Lääkitys kohdallaan

Mä retkahdin viimeks talvella heti kun palasin katkolta. Se tais olla helmikuun loppua. Maaliskuussa mulla sit alotettiin ADHD hoito. Käyn hyvin ammattitaitoisella ja asiaan perehtyneellä lääkärillä Helsingissä asti. Maaliskuussa mulla oli eka käynti ja sillon myös alotettiin eka Concerta 72mg, huhtikuussa se vaihdettiin Elvanseen 70mg (lisdexamfetamiini). Siitä on ollu mahtava apu ton subu hoidon rinnalla. Kun se alotettiin, en oo sen jälkeen retkahtanu kertaakaan. Mun fiilikset ja elämä on tasaantunu huomattavasti. Pystyn keskittymään paremmin, impulsiivisuus on laantunu, aggressiivisuus vähentyny huomattavasti, masennustakaan ei ole paljon ollenkaan. Nyt mul on ekaa kertaa elämässäni lääkitys täysin kohdallaan. Ja sen kyllä huomaa. Vuos sit en ois voinu kuvitellakaan et mul menis näin hyvin. Vaikka olin jo vuos sit subu hoidossa, käytin silti muitakin aineita. Sitä kesti ton ADHD lääkityksen alottamiseen asti. Pelkkä subu ei auttanu. Kovasti mä yritin taistella, mut kama voitti. Kyllähän niitä himoja tulee vieläkin, mut ei niin usein eikä ne enää ole edes voimakkaita. Näköjään ne himot lieventyy ajan kanssa. Mä muistan kun 2 vuotta sit mun subu hoito alotettiin ja pääsin pois katkolta. Vietettiin sit läheisten kanssa aikaa ja mun ex mies soitteli mulle koko sen päivän. Tiesin et sillä on kamaa, mut pidin puhelimen äänettömällä enkä vastannu vaikka miten oisin halunnu. Ne oli elämäni pahimmat kamahimot. Mä tärisin ja itkin, olin helvetin hermostunu ja ihan raunioina. Hajoilin ihan kunnolla. Läheiset oli tosi huolissaan ja toivottomia kun eihän siinä tilanteesa hirveesti pysty auttamaan. Kovasti ne tsempas mua. Monesti meinasin vastata ja lähtee, mut onnistuin pysäyttää itteni. Illalla olin helvetin väsyny kamahimojen takia. Olin ihan rikki. Vieläkin kun tota muistelee niin hirvittää. Se oli kamalaa. Kovasti mä hoidon alkuvaiheesa taistelin, mut pikkuhiljaa kama palas mun elämään. Mut nyt ei enää ole halua vetää. Silti mussa on pieni pelko et kaikki romahtaa. Pelkään et menetän kaiken. Mulle on sanottu et tällasessa tilanteessa noi pelot on ihan normaaleja. Kun mulla ei ollu ennen mitään muuta kun aineet, ja nyt oon saanu elämääni paljon hyviä asioita ja asiat menee kerrankin hyvin, niin tottakai sitä pelkää että menettää sen kaiken. Kaikki tää hyvä mitä mulla on, on mulle uutta. Siks mä pelkään.