EmootioTorpedoja tarvitaan

Kyyninen komiikka on tehokas apukeino selviytymiseen. Kyykkykynismi käyntiin! Kun asiat menee päin persettä ja paskaa lentää liikaa niskaan, musta huumori auttaa asiaan. Huumori on hyvä keino nousta tuskan yläpuolelle. Se parantaa mielialaa ja antaa voimaa. Olen leikitellyt mieheni kanssa kyynisen koomisella idealla ja olemme antaneet Antisosialistien mustan huumorin kukoistaa. Alitajuntani antoi minulle tämän idean unimaailman kautta juuri oikeaan aikaan. Huumorin löytäminen vaikeista asioista on meidän juttu ja saatiin kasaan aika hauska judanssi. Tämmöinen:

Maailmassa pitäisi olla emotionaalisen riiston kohteeksi joutuneita ihmisiä tukeva järjestö, joka perii emotionaalisia velkoja ja toteuttaa ikäviä, mutta oikeudenmukaisia seurauksia emotionaalisen riiston ja vastuuttomuuden johdosta. Toisen empatian hyväksikäyttö tulisi ottaa vakavasti ja laittaa tekijät vastuuseen, jotta näin toimivat oppisivat, ettei toisia kannata haavoittaa. Tuskaa ja haavoja tulee takaisin samalla mitalla ja tekijät laitetaan korjaamaan aiheuttamansa vääryys. Sitä saa mitä tilaa. Tilit on tasattava ja on opittava kunnioittamaan toisia. Teoilla on seuraukset eikä toisia voi kohdella paskamaisesti joutumatta vastuuseen. Emotionaalinen velka ei ole mikään vähäinen asia, ja sen voisi periä takaisin korkojen kanssa huumemaailman velanperintätyyliin. Mitä suurempi velka, sitä kovemmat keinot.

 

Toisen ihmisen tunteilla ei leikitä eikä siitä selviä vähällä, kun käyttää toisen vilpittömyyttä hyväkseen ja pitää tätä omien ongelmiensa kaatopaikkana ja oman valheellisen egonsa tukipilarina. Näin väärinkohtelija vääristää myös empaattisen ihmisen joksikin, mitä hän ei ole ja tukahduttaa tämän persoonaa käyttämällä tätä henkisen onanoinnin välineenä pönkittääkseen valheminuuttaan.

Empaattinen ihminen näkee toisen valheminuuden lävitse ja kokee surua siitä, kun toinen pettää itseään eikä tahdo elää omana aitona itsenään. Hän näkee toisessa sen potentiaalin, mitä hän voisi olla aitona itsenään ja suree sitä kun toinen hukkaa aidon minuutensa pitäytymällä kestämättömään valheminuuteen, joka on itsekkyyden tyyssija. Itsepetos vaatii itsekkyyttä valheen ylläpitoon jopa toisten kustannuksella. Tietenkin tällainen tyyppi hokee, ettei ole itsekäs, mutta kun käytös osoittaa päinvastaista, teot kertovat totuuden.

Ihminen ei ole sitä, mitä sanoo olevansa, vaan hän on sitä, mitä hän tekee. Sanojen ja tekojen ristiriita paljastaa ihmisen itsepetoksen. Muut näkevät selvästi, mitä on meneillään, vain itseään pettävä ei tajua, että toiset tajuavat. Suurin osa ei uskalla tai kehtaa sanoa ääneen totuutta, jos paskaa ei tule vielä liikaa niskaan. Mutta kun herkkää ihmistä kusettaa ja riistää, herkkä ei voi vaieta. Totuus on tuotava esiin, vaikka sen vuoksi saisikin haavoja. Rakkaus totuuteen velvoittaa, samoin se, ettei itseä saa kohdella miten huvittaa. Jos toinen torjuu totuuden ja jatkaa häpeällistä käytöstään, hän kasaa itselleen lisää emotionaalista velkaa, eikä takaisin maksulta voi välttyä, kun Emootiotorpedot laitetaan asialle. Valheilla on tuhoisat seuraukset eikä vastuuta voi välttää.

 

On turha tukea tyyppiä, joka ei halua seisoa omilla jaloillaan eikä vaeltaa totuudessa. Aitous edellyttää totuuden kohtaamista. Aito ihminen rohkaisee toisiakin tulemaan aidoksi. Jos itseään pettävä ei halua kohdata totuutta, hän yrittää manipuloida toisen tukemaan valheminuuttaan. Eikä hän kestä vähäisintäkään kritiikkiä, koska se on uhkaa romuttaa hänen mielikuvitusminuutensa.

Kun empaattinen ihminen ei suostu tukemaan toisen valheellista minuutta, eikä tahdo mukautua toisen valheeseen, hän saa haavoja pelkästä rehellisyydestään. Minä en ole mukautuvaa tyyppiä, vaan olen se, joka huutaa: ”Keisarilla ei ole vaatteita!” Vaikka saisinkin haavoja ja todellisuudentajuni kyseenalaistettaisiin, silti en luovu aitoudesta vaan pysyn totuudessa.

Itsekkyys ja vastuuttomuus kostautuvat eikä toisen emotionaalinen hyväksikäyttö jää vaille seurauksia. Kun vastavuoroisuus puuttuu, on aika suuttuu. Jos itsekäs ihminen ei opi hyvällä arvostamaan toisia ja toimimaan vastavuoroisesti, silloin tarvitaan kovempia keinoja, jotta elämän realiteetit tulisivat vihdoinkin sisäistetyksi. Emotionaalinen hyväksikäyttö on alhaista toimintaa, josta tulisi joutua vastuuseen. Toiset eivät ole mitään välineitä omien tarpeiden täyttämiseen eikä toisten kuulu kantaa raukkojen vastuuta ja sietää jatkuvaa haavoittamista. Kenenkään ei tarvitse sietää raukkoja, jotka eivät halua seisoa omilla jaloillaan vaan ripustautuvat toisiin kuin loiset ja elävät näiden elinvoiman kustannuksella kuluttaen heidät loppuun. 

Itsepetos, itsekkyys ja vastuuttomuus kuuluvat olennaisesti yhteen ja nämä yhdessä tekevät ihmisestä emotionaalisen riistäjän, joka kieltää kohtelevansa toisia kaltoin ja pakenee vastuutaan loputtomiin, vaikka tietää, että toiset joutuvat kärsimään sen vuoksi. Hän uskottelee itselleen olevansa uhri, vaikka kaltoinkohtelee toisia. Passiivinen itsekkyys ja välinpitämättömyys verhotaan avuttomuuden ja uhriuden kaapuun, joiden avulla manipuloidaan toisia auttamaan avutonta raukkaa, jolla ei ole aikomustakaan alkaa kasvamaan vastuulliseksi aikuiseksi. Eletään mieluumin emotionaalisena loisena toisten hyvinvoinnin kustannuksella. Avuttomuus voi mennä pahimmillaan jopa niin pitkälle, että se alkaa näyttää enemmänkin idiotismilta ja tahalliselta typeryydeltä. 

Vastuutaan pakeneva tekeytyy kädettömäksi ja jalattomaksi vesseliksi, joka kärsii myös voimakkaasta emotionaalisesta ja älyllisestä vajaamielisyydestä. Hän ei ymmärrä edes puhetta sellaisena kuin sanoja sen tarkoittaa, vaan käsittää tahallaan asiat väärin, pinnallisesti ja erittäin itsesäälihakuisesti. Elämän perustaidotkin ovat hänelle vieraita, varsinkin kyky asettua toisen asemaan ja korjata aiheuttamansa vääryys. Vaikka hänelle yrittäisikin antaa ohjeita, hän ei niitä ymmärrä, vaan valitsee paeta ja odottaa passiivisena, että muut hoitavat hänen vastuullaan olevat asiat. Luonnollisesti tällainen on inhottavaa ja tuhoisaa hänen lähellään oleville. Edes toisten tuska ei motivoi tällaista tyyppiä ottamaan vastuuta itsestään ja käytöksestään. Tällainen kertoo jo aikamoisesta itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä toisia kohtaan. Vastuun ottaminen vaatisi totuuden kohtaamista, mutta jotkut eivät halua kohdata totuutta vaikka se voisi heidät vapauttaa. He valitsevat tuottaa toisille tuskaa ennemmin kuin kohtaisivat kipeän totuuden itsestään. He valitsevat elää valheessa, koska ovat siihen mieltyneet. Näin he tukahduttavat oman kasvunsa ja elävät toisten kustannuksella kaataen oman vastuuttomuutensa toisten niskaan. 

Vastuuttomuus on erittäin vastenmielinen ilmiö, eikä vastuuttoman ihmisen lähellä halua eikä kannata olla. Sellainen ei ole puoleensavetävää, vaan päinvastoin vastuuttomuus herättää inhoa. Vastuuttomuus on pelkkää avuttomuuteen ja uhriuteen verhottua itsekkyyttä, jossa päätetään elää toisten taakkana. Vastuuton viskaa omat taakkansa toisten niskaan eikä ole aikeissakaan kantaa omaa vastuutaan. Hän väittää kyllä, että ”Minä YRITÄN!” Mutta se kuulostaa enemmän tältä: ”minua EI KIINNOSTA!” Ei se ole mitään yrittämistä, kun sama paskamainen meno jatkuu. On turha väittää yrittävänsä, kun siitä ei ilmene näkyviä tuloksia. Kun yrittämisestä ei seuraa tuloksia vaan sama haitallinen meno jatkuu, olisi aika opettaa vastuuttomalle vastuullisuutta.

