Mun elämä toisten sanoin

Pikku Hulttis syntyy ja meinaa kuolla jo syntyessään.
"Rankka oli tapahtuma mutta onneksi selvisit."

Pikku Hulttis kasvaa ja on vilkas luontoinen.
"Tyttöhän on villi kuin mikä. Eikö se pysy aloillaan?"

Pikku Hulttis saa pahoja raivareita.
"Mikä sussa on vikana? Mikä meni pieleen kun sinusta tuommoinen tuli?"

Pikku Hulttis menee kouluun.
"Miks sä tykkäät susista? Miks pukeudut aina mustaan?"

Pikku Hulttis erottuu joukosta ja sitä kiusataan.
"Susi! Hullu! Hevari! Et oo meidän kaveri, me vihataan sua!"

Pikku Hulttis ahdistuu.
"Miks sä et haluu mennä kouluun?"

Pikku Hulttista vihataan koulussa.
"Vitun susi! Tapa ittes! Kuole pois paska, tapa ittes!"

Pikku Hulttis vihaa itseään. Itsetuhoisuus pahenee.
"Mikä sulla on? Miks sä haluat kuolla?"

Pikku Hulttis alkaa käyttää päihteitä.
"Jenna, käytätkö sinä huumeita?"

Hulttista käytetään seksuaalisesti hyväksi.
"Tää on ihan OK, Mehän ollaan kavereita ja sä saat viel kamaakin."

Hulttis joutuu psykiatriselle. Useita kertoja.
"Ei sua voi auttaa, sä oot toivoton tapaus."

Hulttis ei saa apua ja meno vaan pahenee.
"Miten me voitais sua auttaa? Sä oot toivoton tapaus."

Hulttis joutuu erityislastensuojeluyksikköön.
"Tänne joutuu suomen pahimmat nuoret. Te ette oo mitään!"

Hulttiksesta tehdään robotti.
"Ette saa tehdä mitään ilman lupaa. Yksikin virheliike, niin tulee rangaistus."

Hulttis palaa parin vuoden päästä pöpilään.
"Ei sun Jenna täällä tarvitse kysyä lupaa vessassa käyntiin."

Hulttis palaa kadulle narkkaamaan.
"Me ollaan kaivattu sua. Otahan vedot, kyl se siitä!"

Hulttiksen ympäriltä kuolee kavereita tasaiseen tahtiin.
"Se veti överit, se teki itsemurhan, se taas tapettiin ja se kuoli muuten vaan.."

Hulttis joutuu näkee ja kokee paljon väkivaltaa eri muodoissaan.
"Se olis tappanut sut, ellei me olis tultu väliin!"

Hulttis kiertää katkoja.
"Ei me voida sua auttaa. Sä joko kuolet kadulle tai joudut vankilaan."

Hulttis kiertää psykiatrisia.
"Ei päihdeongelma ole mielenterveysongelma. Ei me voida sua auttaa. Tapa ittes! Ainiin, sähän teet sitä koko ajan!"

Hulttis meinaa kuolla. Usein.
"Elämä on ainutlaatuinen, älä heitä sitä hukkaan!"

Hulttiksesta ovat käyttäjäkaveritkin huolissaan.
"Jenna sä kuolet jos et lopeta. Oikeesti Jenna me ollaan huolissaan."

Hulttis pääsee korvaushoitoon.
"Valitse joko saattohoito tai korvaushoito."

Hulttis yrittää pysyä erossa aineista.
"Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt.."

Hulttis retkahtelee vähän väliä.
"Jos et mee katkolle, me lopetetaan korvaushoito."

Hulttis tapaa tulevan puolisonsa.
"Sulle on saatava ADHD-lääkitys, että elämä järjestyy."

Hulttis käy viimeisen kerran katkolla.
"Sä et oo valmis lopettaa."

Hulttis pääsee pois ja menee ADHD-lääkärille.
"Et sä oo toivoton tapaus! Kyllä sua voi auttaa."

