Pakkohoito Buvidal

Meikäläinen täällä moi. Viime perjantaina mulla vaihdettiin Suboxone filmit tähän uuteen ihanaan Buvidal injektioon. Aine on sama, mutta silti. Ensinnäkin mut pakotettiin tähän Buvidal piikkiin koronaviruksen varjolla. Olisi kuulemma ollut vain kaksi vaihtoehtoa: joko lopettaa korvaushoito tai suostua tähän uuteen uljaaseen Buvidal injektioon. Eihän sen nyt noin pitäisi mennä. Mä sanoinkin niille, et eikö potilaalla muka ole minkäänlaista itsemääräämisoikeutta, mun tietojen mukaan pitäisi olla. Mut ei. Ei oo päihdepolilla potilaalla itsemääräämisoikeutta, ei oo ei. En olis halunnut, et muhun tökitään piikkejä. MINÄ VIHAAN PIIKKEJÄ. INHOAN NIITÄ SYDÄMENI POHJASTA. Entinen ruiskunrakastaja mestaritykittäjä inhoaa neuloja.😆 Mutta tämä inho suojelee mua. Anyway, oli siis vähän niinkuin PAKKO suostua siihen, ja nyt minä kärsin liian pienellä annoksella ja koen viekkareita ja voimakasta kamahimoa. Eipä oo aikoihin ollut tämmöisiä kamahimoja, koko kroppa huutaa opiaatteja ja Jenskaa inhottaa. Eilen sain uuden piikin, se kyllä helpotti, mutta ei enää. Siinä kun menee oma aikansa, että se edes nousee sille tasolle, mihin olen tottunut. Kiva siis kärsiä kipuja, vapinaa, pahaa oloa, vilunväristyksiä jne jne.. Alkaisi jo hemmetti toimia tuo niin kovasti kehuttu lääke!! Sitä siis ei laiteta suoneen, vaan ihon alaiseen rasvakudokseen, jossa se muodostaa sellaisen kivan kapselin tms, josta se sitten vapauttaa sitä buprenorfiinia. Mulla on niitä jo kaksi, ja olot on karmaisevat. Pelkään että retkahdan. En tahdo. Silti pelkään. Tänään olin yhteydessä päihdepoliin ja huomenna saan tietää jatkosta. Ilmeisesti annos nostetaan. En olis halunnut mitään injektioo, mut oli vähän pakko. On siinä kyl hyvätkin puolensa: saa lisää välimatkaa päihdepoliin. Jee! Todella toivon, et tää alkaisi tästä tasoittua jo pikkuhiljaa. Yritän pysyä lujana, enkä anna periksi.

Että tämmöistä tällä kertaa.

Tilanne

Hyvin meni viikonloppu. Perjantaina sain Tän päivän subu annoksen ja eilen elvanse annoksen tälle päivälle. Ei ollu himoja vetää niitä ennen aikojaan. Oon tosi yllättyny. Tänään aamulla sit otin lääkkeet ihan oikeaoppisesti. Ajatuskin piikittämisestä inhotti. Ei hotsita. Enää. Aikamoinen muutos! Tää jo kertoo paljon kun pystyn ottaa lääkkeeni oikein. Jotenki tuntuu uskomattomalta. Ehkä Tää kuulostaa pikku jutulta mut sitä Se ei ole. Jos narkkari voi olla käyttämättä väärin hallussaan olevia lääkkeitä (jotka luokitellaan huumeiks), Se on suuri edistys. Kerrankin voin olla tyytyväinen itteeni :)