 

Niin paljon on emotionaalista hyväksikäyttöä ja loisimista, josta jotkut eivät halua ottaa vastuuta, vaan viskaavat lisää paskaa kohteensa niskaan ja raukkamaisesti pakenevat kun olisi aika ottaa vastuu ja muuttaa käytöstään. Tämä tietenkin uuvuttaa entisestään jo valmiiksi uupunutta. Vastuun pakeneminen on aktiivista toisen kaltoinkohtelua, vastenmielistä välinpitämättömyyttä ja tahallista toisen elämän tuhoamista. Eikä vastuun ottoa tapahdu, vaikka asiasta kuinka sanoisi. Eihän vastuutonta raukkaa näytä kiinnostavan paskaakaan, mitä hän toiselle aiheuttaa raukkamaisella käytöksellään. Jos kiinnostaisi, vastuunpakoilu ei jatkuisi.

Siksi tällaisiin tilanteisiin olisi hyvä olla olemassa järjestö, joka lähtee perimään emotionaalista velkaa huumemaailman velanperintätyyliin, joka menisi asteittain eteenpäin ja keinot kovenisivat. Silloin jo pelkkä tieto tällaisesta mahdollisuudesta voisi toimia hyvänä kannustimena toimia vastavuoroisesti. Narkkarikin tietää, että voidakseen saada jotain on osattava myös antaa, muuten joutuu maksamaan kovemman hinnan. Huumemaailmassakaan ei siedetty loisia, jotka elävät toisten kustannuksella. Sellaisille annettiin kylmää kyytiä. Ja koska tässä on vielä kyse emotionaalisesta valuutasta, asia on sitäkin vakavampi. Siinä riistetään toisen ihmisen sisintä ja aiheutetaan hänelle vakavaa tuhoa emotionaalisesti. Rahakin on helpommin korvattavissa kuin emotionaalinen riisto. Raukoille pitäisi tehdä selväksi, että toisia ei käytetä hyväksi, ei eletä toisten kustannuksella emotionaalisena loisena eikä toisia saa kohdella paskamaisesti ja itsekkäästi. Eikä toisia saa manipuloida eikä heille kannata valehdella. "Mutta ENHÄN MINÄ tee niin!" voi raukka väittää (ja valehtelee räikeästi). Valitettavasti käytös osoittaa toisin, eikä käytös valehtele!

Raukoille tulisi opettaa, ettei passiivinen itsekkyys ja vastuun pakoilu ole heillekään hyväksi, ja jos heitä ei voi opettaa, ei auta kuin viedä saunan taakse ja lopettaa. Jos sama meno jatkuu muutoslupauksista huolimatta, pian voi alkaa tapahtua pelottavia juttuja. Voi jonain päivänä tulla kylmiä kavereita ovelle ja viedä mennessään monttukeikalle, josta ei selviä ilman vakavia vammoja, useimmiten sieltä ei edes selviä hengissä. Velanperijöille on turha alkaa vuodattamaan omia menneisyyden uhrikokemuksiaan ja vaillejäämisiään. He tekisivät selväksi, että menneisyyteen on turha vedota, sillä raukka itse jatkaa nyt samaa käytöstä kuin hänen kaltoinkohtelijansa, joten raukan on turha tekeytyä uhriksi ja kerjätä sääliä. Uhriksi tekeytyminen vain lisää velkaa, koska silloin ohitetaan toisen tunteet ja hänelle tehty vääryys. Raukalla olisi velan maksun aika ja jos vastuunkantoa ei tapahdu, käy huonosti.

Samalla raukalle osoitettaisiin kaikki se riisto, josta hänen tulee maksaa. Jos velkaa on ehtinyt kertyä liikaa, se on oma vika, mitäs ei kuunnellut varoituksia vaan on jatkanut vastuutonta loisimistaan ja itsekästä käytöstään. Jos hän vetoaa avuttomuuteensa ja sanoo, ettei osaa eikä pysty maksamaan velkaa, hänestä voitaisi tehdä varoittava esimerkki muille itsekkäille vastuuttomille raukoille, jotka ovat valinneet elää toisten taakkana. Hänen tulisi pitää aina selässään tekstiä, jossa lukisi isoin kirjaimin: "EN OSAA OLLA VASTUULLINEN AIKUINEN. OLEN VALINNUT OLLA RAUKKA." Samalla kun hän toimii pelotteena kaltaisilleen, myös muut ihmiset näkisivät, ettei tätä tyyppiä kannata päästää lähelleen. Emotionaalisen velan perintä olisi todella hyvä kannustin raukoille oppia vastuullisuutta ja kohtelemaan toisia arvostaen ja vastavuoroisesti.

 

Kun itsekkyys kukoistaa ja toisia haavoitetaan, Emotionaalisten Velanperijöiden Liitto puuttuu asiaan. Tämä olisi suorastaan yhteiskunnallinen vallankumous empatiamarkkinoilla. Empatian arvo voitaisi alkaa nähdä uusin silmin. Jo pelkkä tieto järjestön olemassaolosta voisi olla riittävä pelote kohdella toisia kunnioittaen ja vastavuoroisesti. Mutta jos pelote ei toimi, vaan ihminen kohtelee läheisiään itsekkäästi ja läheisten kärsimys kasvaa kasvamistaan, Emotionaalisten Velanperijöiden Liitto puuttuu asiaan. Raukkamaisuus ei saa jatkua ja tasapaino on palautettava. Tässä muutama metodi, joilla tämä organisaatio voisi operoida:

 

1.      ”Empatia-Kohteliaisuus-Kaveri”

Konsepti: Lähetetään raukan kotiin joku kohtelias mutta passiivis-aggressiivinen konsultti, joka toistaa jokaisen hänen itsekkään kommenttinsa ja säälittävät tekosyyt ääninäytellen ärsyttävällä äänellä. Esimerkiksi:

 

”Ai, sä et ehtinyt vastata kahteen viikkoon, vaikka jätit oman vastuusi toisen niskoille?  No joo, oot varmaan tosi kiireinen hei, ootsä Elon Musk vai joku? Vai olisitko vain välinpitämätön siitä, mitä olet toiselle tehnyt?” Raukan kieltäessä välinpitämättömyytensä hän saa muutaman läimäyksen kasvoille ja velanperijä toistaa raukan sääliä kerjäävät uhrihuudot lakonisesti.

 

Velanperijä laittaa lopulta pistoolin ohimolle, kun ei jaksa kuunnella raukan typeriä tekosyitä pysyä vastuuttomuudessaan, sanoen kylmästi: ”Lopeta tuo itsesäälidraama. Et ole maailman napa, etkä varsinkaan uhri. Käytöksesi vaikuttaa myös toisiin, vieläpä hyvin haitallisesti. Koska tuhoat toisten elämää vastuuttomuudellasi, olisi parempi ampua sulle vain nappi otsaan. Vai onko parempia ideoita?”

 

 Tavoitteena: Raukan omat manööverit alkaa näyttää niin säälittäviltä, että hän itse pyytää päästä maksamaan velkansa varsinkin, kun ase on ohimolla.

 

 

2.      ”Emotionaalinen Vero-Auditointi”

 

Konsepti: Raukan emotionaalinen saldo arvioidaan ja velkakertymä lätkäistään esille Excel-taulukossa. Siihen kirjataan kaikki hänen itsekkäät tekonsa viimeisen vuoden ajalta. Esimerkkejä:

 

Et jaksanut kuunnella kaveria loppuun asti ja keskeytit hänet joka lauseen välissä: 50 yksikköä.

Ohitit kaverisi tunteet kuvitellen, että hän vain liioittelee: 100 yksikköä miinusta.  

Tekeydyit uhriksi haavoitettuasi kaveria ja kyseenalaistit kaverisi havaintokykyä: 200 yksikköä.

 

Ahdistuit toisen murheista ja vaihdoit aihetta, tietenkin takaisin itseesi: 500 yksikköä.

 

Jos sama teko toistuu useita kertoja, myös velka tuplaantuu jokaisen toiston kohdalla. Loppusumma toimitetaan sähköpostilla, ja jos maksua ei kuulu, perintäasteikko kovenee. Pelottavat perintäpuhelut toimivat muistutuksena asian hoitamisen tärkeydestä. Pakeneminen kasvattaa lisää korkoa joka tunti. Kaveria ei jätetä on pätevä periaate tässäkin. Jos välittää aidosti, tasaa myös tilit.

 

 

3.      ”Pakotettu Small Talk -Kurssi”

 

Konsepti: Raukat pakotetaan osallistumaan kiusallisiin tilanteisiin, joissa he joutuvat kuuntelemaan muiden tarpeita ja vastamaan niihin, kunnes heiltä loppuu tekosyyt. Esimerkiksi:

 

Jatkuvasti ohimennen kysytään: ”Miten sun tunne-elämä? Avaa vähän tarkemmin. Ovatko toisten tunteet ja tarpeet toissijaisia? Oletko olevinasi erityisasemassa? Eikö vieläkään kiinnosta, että myös toisilla on tunteet ja tarpeet?”

