmöstä tänään.
Palaan taas asiaan kun tulee sitä asiaa.
(..ja pääsen ylittää kynnyksen)
((.. tai saan uuden kännykän/netin/hiiren)