Hulttis yllättyy, kun huomaa ettei tarvitse enää vetää päätä sekaisin.
"Mähän sanoin et kun saat ADHD:n hoitoon niin asiat järjestyy."

Hulttis iloitsee uudesta elämästä.
"Enää en halua kuolla."

Kuulumisia

Moro!

Tässä on taas aika päässyt vierähtää. Pahoittelen, etten ole ehtinyt kirjoittaa. Meillä oli kuun vaihteessa muutto, ja sen jälkeen on ollut paljon järkkäämistä uudessa kodissa. Se on koti, joka oikeesti tuntuu kodilta. Sain jopa työhuoneen! Paljon on tilaa ja valoisa on asunto. Kunhan saadaan koti järjestettyä, voisin tehdä tänne siitä jutun. Iloitsen uudesta kodista!

Sellainenkin helpottava ilon aihe on ollut se, et pahimmat kamahimot on hellittäneet. Jostain syystä ne helpotti kun muutettiin. Mut kamahimokauden jälkeen mua on vaivannut menneisyyden muistot. Ei kiva. Mut mä oon alkanu oppii elää menneisyyteni kanssa. Jotenkin. Eihän ne muistot kivoja ole, mut onneks pystyn elää niistä huolimatta. Kun oon näin herkkä tyyppi muutenkin, niin kyllä ne muistot riipii ja harmittaa niin, et itku tulee. Mut ne on onneksi menneitä, ei tätä hetkeä. Eikä ne karmeimmatkaan asiat ole turhaan tapahtuneet, oon jopa huomannut et nekin on alkanut kääntyä hyväksi. Vähän erikoista, mut näin oon havainnut. Mun haavoista on tullut mun vahvuuksia. Esim pystyn säveltää kokemuksistani ja fiiliksistäni musaa ja myös maalaamaan niistä tauluja. Myös pystyn tukee toisia jotka ovat samaa kokeneet.

Viime viikon torstaina mut oli kutsuttu soittaa flyygeliä Poleeniin (Pieksämäen kulttuurikeskus) näyttelyn avajaisiin. Vähänkö mä jännitin, mut se meni ihan jees. On mukava päästä käyttää lahjojaan toisten iloksi. Sunnuntaina kun käytiin seurakunnassa ja laulettiin siellä, niin sielläkin yks sisar sanoi et mun laulua on ihana kuunnella kun on niin hyvä ääni. Se ilahdutti ja samalla rohkaisi mua laulamaan jatkossakin. Mut muuten kutsuttiin Pieksämäen vapaaseurakunnalle todistaa nyt sunnuntaina 18.11 klo 16. Jännittävää. Mutta mukavaa.

Kaikenlaista siis tässä ollut ja tulee olemaan. Eipä mulla nyt muuta tule mieleen. Kirjoitan sit tien taas kun asiaa tulee. Ja jos uskallan, niin saatan ehkä tehdä videoo. Oon nimittäin havainnut et video on myös hyvä tapa kerroilla asioita. Se (kuvaaminen) on pelottavaa, mut josko mä siihen tottuisin.

Linkki ja painajaisia

Tässä linkki uusiin teoksiin. Aiheena sudet (yllätys :D)
https://hulttiotytontekeleet.blogspot.com/2018/10/susia-innostuin-taiteilee.html 

Viime yönä näin taas karmeita painajaisia. Koska tää loppuu?
Yhdessä unessa oli joku tilanne, missä olin vetämässä piikkiä lapsuudenkodissani. Just ku sain männän pohjaan, niin karhu hyökkäs sinne. Ikkunasta näin kuinka karhu ryntäsi kohti ovea.
Äkkiä menin ovelle ja koska se oli auki, mä yritin saada oven kiinni. Karhu oli jo tosi lähellä ja mä en meinannut saada ovee kiinni, koska mun käsi oli (jostain syystä) siinä oven välissä, enkä meinannut saada sitä millään vedettyä pois siitä.
Onneks sain sit vihdoin käteni siitä oven välistä pois, koska karhu oli jo rappusilla hyökkäämässä sisään. Se hyökkäsi, ja just ja just sain paiskattua oven kiinni.
Sit mä heräsin.