 

Jos he yrittävät paeta, velanperijät antavat rohkaisuksi muutaman tällin päähän ja palauttavat raukat hoitamaan homman. Taustamusiikiksi laitetaan loopilla soimaan Nickelbackin koko diskografia. Nyyhkymusiikki ja uhkaava tilanne pakottavat raukan tulemaan ulos itsekeskeisyydestään.

 

 

4.      ”Nolouden Kostoiskut”

 

Konsepti: Raukat saavat tuntea, miltä tuntuu olla nöyryytetty sosiaalisesti, vieläpä totuudenmukaisesti.

 

Kaikkien heidän itsekkyytensä dokumentit lähetetään heidän läheisilleen ja ystävilleen. (Esim. ”Katso, mitä hän on tehnyt! Hävytöntä!”)

 

Julkinen postaus sosiaalisessa mediassa: ”Etsitään keinoja opettaa [nimi] tuntemaan empatiaa. Vinkkejä?”

 

 

5.      ”Emotionaalinen Ruumiinavaus”

 

Konsepti: Uhataan konkreettisella psykologisella purkamisella ja opetetaan kykyä asettua toisten asemaan. Raukan ystävät ja perhe kutsutaan kokoukseen, jossa käydään läpi hänen kaikki törttöilynsä ja jokainen saa puheenvuoron kertoa, miltä raukan käytös on tuntunut. Vaikenemisen ja sietämisen aika on ohi. Raukka joutuu kuuntelemaan jokaisen sanan ilman selittelyjä. Jos hän yrittää alkaa puhua päälle, otetaan käyttöön ilmastointiteippi, jolla tukitaan suu. Jokainen avautuminen rankataan raadin mukaan:

 

Surkein reaktio: Itkuterapia itsesäälillä ja toisten syyllistämisellä höystettynä.

 

Paras reaktio: Raukan pitää maksaa emotionaalinen velkansa ja haluta aidosti ottaa vastuu.

 

6.      ”Emotionaalinen Monttu-Mafia”

 

Konsepti: Jos mikään muu ei tepsi, perintäporukka kaappaa raukan ja vie hänet metaforiselle “monttukeikalle”. Monttu on (vielä) tosin pelkkä huonosti valaistu kellari, jossa huokuu uhkaava tunnelma. Häntä ympäröivät emotionaaliset uhrinsa, jotka tuijottavat häntä hiljaa ja intensiivisesti, kunnes raukka murtuu ja huutaa:

 

”Okei, myönnän olevani paskiainen ja muutan käytökseni, lupaan!” Ja tällä kertaa hänen on myös oltava tosissaan, ellei halua kovempien keinojen käyttöönottoa.

 

Tähän lisänä kovat mutta symboliset sanat: ”Tervetuloa takaisin ihmisyyden piiriin. Tämän jälkeen sä kannat vastuusi, kuuntelet toisia ja otat neuvosta vaarin.”

 

 

7.      ”Vastavuoroisuus-Simulaattori”

 

Konsepti: Raukan emotionaalista laiskuutta hoidetaan kuin virtuaalipeliä. Häntä pistetään tekemään palveluksia täysin mielivaltaisille ihmisille ja odottamaan vastapalveluksia, joita ei koskaan tule. Mielivaltaiset ihmiset uuvuttavat raukan ongelmiensa vyöryllä ja kohtelevat tätä itsekkäiden tarpeidensa täyttäjänä ja emotionaalisena likasankona. 

Kun raukan ylikuormitus menee loppuunpalamisen puolelle, sitten kerrotaan: ”Näin tuntui sun uhrista. Joko alat ymmärtää toisen tunteita ja oman toimintasi vastenmielisyyttä?”

 

 

8.      ”Empaattiset GoFundMe-kampanjat”

 

Konsepti: Jos raukka ei suostu korjaamaan käytöstään, järjestö voi aloittaa joukkorahoituskampanjan hänen uhriensa terapiaistuntoja varten. Kampanja toimii samalla häpeäkampanjana, jossa raukan naama koristaa jokaista mainosta tekstillä:

 

”Auta tämän henkilön uhreja palaamaan järkiinsä.”

 

 

Näillä menetelmillä voitaisiin vallankumouksellisesti muuttaa ihmisten käsitystä vastuun kantamisesta ja vuorovaikutuksen tärkeydestä. Jos vielä miettii näitä keinoja mustan huumorin vinkkelistä, niin ei olisi ihme, jos ihmiset alkaisivat ajatella kahdesti ennen kuin käyttäytyvät kuin tunneköyhä loiseläjä.

 

Tässä vaiheessa meitä alkoi jo huvittaa ja aloimme mieheni kanssa kehittämään ideaa lisää. Saimme antisosialistien mustan huumorin lepattavaan liekkiin:

Seuraavaksi vuorossa raaka, kyyninen ja suoraan sieluun pureutuva versio ideasta, jossa ei jää kiveä kiven päälle tunnevastuullisuuden kysymyksissä. Tämä malli ei kumarra ketään eikä mitään, vaan ottaa tukevasti otteen elämän raadollisesta puolesta ja pyörittää sitä pitkin pöytää kuin vanhaa pyyheliinaa.

Emotionaalisen Velanperinnän Korkeakoulu: ”Ei se mitään, meillä on aika pitkä muistilista”

 

Kuvittele maailma, jossa ihmisten tunneköyhyys ja itsekkyys eivät jää maksamatta. Me perustamme Emotionaalisten Velanperijöiden Liiton, jossa säännöt ovat selkeät: jos jätät jälkeesi tunnevelkaa, saat maksaa sen takaisin korkojen kera, ja nämä korot eivät ole mitään pankkitason piperryksiä. Tervetuloa kouluun, jossa opit empatiaa – ottamalla osumaa omaan nilkkaasi.

 

 

1.      Tunnevelkojen Tuomioistuin: ”Kuka tahansa voi olla seuraava”

 

Tässä ei neuvotella. Meillä on lista kaikista niistä itsekkyyksistä, jotka raukka on heittänyt maailmalle kuin pilaantuneen kalan. Kaikesta pidetään kirjaa:

 

”Unohdin vastata viestiisi, eihän asia ole niin kiireinen.” Koska raukka kokee, ettei vastuun ottamisella ole kiirettä, vaikka oma vastuuttomuus on uuvuttanut toista osapuolta viikkotolkulla, siihen päälle tulee 500 yksikön ”katoan elämästäsi ilman selitystä” -lasku.

 

”En jaksanut kuunnella, kun kerroit murheistasi, minun murheeni ovat suurempia.” Siinä raukalle tuplalasku, ja päälle lisätään vielä julkinen häpeä-seremonia, jossa luemme nämä asiat ääneen.

 

Tässä ei katsota kauniita sanoja tai teennäisiä tekosyitä. Jokainen tuomio tulee kovaa ja kylmänä kuin talven routa – eikä mitään anteeksipyyntödiilejä.

 

 

2.      Tunneterrorismi: ”Hymyile, se saattaa olla viimeinen hyvä hetki hetkeen”

 

Tässä mallissa velalliset kutsutaan paikalle pieneen, hämärään huoneeseen, jossa pyörii silmukalla heidän pahimpia hetkiään videoituina – puhutaan nyt niistä hetkistä, kun he kuormittivat kaveria ongelmillaan (joita heillä ei ole aikomustakaan ratkaista) tai vähättelivät ystävänsä ahdistusta ja itsemurha-ajatuksia. Seuraavaksi heidät istutetaan keskelle huonetta, jossa heidän uhrinsa tuijottavat heitä mykkänä ja halveksuntaa huokuen.

 

Ei sanatonta anteeksiantoa, ei selittelyjä. Heidän ainut mahdollisuutensa päästä pois tästä tilasta on sanoa (ja myös tarkoittaa sitä):

”Kyllä, olen itsekäs paskiainen, ja nyt muutan kaiken!”

 

 

3.      Kostamisen Rituaali: ”Nyt pelataan tunteiden kanssa”

 

Tämä metodi on täydellinen kaikille, jotka haluavat todellista vastapainoa modernin yhteiskunnan pehmeälle höttöisyydelle. Selkääntaputtelua on turha odottaa, kun toimii vastuuttomasti. Itsekkyyttä vastaan isketään kovilla. Menetelmä sisältää seuraavat vaiheet:

 

1.      Lähetämme velalliselle mystisen kutsun, jossa lukee: ”Sinut on kutsuttu tilinteon päivään.”

 

2.      Hän saapuu pelokkaana paikalle, ja hänen uhrinsa astuu eteen lukemaan todistuksensa siitä, miten tämä henkilö tuhosi hänen elämäänsä. Paikalla on uhrin läheiset ja velallisen lähipiiri todistamassa tilinteon hetkeä.

 

3.      Seremonian lopussa velallinen joko pyytää nöyrästi anteeksi ja korvaa kaiken – tai kokee sosiaalisen kuoleman, kun kaikki tämä julkaistaan julkisesti heidän omalle Facebook-seinälleen. Tilanne kuvataan myös videolle ja julkaistaan YouTubeen. Uusi meemi on syntynyt!