Lääkitys kohdallaan

Mä retkahdin viimeks talvella heti kun palasin katkolta. Se tais olla helmikuun loppua. Maaliskuussa mulla sit alotettiin ADHD hoito. Käyn hyvin ammattitaitoisella ja asiaan perehtyneellä lääkärillä Helsingissä asti. Maaliskuussa mulla oli eka käynti ja sillon myös alotettiin eka Concerta 72mg, huhtikuussa se vaihdettiin Elvanseen 70mg (lisdexamfetamiini). Siitä on ollu mahtava apu ton subu hoidon rinnalla. Kun se alotettiin, en oo sen jälkeen retkahtanu kertaakaan. Mun fiilikset ja elämä on tasaantunu huomattavasti. Pystyn keskittymään paremmin, impulsiivisuus on laantunu, aggressiivisuus vähentyny huomattavasti, masennustakaan ei ole paljon ollenkaan. Nyt mul on ekaa kertaa elämässäni lääkitys täysin kohdallaan. Ja sen kyllä huomaa. Vuos sit en ois voinu kuvitellakaan et mul menis näin hyvin. Vaikka olin jo vuos sit subu hoidossa, käytin silti muitakin aineita. Sitä kesti ton ADHD lääkityksen alottamiseen asti. Pelkkä subu ei auttanu. Kovasti mä yritin taistella, mut kama voitti. Kyllähän niitä himoja tulee vieläkin, mut ei niin usein eikä ne enää ole edes voimakkaita. Näköjään ne himot lieventyy ajan kanssa. Mä muistan kun 2 vuotta sit mun subu hoito alotettiin ja pääsin pois katkolta. Vietettiin sit läheisten kanssa aikaa ja mun ex mies soitteli mulle koko sen päivän. Tiesin et sillä on kamaa, mut pidin puhelimen äänettömällä enkä vastannu vaikka miten oisin halunnu. Ne oli elämäni pahimmat kamahimot. Mä tärisin ja itkin, olin helvetin hermostunu ja ihan raunioina. Hajoilin ihan kunnolla. Läheiset oli tosi huolissaan ja toivottomia kun eihän siinä tilanteesa hirveesti pysty auttamaan. Kovasti ne tsempas mua. Monesti meinasin vastata ja lähtee, mut onnistuin pysäyttää itteni. Illalla olin helvetin väsyny kamahimojen takia. Olin ihan rikki. Vieläkin kun tota muistelee niin hirvittää. Se oli kamalaa. Kovasti mä hoidon alkuvaiheesa taistelin, mut pikkuhiljaa kama palas mun elämään. Mut nyt ei enää ole halua vetää. Silti mussa on pieni pelko et kaikki romahtaa. Pelkään et menetän kaiken. Mulle on sanottu et tällasessa tilanteessa noi pelot on ihan normaaleja. Kun mulla ei ollu ennen mitään muuta kun aineet, ja nyt oon saanu elämääni paljon hyviä asioita ja asiat menee kerrankin hyvin, niin tottakai sitä pelkää että menettää sen kaiken. Kaikki tää hyvä mitä mulla on, on mulle uutta. Siks mä pelkään.

Tuhosin itseni täydellisesti

http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/ <-- Tänään lisäsin tohon blogiini lisää tuotoksiani.