Inhottava uni. Toi oli selkein mitä siitä muistan. Jossain toisessa unessa mä sit olin vanhan käyttäjäkaverin kanssa jossain pellolla ja leijailtiin vaan siellä. Vedot oli saatava. Uudestaan ja uudestaan. Ja sit vaan vedettiin. Uudestaan ja uudestaan.

 Mua niin ahdistaa kun toi piikki on usein pääosassa noissa mun unissa. Useimmiten pääosaassa olevat aineet unissa on opiaatit ja amfetamiini, ekstaasi jne.
 Hemmetti kun ahdistaa nuo unet ja niiden jälkifiilikset, joita kestää. En jaksa näitä!!!

Yöllä mua kiusaa unet, joissa vedän kamaa.
Päivällä mua kiusaa kamahimot.
Ei oo mukavaa!
Tämmönen masentaa.
 Muutenki ku meillä on tän kuun aikana uuteen tilavampaan asuntoon, sekin stressaa. Huh huh. Paniikkihäiriö oireet kiusaa myös. Paljon kaikkee, mikä kiusaa, masentaa, stressaa ja kiusaa.
Masentaa.

Mut eiköhän tää tästä.

Ei tässä mittää.

Kamahimojen kiusatessa ja ahdistaessa minä masennuin.
Sinne meni mielenterveys tänä syksynä.
Niin Jenna masentui voimakkaiden kiusausten keskellä.
Näin kävi. Jälleen kerran.
Ei ihmismieli kaikkea kestä. Tässä se nähtiin.
Mutta vielä on toivoa!
Vaikka masennus tuli, en ole vielä retkahtanut.
Se antaa toivoa.
Voin selvitä tulevistakin kamahimoista.
Koska aiemmista oon selvinnyt, voin selvitä tulevista.
Voi! Kunpa niitä ei enää tulisi!
Pieni mieli ei niitä jaksaisi.
Alkaa olla äärirajoilla Jennan jaksaminen.
Mutta mä yritän jaksaa.
Mikä siinä on, et syksyisin varsinkin kamahimot kiusaa helvetillisellä voimalla?
Muuten syksy on ihan kaunis, mut ahdistaa kun masentaa.
Ei siinä mittää.
Kyl tää tästä varmaan taas helpottaa aikanaan.
Jos ei muuta niin vaikka raivolla raivaan tieni läpi kamahimojen.
Ja niistä seuraavan ahdistuksen.
Ja myös masennuksen.
Ei tässä mittää.
Eiköhän tää tästä
Onhan näitä ollut ennenkin.

Hulttiotytön VideoBlogi - Ahdistava painajainen osa 2

Tässä jatkoa painajaisen käsittelyyn. Onneks noi on vaan unia, mut kyllä harmittaa ja ahdistaa nuo jatkuvat narkkaamis unet! Voisivat jo loppua!

Hulttiotytön VideoBlogi - Ahdistava uni osa 1

Näin taas karmean painajaisen retkahtamisesta. Kerron unesta tässä ja seuraavassa videossa. Vieläkin ahdistaa tuo painajainen.