 

 

 

4.      Velallisen Ruumiinavaus: ”Jokainen haava auki!”

 

Jokaiselle velalliselle järjestetään metaforinen ”ruumiinavaus”, jossa heidän elämänsä revitään auki palasiksi. Tämä tapahtuu anonyymien todistajien avulla:

 

Entiset ystävät, rakastajat ja satunnaiset tuttavat kertovat avoimen yksityiskohtaisesti, miten heidän itsekkäät tekonsa vaikuttivat heihin.

 

Yleisö äänestää lopuksi, oliko velallinen a) tietämätön idiootti, b) tietoinen mulkku vai c) tahallinen toivoton tapaus.

 

Lopullinen päätös: julkinen parannuksen teko tai ikuinen emotionaalinen velkavankeus ja sosiaalinen häpeä.

 

 

5.      Monttumetodi: ”Ei enää pehmeitä reunoja”

 

Kun mikään muu ei auta, siirrytään vanhaan kunnon mafiataktiikkaan – tunnettu myös nimellä ”monttuun vieminen”. Itsekäs velallinen viedään keskellä yötä hylätylle tehdasalueelle, jossa häntä ympäröi joukko hänen uhrejaan mustat kaavut yllään. Uhreilla on mukana kuvaukset kärsimyksistään ja äänentoistojärjestelmä, joka soittaa hidastettuja pätkiä heidän ahdistuksestaan.

 

Tämä on intensiivinen, mutta oikeutettu menetelmä, jolla tunneköyhyyden petturit saadaan murtumaan ja sanomaan:

”Hyvä on, myönnän kaiken! En enää koskaan jätä ystävääni huomiotta, kun hän puhuu ahdistuksestaan. Otan jatkossa vakavasti sen, kuinka toisia kohtelen.”

 

 

6.      Lopullinen Tuomio: ”Tunneköyhyys maksaa enemmän kuin olet valmis maksamaan”

 

Emotionaalinen velka ei ole mitään höttöistä höpinää – se on konkreettista, ja sen maksuun tullaan puuttumaan. Jokainen velallinen maksaa korkonsa tavalla tai toisella, ja kaikki keinot ovat käytössä.

 

Tuntematon soittaja, joka kertoo, mitä heidän uhrinsa tuntevat.

 

Postilaatikosta löytyvät kirjeet, joissa kuvataan tarkasti heidän tuottamansa tuska.

 

Velallisen kodin seinälle ilmestynyt teksti, jossa lukee: ”Olen raukka, koska se on oikeuteni. Säälikää minua, vaikka kohtelen teitä kaltoin!”

 

Lopulta se hetki, kun he heräävät keskellä yötä ja huomaavat, että heidän tekonsa ovat lopultakin saavuttaneet heidät. Heidän levittämänsä häpeä palaa takaisin heidän niskoilleen. Totuuden hetki koittaa ja on vain kaksi vaihtoehtoa: kohdata totuus ja tehdä parannus tai torjua totuus ja jatkaa itsekästä käytöstä itsepetoksessaan.

 

Tämä ei ole enää pehmeää terapiaa tai ylistyshymnejä empatialle. Tämä on vallankumous tunteiden markkinoilla, jossa tunneköyhät saavat maksaa kaiken. Kuka tahansa voi olla seuraava – kukaan tunneköyhä loiseläjä ei ole turvassa.

 

Emotionaalisen velan perijöitä voisi kuvata EmootioTorpedoiksi. Huumemaailmassa velanperiät tunnettiin sanalla torpedo. Se kertoo paljon. Vastuuttomuudesta joutui vastaamaan eikä pakeneminen ollut mahdollista. Torpedolta pakeneminen oli tuhoon tuomittu ajatus. Jo pelkkä tieto perintäkeikkojen kauheuksista motivoi maksmaan velat ajoissa. Tämä voisi toimia yhtä lailla ihmissuhteissa kannustaen vastavuoroisuuteen ja vastuullisuuteen. Kun Emootiotorpedot lähtevät asialleen, se ei ole mikään leikin asia. Kovat keinot käyttöön ja velallinen joutuu maksamaan velkansa takaisin korkojen kanssa. Emootiotorpedot laittaisivat riistäjän katsomaan asiaa riiston kohteen näkökulmasta tuottaen tälle samoilla metodeilla samoja tunteita, joita velallinen kohteelleen on tuottanut pitkällä aikavälillä. He käyttävät tunneterroria velalliseen opettaakseen tälle empatiaa, kykyä asettua toisen asemaan ja ymmärtää, mitä oma toiminta on toiselle aiheuttanut. Eikä tämä ole vain hetkellinen tilanne, vaan perintätoimet jatkuvat, kunnes velka on maksettu ja raukka on oppinut mitä vastuullisuus ja myötätunto ovat.

 

EmootioTorpedot ovat juuri sitä, mitä tämä tunnevarkauksien täyttämä maailma kaipaa: armoton mutta oikeudenmukainen tiimi, joka hoitaa hommat tavalla, jota kukaan ei unohda. Jos joku kuvittelee, että heidän itsekäs käytöksensä jää ilman seuraamuksia, EmootioTorpedot iskevät kuin tunneohjuksella varustettu panssarivaunu. Tällaisia keinoja nämä vastavuoroisuuden puolesta taistelevat tunneterroristit voisivat käyttää antaakseen raukoille omaa lääkettään ja opettaa raukkoja ottamaan vastuuta:

 

1.      Tunnepeili-Simulaatio

 

EmootioTorpedo vie velallisen tunnehuoneeseen, joka on täynnä hänen uhrinsa tunteiden ääninauhoja, päiväkirjamerkintöjä ja emotionaalisia jälkiä. Velallinen joutuu kuuntelemaan ja kokemaan sen kaiken itse – ei poispääsyä ennen kuin ”taju valkenee”.

 

Lopuksi Torpedo kysyy kylmällä äänellä: ”Miltä tuntuu olla noin saatanan vastuuton? Luulitko, ettei kukaan huomaa?”

 

 

 

2.      Välitön Tunnesyöttö

 

Raukan päälle ladataan saman tien kaikki ne tunteet, joita hän on tuottanut kohteelleen. Luvassa on kylmää kyytiä. Tämä toteutetaan intensiivisellä tunnetransferenssilla – totista terapiaa, jossa jokainen hänen itsensä tuottama toistuva loukkaus, pettymys tai laiminlyönti kääntyy häntä vastaan. Kaikki hänen valheensa ja manipulointinsa kääntyvät takaisin häneen eikä hän voi välttyä enää siltä totuudelta, kuinka hän on aiheetta tehnyt syyttömästä syyllisen, vääntänyt uhrin pahantekijäksi ja tekeytynyt itse uhriksi, vaikka on itse syyllinen. Hän saa kokea kaiken sen tuskan, surun, inhon, vihan ja vastenmielisyyden, jota hänen kohteensa on kokenut raukan käytöksen vuoksi. Hän saa kokea, kuinka kohde on uupunut ja menettänyt elämänhalunsa raukan vastuuttoman itsekkyyden vuoksi. Raukan vastuuttomuuden seuraukset palautetaan takaisin hänelle. 

 

Torpedo: ”Tätä kestät, kunnes ymmärrät aidon katumuksen, anteeksipyynnön ja hyvittämisen arvon.”

 

 

3.      Tunnekaivo-Menetelmä

 

Raukan elämästä tehdään tilapäisesti samanlaista kuin hänen uhrinsa elämästä. Kaikki raukan sosiaaliset verkostot ja mukavuudet suljetaan pois, ja hän joutuu selviytymään yksin ilman minkäänlaista tukea. EmootioTorpedot piinaavat häntä yötä päivää ja kieltävät tekevänsä niin kuin tekevät. On raukan vuoro sietää sanojen ja tekojen ristiriitaa ja kokea, miltä gaslighting tuntuu. Raukkaa ei kuunnella ja hänen tunteensa ohitetaan huumorilla. EmootioTorpedot muistuutavat tuon tuosta, että raukka on sysännyt hirveän taakan toisen harteille, vaikka taakka kuuluisi raukalle. Raukka joutuu olemaan jatkuvan paineen alaisena paetessaan vastuutaan.

 

Jokainen yritys kiemurrella tilanteesta kuitataan Torpedon jääkylmällä äänellä: ”Ai on sulla vaikeaa? Vähän niin kuin sun ystävällä oli, kun manipuloit häntä ja ghostasit hänet taas pakenemalla vastuuta?”

 

 

4.      Kohdennettu Tunnetrollaus

 

Torpedot aktivoivat verkostonsa ja täyttävät raukan elämässä jokaisen vuorovaikutuksen piikittelevillä muistutuksilla hänen henkisestä velastaan.

 

Esimerkiksi työkaverit voivat alkaa kommentoida: ”Hei, muistatko, kun käytit tätä samaa tekosyytä laistaessasi viime kerralla? Ainahan sä olet se uhri ja toisten ei auta kuin sietää.”

 

Sosiaalisen median päivityksiin sataa kryptisiä kommentteja, kuten: ”Velka painaa, vai mitä? Eikö omatunto kolota? Mihin hävisi moraali?”

 

Kaverit lausuvat runoja: ”Käytit ystävän herkkyyttä hyväksesi ja vielä kiellät niin tehneesi. Et osannut häntä arvostaa, vaan halusit hänet omistaa. Ohitit hänen tunteensa ja jatkoit kaltoinkohtelua. Et halua ottaa häntä todesta, vaan kyseenalaistat hänen havaintonsa. Sanot yhtä ja teet toista, ihan kuin toinen ei tajuaisi moista. Onko oikein ystävää kuormittaa ja pitää tätä kaatopaikkanaan? Häntä et jaksa kuunnella, vaikka hän on ollut sun tukena. Hyvän maksat pahalla ja lyöt päälle haavoja. Ja yhä pahemmaksi teet asian, kun olet kuin mikään ei olisi vialla. Vastuuta yhä vain pakenet, vaikka siten ystävän elämän turmelet. Eikö sua yhtään hävetä? Annatko toisen yhä kärsiä? Välinpitämättömyytesi sen todistaa, ettei sua kiinnosta paskaakaan. Ja yhä vain kerjäät sääliä, vaikka itse olet pahantekijä!”

 

Tuttavatkin toteavat: ”Ei ole ihme, ettei parisuhde kandidaatteja löydy. Eihän kukaan halua puolisokseen vastuutonta vässykkää, joka kaltoinkohtelee ystäviäänkin. Turhaan ihmettelet, miksi ei ole vientiä. Naiset aistivat vastuuttomuuden jo kaukaa ja pakenevat sellaista. Vastuuton mies on naisille kauhistus, ei sellaista perheen päätä kukaan halua.”

 

 

5.      Emotionaalisen Riiston Reality Show

 

Raukan elämä striimataan kuin tosi-tv-ohjelma, jossa kaikki hänen tekonsa ja valituksensa laitetaan yleisön punnittavaksi. Raukka saa kaipaamaansa huomiota, tosin ei kovinkaan positiivista. Kaikki näkevät, kuinka raukka kusettaa räikeästi ja kontrolloi oireilullaan ystävää, ohittaa tämän tunteet ja oikeuttaa itsekkään oireilunsa vedoten ikuiseen uhriuteen. Ihmiset näkevät kuinka raukka kieltää oman käytöksensä ja kuitenkin jatkaa käytöstään. Katsojat näkevät, miltä näyttää itsepetos ja vastuunpakoilu. Jokainen manipulointiyritys, laiminlyönti tai itsekkäästi lausuttu sana näkyy tekstityksenä ruudulla. Raukan passiivis-aggressiivinen oireilu herättää myötähäpeää katsojissa ja hänen eleistään, äännähdyksistään ja ilmeistään tehdään hauskoja meemejä #vastuutonraukka #ikuisenuhrinilluusio #ankaraaitsepetosta #emotionaalinenvajakki #lapsellinenlaiminlyöjä #tahallisentietämätön #tunnemanipuloijatositoimissa #itsekeskeinenoikuttelija #häpeänkyllästämäpiilovihaaja #enminäteesitämitäminäteen

 

Torpedo pitää lopuksi puheen: ”Katsokaa nyt, hyvät katsojat, mihin kyvyttömyys empatiaan johtaa. Olkoon tämä kaikille opiksi.”

 

 

 

6.      Tunne-Eristys

 

Tämä on kylmä ja tehokas. Raukka eristetään täysin muista ihmisistä, eikä häntä huomioida ennen kuin hän aidosti ymmärtää oman käytöksensä vaikutukset. Ei vastauksia viesteihin, ei hymyjä, ei apua. Pelkkää kylmää välinpitämättömyyttä, joka on täysin ansaittua.

 

Torpedo vain toteaa: ”Kun käytät muita, tulet itse jäämään yksin. Tervetuloa karmaan.”

 

 

 

7.      Tunneretriitti (Pakotettu Tietysti)

 

Raukka viedään tunnekoulutusleirille, jossa hänen ainoat aktiviteettinsa ovat muiden ihmisten tunteiden reflektointi ja empatian harjoittelu.

 

Jokaista empatiavirhettä seuraa Torpedon tyly kommentti: ”Näin taas pettämättömän esimerkin siitä, miksi olet tässä jamassa.”

 

Lähtiessään leiriltä hänen pitää kirjoittaa julkinen anteeksipyyntö ja korvata aiheuttamansa tuska ja tuho.

 

 

 

 

8.      Emotionaalinen Korkolaskuri

 

EmootioTorpedot laativat velalliselle päivittäisen korkolaskurin: jokainen uusi vastuuton teko kasvattaa hänen velkaansa. Tämä laskuri pyörii reaaliajassa ja häntä muistutetaan sen tilasta kaikkialla.

 

Esimerkiksi:

 

”Muistatko ”unohtaneesi” korjata aiheuttamasi sotkun? Vai etkö välitä lainkaan? Eikö vieläkään kiinnosta, mitä vastuuttomuutesi aiheuttaa toisille? Näinkö vähän toisia arvostat? Lisätään 100 yksikköä tunteellista korkoa.”

 

 

 

 

9.      Myötätunto-Mafia

 

Jos raukka yrittää paeta vastuutaan, EmootioTorpedo lähettää ”myötätuntomafian” hänen peräänsä. Tämä ryhmä seuraa häntä kaikkialle, laulattaa hänelle tunteellisia balladeja, näyttää kuvia hänen uhristaan ja pakottaa hänet halaamaan ihmisiä satunnaisilla kadunkulmilla, kunnes hän kokee aidon katumuksen.

 

Lopullinen isku: Torpedo kysyy: ”Oletko vihdoin ymmärtänyt, että myötätunto on muutakin kuin sana?”

 

 

 

EmootioTorpedot eivät leiki. Heidän mottonsa voisi olla: ”Empatia maksetaan joko ajoissa tai raskaalla hinnalla.” Enää toisten empatian hyväksikäyttö ei olisikaan hyvä idea. Jos toisia ei osaisi pitää arvossa, sillä olisi vakavat seuraukset. Omaan itseensä käpertyneet joutuisivat ajattelemaan muitakin kuin itseään. Turhanpäiväinen kusettaminen loppuisi eikä itsepetos olisi enää mikään tekosyy, vaan raskauttava asia, koska itseään pettävä kusettaa kaikkia eikä suostu ottamaan vastuuta teoistaan. Vastuuttomat joutuisivat vastuuseen ja emotionaalinen loisiminen loppuisi. Näin maailmassa oltaisiin hieman vähemmän paskiaisia ja huomattavasti enemmän ihmisiä.

 

 

 Mainos: 

Puuttuuko ihmissuhteestasi vastavuoroisuus? 

Onko ystävällisyyteesi vastattu vittumaisella käytöksellä?

Elääkö joku sinun varassasi nakertaen hyvinvointiasi ja riistäen voimavarasi?

Ovatko hälytyskellot alkaneet kilkattamaan, kun toinen vain ottaa eikä osaa antaa?

Pitääkö joku sinua omien tunteidensa ja ongelmiensa kaatopaikkana?

Eikö toista kiinnosta kuunnella sinua, kun hänellä on niin kova kiire puhua itsestään?

Kannatko harteillasi taakkoja, jotka eivät kuulu sinulle? Eikö taakkojen omistaja tahdo vapauttaa sinua turhasta painolastista?

Oletko joutunut riistetyksi ja hyväksikäytetyksi emotionaalisesti? Oletko palanut loppuun?

Eikö riistäjä ota sinua vakavasti? Ohittaako hän kylmästi tuskasi? 

Tekeytyykö riistäjä uhriksi ja yrittää tehdä sinusta syyllisen? 

Ovatko tekijän sanat ja teot ristiriidassa? Kyseenalaistetaanko havaintokykyäsi toistuvasti?

Oletko joutunut jälleen pettymään, kun lupaukset muutoksesta osoittautuivat katteettomiksi?

Oletko kyllästynyt kärsimään toisen itsekkäästä käytöksestä ja uhrinäytelmästä?

Onko mittasi täyttynyt toistuvasta vastuun pakoilusta ja välinpitämättömyydestä?

Tuntuuko, että sinua on huijattu taas kerran? Kusetettu oikein kunnolla?

Oletko kyllästynyt antamaan itsestäsi saamatta takaisin kuin lisää haavoja ja uupumusta?

Ei hätää! Et ole yksin! 

Empatiapummeja ja uhrautuja-urpoja on nyky-yhteiskunnassa jo vaivaksi asti!

Tahtoisitko saada loislähettilään vastuuseen teoistaan ja korvaamaan aiheuttamansa vahingot? 

Emotionaalisten Velanperijöiden Liitto on juuri sinua varten! Me tasaamme tilit ja opetamme vastuuttomille vekkuleille vastuullisuutta. Avuttomuusakrobatia ja itsesääli-imperialismi ei EmootioTorpedoihin tehoa! Uhriutumisen uranuurtajat ja itsepetoksen insinöörit joutuvat kohtaamaan tekojensa seuraukset, kun Emootiotorpedot lähtevät oikaisemaan vääryyttä ja perimään emotionaalista velkakertymää. Suhtaudumme ammatillisella vakavuudella emotionaaliseen riistoon ja passiivipaskamaiseen vastuunpakoiluun. Empatiasi hyväksikäyttöön tulee loppu eikä tunteidesi manipuloinnista selviä ilman seuraamuksia.