Karmeita kamahimoja

Viime aikoina on ollu ihan hirveitä kiusauksia ja kamahimoja. Niitä tulee niin unessa kuin hereilläkin ja kyllä harmittaa. Näitä on kestäny jo ainakin kuukauden ja alan olla hyvin harmissani.
 Kamahimot kun iskee, ne on niin voimakkaita että mä huudan ja itken sitä tuskaa. Kädet tärrää ja on ihan hikiset, koko kroppa jäykistyy, syke nopeutuu ja hirvee kamahimo kourii vatsaa. Se on ihan hirveetä.
 Kerrankin kamahimoissani raivosin: "V***u parempi olis vetää kamaa, kuin kärsiä näitä paska himoja!" Jälkeenpäin totesin, että ei se niin ole. Kamahimot meinaa viedä järjenkin mennessään. Yleensä mä oon pysyny sen verran järjissäni, et oon tiedostanut et vaikka tekee mieli, niin en halua enää palata siihen paskaan.
 Kun nyt noita hemmetin kiusauksia on tullut tulemistaan, jo ainakin kuukauden, alkaa järkikin jättää kun kova himo iskee. Se on kamalaa. Kamahimoissani haluisin niin narkata, kun himot on menny ohi, mä kauhistun niitä ajatuksia.

Yhtenä iltana huomasin hekumoivani piikittämisestä. Mä katselin vanhoja pistoarpia ja huomasin et pidin kuvitteellisesti piikkiä kädessä ja tökkäsin käteeni mielikuvituspiikillä. Tämä toistui.
Sit mä havahduin. Järkytyin ja aloin itkee. Se oli niin inhottavaa, mut samalla kaipasin sitä kovasti. Itkin tuskaani ja pidin itseäni ihan kajahtaneena. Miten ihmeessä voi kaivata jotain sellaista, mikä on ollut yhtä helvettiä?! Olen sairas. Vaikka 3 ja puoli vuotta on ollu asiat hyvin, silti tulee noita helvetillisisä kamahimoja.   Pääosin ajatus on: EN TAHDO PALATA SIIHEN HELVETTIIN!!!
 Kun järki jättää, ajatus on: IHAN MITÄ VAAN MIKÄ PÄRÄHTÄÄ.

Tässä oikeesti on pieni vaara. Mä en halua retkahtaa, mut pelkään etten enää kestä noita himoja. Pyydän teitä, kaikki uskovaiset lukijat, rukoilkaa mun puolesta etten mä retkahtais!
Rukous on aina ollut suuri apu. Ilman Jeesusta ja puolisoni estelyitä olisin jo narkkaamassa. En tahdo sitä!
Pelkään vaan, et kun heikko hetki iskee, niin se on menoa.

Flunssaa ja vaikeuksia kirjoittaa

Mä oon flunssassa. Ollu sunnuntaista asti. Eilen enkä tänään kyennyt menee töihin, ja se harmittaa. Flunssa harmittaa.
 Mut flunssasta huolimatta oon joka päivä opiskellut ja edennyt hyvin. Terveystiedon kurssi alkaa lähenee loppuaan. Viel on 8 osio ja 9 osio ja sit se on valmis. Eilen pääsin aloittaa 8 osion ja alan huolestuu kun kurssi lähenee loppuaan. 😅 Toi vaan on ollu niin kiva kurssi!
 Mietin et minkä kurssin teen tuon jälkeen. Olen harkinnut yhteiskuntaoppia.

Harmittaa kun ei päässyt töihin! Jouduin ilmoittaa sinne etten pääse koska oon niin huonossa voinnissa. Koskee vähän joka paikkaan ja oon ihan tukossa. Karmee yskä ja kurkku on nii kipee et äänikin on muuttunu. Terapiaankin pitäis kohta mennä.

Jotenki musta on alkanu tuntuu, etten osaa enää kirjoittaa. Lähes joka kerta kun vihdoinki pääsen kirjottaa tänne blogiin, nii eikös sillon tuu kaikenlaisia häiriötekijöitä, niin et keskittyminen herpaantuu enkä saa aikaan tekstiä! 😖

 Tuntuu, ettei onnistu. Ja sekin harmittaa.
 Tahtoisin niin kirjoittaa.
Kunpa siihen olisikin aikaa!
 Sanoja olisi paljon, kun sais ne vaan ilmaista. Tai osais.