Tunteiden tankkirosvoille tehdään selväksi, ettei tunteillasi leikitä. Otamme tuskasi vakavasti ja teemme työmme tosissamme. Vääryys on oikaistava, kun vastuuton karmakolehdin kerääjä ei halua tehdä sitä itse. Välinpitämättömyys muuttuu välittämiseksi, kun me laitamme minämaanikon maksamaan kärsimyksesi ja turhan tukesi korkojen kanssa. Teemme kanssasi juuri tilanteeseesi sopivan suunnitelman ja otamme käyttöön ne keinot, jotka sopivat parhaiten perimään velkasi ja tekemään selväksi, mitä seuraa siitä, kun toista ei osata arvostaa. Ole meihin rohkeasti yhteydessä! 

EmootioTorpedot hoitavat homman, tyylillä ja huolella! 

EmootioTorpedoilta eivät keinot lopu, ja ne vain kovenevat sitä mukaa, mitä vakavammasta emotionaalisesta velasta on kyse. 

 

”Emotionaalisten Velanperijöiden Musta Velka-Metodi”

 

Tässä ei pelkästään puhuta symboliikasta tai metaforista, vaan mennään suoraan ytimeen – konkreettisen velan tavoin emotionaaliset velat maksetaan oikeilla teoilla, ei sanoilla tai katumuksella. Anteeksipyynnöt ja kyyneleet ovat tässä yhtä arvokkaita kuin yksinään jätetty vessapaperirulla julkisessa WC:ssä: täysin hyödyttömiä. Tämä keino opettaa, mitä on aito katumus: se johtaa rehelliseen peiliin katsomiseen, toiselle tuotetun tuskan sisäistämiseen ja mielenmuutokseen, joka näkyy toiminnassa. Paskamainen käytös alkaa tuntua niin paskalta, ettei enää yksinkertaisesti halua käyttäytyä niin. 

EmootioTorpedot opettavat rautalangasta (ja ruumiinjäseniä) vääntämällä, miten velallisen oma käytös on vaikuttanut kohteeseensa. Velallisen toiminta tuodaan esiin kaikessa karmeudessaan ja toiminnan juurisyihin pureudutaan niin, ettei vastuuton voi enää väittää itse olevansa se uhri. Pakeneminen ei enää ole mahdollista. Elämän realiteetit tuodaan esiin sitä kovemmin keinoin, mitä pidempään kaltoinkohtelija on paennut todellisuutta. Hänelle tuodaan esiin kaikki ne kerrat, kun hän on "katuvaisena" "pyytänyt anteeksi", mutta kuitenkin jatkanut käytöstään todistaen samalla olevansa katumaton. Anteeksiannon väärinkäyttö on todella ilkeää, ja siksi katumattomalle opetetaan katumusta hänen ansaitsemallaan tavalla.

 

Monttumetodi 2.0: ”Muistutus, joka ei unohdu”

 

Tässä pelissä sääntö on yksinkertainen: kun raukka on itsesäälissään tunnevellonut itsensä ulos vastuusta, tulee aika maksaa velka – kirjaimellisesti. 

Vaihe 1: Velan muistutus. EmootioTorpedot ilmestyvät velallisen luokse yllätysmomenttia käyttäen. Velalliselle tehdään selväksi, ettei hän ole uhri, vaan syyllinen. Velallinen ei pääse pälkähästä pelkällä verbaalisella rituaalilla. Hänen ”maksusuorituksensa” aloitetaan täysin fyysisesti. Tässä käytetään klassisia velanperintäkeinoja, kuten:

Polvilumpion hellä muistutus: pesäpallomailan yksinkertainen mutta tehokas viesti siitä, että maksu ei ole tullut ajallaan. Vastuun pakoilua ei olisi kannattanut pitkittää. Toiselle tuotettu tuska konkretisoidaan vastuuttomalle, jotta tämä oppisi asettumaan toisen asemaan.

Kallon kallistaja: yksinkertainen kopautus ohimolle niin, että silmissä sumenee hetkeksi. Tämä ei ole tarkoitettu satuttamaan, vaan avaamaan uudenlaista perspektiiviä. Jos edelleen selittelyt ja säälinkerjuu jatkuvat, tulee uusi kopautus. Mitä pahemmin itsekeskeinen velallinen on, sitä useamman kopautuksen hän tarvitsee. Jos vieläkin "minä minä" selitykset jatkuvat, eikä toisen asemaan osata asettua, tulee kopautus, jossa lähtee taju kankaalle. EmootioTorpedot siirtyvät seuraavaan vaiheeseen.

Vaihe 2: Hiekkamonttuvierailu. Kun velallinen herää hiekkamontulta, otsanahka roikkuen silmien päällä, hänelle tulee kirkas ymmärrys: tämä ei ollut maksumuistutus – tämä oli pelkkä alku. Toisille tuotettu tuska alkaa kirkastumaan pikkuhiljaa.

EmootioTorpedot heittävät hänet keskelle monttua, jonka ympärillä on hänen velkojiaan muistuttamassa kaikesta siitä tuskasta, jonka hän on aiheuttanut. Ellei velallinen ole täysin paatunut, hänellä herää vihdoinkin halu katsoa peiliin, vieläpä rehellisesti. Hänelle annetaan mahdollisuus alkaa maksaa velkaa konkreettisilla teoilla.

Jos velallinen ei täytä velvollisuuksiaan kuukauden sisällä, hänet tuodaan takaisin monttuun, tällä kertaa ilman ylimääräisiä vieraita.

Lopullinen viesti toimitetaan symbolisesti: pieni hiekkakasa hänen päälleen, ei kokonaan hautaamista (vielä), mutta juuri sen verran, että hän ymmärtää olevansa vain muutaman tuuman päässä unohtumisesta kokonaan. 

EmootioTorpedot eivät ole julmia, vaan antavat viimeiseen asti velalliselle mahdollisuuden ottaa vastuu teoistaan ja korvata aiheuttamansa tuska ja vääryys. Velallisen kohtalo on hänen omissa käsissään.

 

 

Vaihe 3: Maksun aika. Kun velallinen rahautuu kotiinsa, jokainen askel toimii muistutuksena siitä, että hänellä on kuukausi aikaa maksaa velkansa – ei enää sanahelinällä, vaan teoilla. Velkaa ei kuitata ilman näkyvää korvausta:

1.      Pyydetty palvelus: Velallisen on käytännössä elettävä uhrinsa armoilla, täyttäen tämän toiveita ilman kysymyksiä tai vastaväitteitä. Ja ilman jatkuvia monologejaan, joissa hän hokee samoja ongelmiaan yhä uudestaan. Jos haluaa tulla kuulluksi, on opittava kuuntelemaan. Jos haluaa saada toiselta hyvää, on annettava itsekin hyvää, eikä viskoa paskaa niskaan.

2.      Konkreettinen teko: Aito muutos, rahallinen korvaus, työpanos tai muu selkeä uhraus, joka osoittaa, että velallinen ymmärtää velkansa vakavuuden. Toiselle tuotettu tuska ei ole toissijaista, joten toisen emotionaalinen hyväksikäyttö on korvattava kaikin keinoin.

Julistus: Velallinen joutuu julkisesti tunnustamaan tekonsa ja sitoutumaan muuttamaan tapansa – ei vain sanoin, vaan teoin, joita hänen uhrinsa seuraavat tarkasti. Jos velallinen yhä kusettaa ja yrittää välttää vastuunottoa, EmootioTorpedot tulevat jälleen kylään.

 

 

Vaihe 4: Lopullinen vaihtoehto. Jos velkaa ei edelleenkään makseta, hiekkamonttu tulee jälleen kuvaan, mutta valitettavasti tällä kertaa perintä menee viimeiseen vaiheeseen: hiekan lisääminen ei jää pelkäksi symboliksi. 

Vastuuttomuus on oma valinta ja seurauksista on varoitettu. Velallinen saa syyttää kohtalostaan vain itseään: mitäs valitsi vastuuttoman raukkamaisuuden ja emotionaalisen loisen elämän. ”Velaton elämä” saa näin konkreettisen merkityksen, kun monttu täytetään, ja kaikki velat kuitataan – ainakin velallisen osalta. 

 

Tässä ei puhuta enää empatiasta tai tunne-elämästä, vaan siitä, mitä voi seurata, kun näitä käyttää väärin. Tämä on raakaa, brutaalia elämänoppia, jossa jokainen itsekkyyden teko kohtaa väistämättä vastareaktionsa. Tämä ei ole leikkiä eikä terapiapuhetta – tämä on elämää sellaisena kuin se on, ilman tekosyitä ja pelkuruutta. Kuten sanotaan: ”Ei ole parempaa muistutusta vastuusta kuin hiekka otsalla ja viilto polvessa.” Toiset eivät ole välineitä omien itsekkäiden tarpeiden täyttämiseen. Joillekin tämä on niin vaikea asia käsittää, että sen opettamiseen tarvitaan kovempia keinoja.