Ihan kuin olisin jossain lukossa.
Pääkin on ihan tukossa.
Sanoja olis, niitä riittäisi.
Kun vaan en häiriintyisi.
(Taas on liikaa häiriötekijöitä)

Ekan kurssin arvio

Olen suorittanut menestyksekkäästi ekan kurssin nettiperuskoulussa! Kurssi oli OT1 Ammatinvalinta ja jatko-opinnot. Tässä muutamia otteita kurssin arviosta:

Olit tehnyt tämän ot1-kurssin tehtävät todella hyvin. Hienoa! Olit tustunut kurssin materiaaleihin sekä tehnyt itsellesi hopsin. Todella hyvä! Jatka samalla tavalla opintojen tekemistä, kuin tämän kurssin olit tehnyt eli tutustu aina hyvin kurssin materiaaliin ja tee tehtävät huolella.

Tehtävässä olet hyvin kertonut niistä asioista, joissa olet onnistunut. Sinulla on monta vahvuutta ja hyvää taitoa.  Hienoa!

Sinulla on tosi paljon vahvuuksia ja vuorovaikutus- ja työelämätaitoja ja olet hyvin tunnistanut niitä itsestäsi. Hienoa!

Jatko-opinnoissa ja työelämässä sekä elämässä yleensäkin näistä taidoista on sinulle varmasti tosi paljon hyötyä.

Minusta olet suoriutunut tästä kurssista tosi hyvin!

Minusta olet ollut tosi oma-aloitteinen ja kantanut hyvin vastuuta omasta oppimisestasi. Minun mielestä sinun oma-aloitteisuus ja vastuunkanto on tällä kurssilla ollut arvosanana 9. ja samoin ahkeruu ja sinnikkyys. Eli hienosti on tämä kurssi mennyt :)

Hienosti olet saanut tämän kurssin tehtyä ihan ajallaan. Ja voit hyvillä mielin jatkaa opiskelua seuraavasta kurssista.

Tämmöistä arviointia sain kurssista. Enpä olis arvannut, et saan arvosanaksi 9 oma-aloitteisuudesta, vastuunkantajia, ahkeruudesta ja sinnikkyydestä! 

Tää motivoi jatkaa samaan malliin, ja niin oon tehnyt. Jopa harrastukset on jääny kakkoseksi opiskelun suhteen :D Ennen kun oon alkanut tekee omia juttuja, kuten virkkaamaan tai maalaa tai soittaa pianoo, oon ennen sitä opiskellut. Eilen jo opiskelin noin 5-6 tuntia :D Oon opiskellut niin innolla, etten oo meinannut malttaa/ehtiä tännekään kirjoitella. Nyt päätin päivittää ja jakaa iloni teidän kanssa, kun sain ekasta kurssista S (suoritettu) merkinnän ja paljon positiivista palautetta.

Palataan! Jenna alkaa opiskelee taas!

Jotain ajatusvirtaa

Näköjään on tullut syksy.
Kirjoitan kädet kohmeessa.
Lehtiä putoilee puusta ja ilma viilenee. Taas.
Miks kasvit kuolee? Miks tulee kylmää ja pimeää?
Eikö vois olla aina kesä ja lämmin?
Pian sataa lunta.
Lumi tuo mieleen sen sekavan narkkarin, joka meinas jäätyä lumihankeen.
Kuka sitäkin auttoi?
Lumi tuo mieleen myös lapsuuden.
Lumimaja piti aina rakentaa.
Sillon ei tuntenut kylmää samalla tapaa kuin nyt.
Vaikkei vielä olekaan pakkasta, mä oon kylmissäni.
Kylmyys tuo mieleen horkat.
Hyi hitto.
Miks lähes kaikki asiat muistuttaa mua menneisyydestä?
Miks mä vieläkin näen painajaisia narkkaamisesta?
Miks mä vieläkin pelkään?