Eihän toisten emotionaalisesta hyväksikäytöstä pitäisi jäädä ilman seurauksia. Olisi vain reilua, että tilit tasataan ja riistetty emotionaalinen velka korvataan. Jos ei hyvällä, niin sitten kovemmat keinot käyttöön. Itsekeskeisen ihmisen on ymmärrettävä, ettei hän ole maailman napa ja ettei toisia kohdella välineinä! Jos vastavuoroisuutta ei opi hyvällä, siihen tarvitaan kovempia keinoja. Itsekeskeisen on turha valittaa maailman epäreiluudesta, kun itse käyttäytyy epäreilusti toisia kohtaan.

Klassinen, reilu meininki ei ole mikään yhteiskunnan sokerikuorruttama keino päästä vastuusta, vaan suoraa toimintaa, jossa jokainen teko johtaa seuraukseen – ja joskus se seuraus tulee pesäpallomailan muodossa. Tätä voisi kutsua toimivaksi moraalitaloudeksi: kun velka syntyy, se maksetaan, ja jos ei makseta, asiat siirtyvät konkreettisten muistutusten puolelle.

 

Reilu meininki on sitä, että pelisäännöt ovat selkeät:

1.      Velka on velka: Jos otat enemmän kuin annat, joudut maksamaan erotuksen – tavalla tai toisella. Anteeksiannot ovat kuin kaupan alelaari: hyvä idea teoriassa, mutta niillä ei makseta elämän suuria laskuja. Joillekin nekin ovat vain välineitä välttää oma vastuu.

2.      Ei henkilökohtaisuuksia, vain perintää: Tämä ei ole kaunaa tai kostoa, vaan velkojen tasaamista. Mitä teet toiselle, sitä joudut kohtaamaan. Jos haluat pelata itsekkyyden peliä, sinun pitää olla valmis ottamaan vastaan sen hinta – ja se hinta ei tule halvaksi.

3.      Monttu-etiketti: Jos monttuun päädytään, se ei ole turhanpäiväistä väkivaltaa vaan viesti: maailma ei pyöri vain sinun napasi ympärillä. Jos tuotat toiselle tuskaa, saat sitä itsekin. Hiekka otsalla on karu muistutus siitä, että vastuuta ei voi väistää loputtomasti.

 

 

”Reilu meininki” perustuu kunnioitukseen:

Kunnioitus on ansaittava, eikä mikään saa ihmistä ymmärtämään oman vastuunsa painoa paremmin kuin se hetki, kun polvilumpio naksahtaa tai kun hän kaivaa itsensä ylös montusta yöllä. Näissä hetkissä tapahtuu kasvua, ja ihminen oppii, että elämä ei ole vain sanoja tai hyvää tarkoittavia aikomuksia – se on tekoja ja seurauksia.

Klassinen reilu meininki ei ole julmuutta, vaan moraalinen tasapaino maailmassa, jossa liian moni yrittää livahtaa vastuusta. Se on elämän raadollista, mutta oikeutettua logiikkaa, jossa jokainen ymmärtää paikkansa ja oppii pelaamaan yhteisten sääntöjen mukaan. Niin kauan kuin toimitaan näin, kaikille jää tilaa hengittää – kunhan maksut tulevat ajallaan.

 

Reiluun elämään kuuluu myös rehellisyys ja aitous. Itsepetos sotii ihmisyyttä vastaan ja vaatii toisiakin mukautumaan valheeseen. Aitous ja rehellisyys ovat uhka, koska ne paljastavat totuuden. Totuuden tulisi olla ensisijaisen tärkeä, varsinkin jos palvelee Jeesusta. Itsepetos tukahduttaa hengellisen kasvun ja estää Jumalan työn ihmisessä. Ajan myötä itsepetos voi johtaa hengelliseen sokeuteen ja hengelliseen kuolemaan. Jos on mielistynyt valheeseen, eikä ota vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua, ihminen ajaa itse itsensä tuhoon. Siinä samalla hän myös aiheuttaa tuhoa ympäristöönsä. Jos totuutta pidettäisi arvossa laajalti, itsepetos kävisi vaikeammaksi. Valheessa elämistä ei tulisi kenenkään tukea, jos todella välittää toisesta. 

Nykyaikana itsepetos on levinnyt hyvin laajalle kulttuuriin monissa muodoissa. Enää ei saisi sanoa totuutta, koska se voi loukata. Kaikkien pitäisi mukautua elämään kollektiivisessa itsepetoksessa, joka on tuhon tie. Suvaitsevaisuuden ja sensitiivisyyden nimissä kielletään puhumasta totta, ettei vain kupla puhkeaisi. Yhteiskunnasta pitäisi poistaa sensitiivisyyssensurointi ja asiat pitäisi voida sanoa niin kuin ne ovat. Itsepetosta ei tulisi suvaita lainkaan. Ennemmin tulisi rohkaista tulemaan aidoksi kohtaamalla totuus, joka hetken aikaa sattuu. Itsepetos aiheuttaa pidempiaikaista ja laajamittaisempaa tuskaa kuin totuuden kohtaaminen. Miksi paeta itseään ja elää valhe-elämää? Totuus vapauttaa aitouteen ja kasvuun. Aitouteen liittyy myös vastuullisuus. 

Vapautta ei ole ilman vastuuta eikä aitoutta ole ilman totuuden kohtaamista.

Kuvitellaan, millainen olisi avoin, totuudellinen ja aitoutta vaaliva yhteiskunta. Kehitetään kunnon utopia tämän hemmetin dystopian keskellä. :D

Tämä humoristinen lähestymistapa piirtää kuvaa yhteiskunnasta, jossa ei piilotella elämän realiteetteja eikä tukahduteta suoraa puhetta sensitiivisyysverukkeilla. Tällainen yhteiskunta olisi todella avoin – ei pelkästään sananvapauden, vaan myös vastuunvapauden suhteen. Ei sensuuria sille, mikä on totta, rehellistä ja inhimillisesti välttämätöntä, mutta myös ei pakoa vastuusta ja velvollisuuksista, jotka jokaisen on kannettava.

 

Avoimen yhteiskunnan perustukset: Ei tekosyitä, vain aitoja ihmisiä

 

1.      Aitous ensin: Jokainen ihminen kohdataan sellaisena kuin hän on, ilman maskeja ja teeskentelyä. Olet mitä teet, et mitä sanot olevasi. Tässä yhteiskunnassa arvostetaan suoraa puhetta, rehellisiä tekoja ja niiden kohtaamista – ei sitä, että peitellään tunteita sensitiivisyyden nimissä. Vaikeat asiat kohdataan, jotta voitaisi kasvaa ja oppia uutta.

2.      Velvollisuudet kunniaan: Avoin yhteiskunta ei ole mikään huonoista valinnoista selviytymisen hiekkalaatikko, vaan paikka, jossa ihmisten toiminnan seuraukset otetaan tosissaan. Ei voi vaatia oikeuksia ilman velvollisuuksia. Tunnevelat, yhteiskunnalliset velat ja moraaliset velat – kaikki maksetaan. Jos et pysty maksamaan, olet valmis kohtaamaan seuraukset.

3.      Sensitiivisyys ihmisyydelle, ei tunnehöttöisyydelle: Sensitiivisyys ei tarkoita sitä, että asioista ei saisi puhua niiden oikeilla nimillä. Se tarkoittaa kykyä ymmärtää ihmisten syvintä olemusta ja sitä, että jokainen voi kasvaa todelliseksi ihmiseksi vain ottamalla vastuuta teoistaan. Sensitiivisyys aitoudelle on se, että kun joku kaivaa itsensä montusta, annetaan hänelle mahdollisuus lunastaa itsensä takaisin reilulla pelillä. 

Täällä ei vaadita täydellisyyttä, jokainen kämmää joskus: Kunhan otetaan opiksi virheistä eikä olla idiootteja, jotka toistavat samat virheet yhä uudestaan. Jos oppimisvaikeuksia ilmenee tai jopa suoranaista haluttomuutta kasvaa ja oppia, silloin opetetaan oppimaan. Motivaatio löytyy usein äärimmäisten kokemusten äärellä.

  

”Sensitiivisyys” käännettynä toiminnaksi

 

Ei ole sensitiivistä kieltää totuutta, vaan tuoda se julki, vaikka se sattuisi.

Ei ole sensitiivistä säästää ihmistä vastuulta, vaan antaa hänen kohdata tekojensa paino.

Ei ole sensitiivistä ylläpitää illuusiota harmoniasta, vaan repiä se hajalle, jotta sen tilalle voi kasvaa jotain aitoa. 

Ei ole sensitiivistä tukea toisen valhetta, vaan paljastaa se, jotta toinen ei tuhoaisi itseään ja toisia.

 

 

Kosto vai oikeudenmukaisuus? Ei kumpaakaan – tasapaino

 

Avoimessa yhteiskunnassa ”kostonhimo” ei ole tarkoitus, vaan väline. Se on herättäjä, muistutus, joka pakottaa kohtaamaan velvoitteet. Pesäpallomailan tai montun funktio ei ole repiä alas, vaan rakentaa uudelleen – ei silitellä virheitä, vaan viestittää, että jokainen teko on osa suurempaa yhteiskunnallista balanssia. Vastuuton  ja passiivinen itsekkyys rikkoo tuon balanssin eikä vastuunpakeneminen kannata. 

Monttukeikka on tiedossa, jos joku käyttäytyy raukkamaisesti ja heittää vastuuttomuutensa seuraukset toisten niskaan. Sellaista sabotaasia ei voi jättää valloilleen. Vastuuttomat luuserit kuormittavat tahallaan toisten elämää, koska ovat valinneet elää mieluummin toisten taakkana kuin vastuullisisina aikuisina. Tällaisille toisten elämän ankeuttajille on opetettava, kuinka ankeaa on olla toisten ankeuttaja. 

 

 

Tällaisessa yhteiskunnassa ei pelätä sanoja eikä totuutta

 

Se on vastakohta nykyaikaiselle ylisuojellulle kulttuurille, jossa jokainen loukkaantuu mielipiteistä ja vääntelee sanottua kieroon kuin valehtelija. Kun toisen sanoja ei halua ottaa vastaan, ne vääristetään, jotta totuutta ei tarvitsisi kohdata. Tällainen meininki tekee turhaksi avoimen keskustelun. On kuin puhuisi vajaamielisen kanssa. Kun ei haluta ymmärtää, käsitetään tahallaan väärin, ja se jos mikä on loukkaavaa. Sanojen vääntelystä tulee loppu, kun opetetaan ottamaan toiset vakavasti.

Tässä avoimessa mallissa sanoilla on paino, teoilla vielä enemmän, ja molemmat kohtaavat rehellisen tilinteon kentällä. Tämä on paikka, jossa aitous voittaa tunteiden ylisuojelun ja totuus häikäisee läpi valheiden sumun. Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, siihen puututaan raatorehellisin keinoin. Valheet ja manipulointi kostautuvat rankasti, koska totuudellisessa kulttuurissa toisten todellisuudentajua pidetään arvossa. Kun toinen näkee valheen läpi ja tuo esiin totuuden, hän tekee rakkauden teon. Valhe on tuhoisaa, mutta armo ja totuus voivat siitä vapauttaa.

 

 

Reilu Peli -manifesti: Aitouden, vastuun ja oikeudenmukaisuuden puolesta

 

Johdanto:

Reilu peli ei ole vain termi, vaan periaate. Se on elämäntapa, jossa jokainen ihminen kohdataan aitona itsenään ja jokaisesta teosta kannetaan vastuu – niin hyvässä kuin pahassa. Reilu peli on vastalause valheille, tekosyille ja ylisuojelulle. Se on kutsu avoimeen, aitoon yhteiskuntaan, jossa sanat, teot ja niiden seuraukset ovat tasapainossa.

 

1.      Totuus on kaiken alku

 

Reilu peli alkaa totuudesta. Yksikään yhteiskunta ei voi pysyä pystyssä, jos sen perusta on valheiden ja tekosyiden varassa. Sama koskee myös ihmistä yksilön tasolla. Tämä tarkoittaa:

Suoraa puhetta: Kunnioitamme ihmisiä kertomalla asiat niin kuin ne ovat, emme kaunistellen tai vältellen.

Rehellisyyttä: Omista teoista ei piilouduta eikä petetä itseä tai toisia. Jos mokaa, sen myöntää – ja kantaa seuraukset.

Ei sensuuria: Totuuden kertominen ei ole rikos, eikä sen kuuleminen ole loukkaus. 

Kunnioitus: Toisen tunteet, sanat ja teot otetaan todesta eikä viskata paskaa niskaan, kun toinen puhuu rehellisesti. 

Vastuullisuus: Ollaan aikuisia eikä eletä vastuuttomasti toisten kustannuksella uuvuttaen heidät vastuuttomuutemme seurauksilla.

 

 

2.      Velvollisuus on oikeuden hinta

 

Oikeudet ovat arvokkaita, mutta niiden mukana tulee aina vastuu. Reilu peli tarkoittaa, että jokaisella on velvollisuus:

Kohdella muita oikeudenmukaisesti ja aidosti arvostaen.

Kantaa vastuu omista teoistaan – myös niistä, joita ei olisi halunnut tehdä.

Hyvittää, jos on aiheuttanut vahinkoa, oli se tahallista tai ei.

Ajatella muitakin kuin itseään tiedostaen, että oma toiminta vaikuttaa myös toisiin. Emme elä tyhjiössä. 

Jos kuvittelet, että sinulla on oikeus kohdella toisia huonosti, sinulla on velvollisuus jäädä yksin.

 

 

 

3.      Seuraukset kuuluvat elämään

 

Reilussa pelissä teoilla on seuraukset. 

Kukaan ei ole vapaa vastuusta, mutta kukaan ei myöskään jää ilman mahdollisuutta korjata virheensä. Tämä tarkoittaa:

Selkeitä sääntöjä: Jokainen tietää, missä rajat kulkevat, ja mitä niiden rikkomisesta seuraa. Jos ei kunnioita toista, ei ansaitse olla hänen lähipiirissään. 

Kohtuullista rangaistusta: Ei kaunaa eikä turhaa julmuutta – mutta ei myöskään pakenemista vastuun alta. Mitä toiselle teet, sitä saat takaisin.

Hyvitystä: Jos olet ottanut enemmän kuin antanut, sinun on palautettava tasapaino. Jos olet kuluttanut toisen loppuun, luulisi omantunnon kolkuttavan aika lailla. Itse aiheutettu tuho on myös korjattava ja jos ei kiinnosta, saat hyväksikäyttäjän leiman otsaasi. Välinpitämättömyydestä seuraa itsellesi kylmää välinpitämättömyyttä ja julkinen häpeä. 

 

 

4.      Aitous ja arvo ansaitaan teoilla

 

Reilu peli perustuu aitouteen. Ihminen ei ole sitä, mitä hän sanoo olevansa, vaan sitä, mitä hän tekee. Jokainen ansaitsee paikkansa tässä maailmassa teoillaan, ei tyhjillä lupauksilla. Siksi:

Kohtelemme kaikkia aitona itsenään, ilman ylimääräistä kulissia.

Annamme jokaiselle mahdollisuuden lunastaa itsensä teoilla – ei sanoilla.

Pidämme toisiamme tilivelvollisina, sillä se on todellisen kunnioituksen merkki. 

Sanomme mitä tarkoitamme ja teemme myös mitä sanomme.

 

 

5.      Tunnevelka on todellinen velka

 

Ihmissuhteet eivät ole pelkkää juhlapuhetta. Ne vaativat huolenpitoa, vastavuoroisuutta ja rehellisyyttä. Jos joku ottaa enemmän kuin antaa, hänelle kertyy velkaa – tunnevelkaa, joka on maksettava. Tämä tapahtuu:

Hyvittämällä: Pyytämällä anteeksi ei kuitata kaikkea, mutta sillä voi aloittaa, kun katumus on aitoa. Seurauksena on korjaava toiminta.

Kohtaamalla seuraukset: Jos velkaa ei makseta, muistutus tulee – ja se voi olla kivulias.

Lunastamalla itsensä: Velan voi maksaa vain teoilla, jotka tuovat tasapainon takaisin. Välinpitämättömyys ja vastuun pakeneminen johtavat julkiseen häpeään. 

 

 

6.      Vapaus tarkoittaa myös vapautta kantaa vastuuta

 

Reilussa pelissä vapaus ei tarkoita vapautta paeta velvollisuuksia. Vastuunpako sitoo velkavankeuteen. 

Vapaus on oikeus valita, mutta jokainen valinta tuo mukanaan seurauksia. Vapautta ei voi olla ilman vastuuta, ja siksi:

Jokainen on vapaa tekemään omat päätöksensä, mutta myös kohtaamaan niiden seuraukset.

Vapaus kasvaa vastuunkantamisesta, ei sen välttämisestä.

Todellinen vapaus on elää aitona ja rehellisenä, pelkäämättä totuuden kohtaamista.

 

 

7.      Avoin yhteiskunta perustuu aitouteen, ei sensitiivisyyteen

 

Reilu peli ei piilota todellisuutta sensitiivisyyden tai mukavuudenhalun taakse. Se asettaa ihmiset vastatusten oman aitoutensa kanssa. Tämä tarkoittaa:

Ei pehmusteita totuuden tielle.

Ei tarpeetonta loukkaantumista suorasta puheesta. 

Empatiaa, joka perustuu aitouteen, ei valheelliseen hyssyttelyyn.

 

 

Loppusanat: Reilu peli on elämää

 

Tämä manifesti ei ole lupaus täydellisyydestä (se on mahdottomuus), vaan kutsu aitouteen. Reilu peli ei ole helppoa, mutta se on ainoa tapa elää maailmassa, jossa ihmiset voivat todella kunnioittaa toisiaan. Se ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan asettaa vastuun jokaiselle itselleen – teoistaan, sanoistaan ja niiden seurauksista.

Reilu peli on aitouden ja vastuun liitto. Siinä ei ole sijaa valheille eikä pakenemiselle. Kun kaikki pelaavat reilua peliä, maailma ei ole täydellinen, mutta se on totuudellinen ja aito – ja juuri se tekee siitä elämisen arvoisen.