Nyt kun Concertat (metyylifenidaatti) vaihdettiin tohon Elvanseen (lisdexamfetamiini) niin olo ja elämä on ollu paljon mukavampaa ja toiveikaampaa. Jaksan touhuta ja pystyn olemaan ilman aineita. Syön lääkkeeni ohjeen mukaan ja on kyl pakko todeta et toi Elvanse on parempi kuin Concerta. Ja sit on vielä se Suboxone-hoito myöskin ja sekin on hyvällä tolalla. Tuntuu että lääkitys on nyt just eikä melkein kohdallaan. Tuntuu jopa liian hyvältä ollakseen totta.. Pelottaa että jotain ikävää tapahtuu pian.. En tiedä mistä se johtuu, en vaan oo tottunu elämään hyvää elämää. Aina ennen kaikki oli päin vittua. Joka aamu itkien painoin mäntää pohjaan hirveän suonien metsästyksen jälkeen. Ei mulla ollu oikein enää paikkoja mihin pistää. Piti piikittää sormien ja varpaiden väleihin, kaulaan, ranteisiin, rystysiin, sormiin.. Ja nekin oli kaikki ihan pienenpieniä suonia. Käsitaipeisiin en oo saanu menemään vuosikausiin. Nyt kun en oo piikitelly niin suonetkin on alkanu pikkusen palautua. Hirveet rustottumat niissä on ja vaalenneita pistoarpia on joka puolella käsissä ja jaloissa. Ne muistuttaa mua siitä helvetistä missä elin. Palautuukohan mun kroppa koskaan normaaliks? Tuskin. Ja mitähän kaikkee mun aivoillekin on tapahtunu..? Taitaa olla jokunen aivosolu kadoksissa. Lopullisesti. Ja sitten se vitun C-hepatiitti. Ai että on ihanaa. Huumeet ei ole tuoneet mun elämään mitään hyvää. Hetkellisen helpotuksen tuottamat elinikäiset jäljet ja sairaus joka voi tappaa. Oliko se sen arvoista? EI!!!! Miks mä sit käytin? Olin NIIN helvetin koukussa. Aineet oli koko mun elämä. Mulla ei ollu MITÄÄN muuta kuin aineet. Ja nyt saan kärsiä loppu elämäni itse aiheutetusta paskasta. Vittu mä olen IDIOOTTI!!!

Tulevaisuuden haaveeni

Kun ajattelee tulevaisuutta tulee välillä aika epätoivoinen olo. Mut on mulla haaveitakin. Mä haluan mennä mieheni kanssa kesällä naimisiin ja pitää pienet ja kauniit kirkkohäät. Mun häämekko ei olis musta, vaan valkonen. Eka ajattelin mustaa (kun aina pukeudun mustaan), mut häissä haluan olla valkosessa kauniissa korsettimekossa. Ois myös ihanaa olla enemmän tekemisissä isäni kanssa. Kyl me soitellaan usein mut ois kiva nähdä häntä useammin. Ja ajattelin alkaa pitää toistakin blogia joka keskittyy virkkaaminseen. Oon taas innostunut virkkaamaan niin haluaisin tuoda teokseni julki. Haluaisin oppia siitä enemmän ja tehdä kaikkea älyttömän siistejä juttuja virkkaamalla. Tää projekti onkin jo alkanut. Mä toivon myös että tulevaisuudessa mulla ois enemmän kavereita (jotka eivät käytä) ja että blogini menestyisi ja minusta ajateltaisiin positiivisemmin. Siksi mä tätä blogia pidän että ihmiset alkaisi ymmärtää millaista narkkarin elämä on. Että ihmiset alkais ymmärtää tätä toisenlaista elämää. Sitä mä toivon. Ois ihanaa saada myös koira. Joko husky, akita tai saksanpaimenkoira. Kunhan rahatilanne paranee niin me kyllä hankitaan koira mieheni kanssa. En oikeen osaa suunnitella tulevaisuutta, elän päivän kerrallaan, välillä minuutti kerrallaan. helppoo ei ole, mut nyt näyttää tulevaisuus paremmalta. Mulla on ADHD lääkärille aika 6.5 ja taas katsotaan mun lääkitystä. Toivottavasti se menis hyvin. On noista ADHD lääkkeistä ja subusta ollu paljon apua, mut toivon että vielä joskus voisin elää ilman subua. Haluaisin päästä siitä irti. Ilman ADHD lääkkeitä en kyllä tule toimeen. Vielä ainakaan. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)

Miltä tuntuu olla kuivilla?

Noniin. Anteeks kun tässä on nyt ollu hiljaista jonkin aikaa. Oli ADHD lääkkeet loppu niin ei oikeen jaksanu mitään. Jatkossa tekstiä tulee taas enemmän. Nyt mul on menny tosi hyvin. Ajattelinkin tässä nyt kertoo että miltä tuntuu elämä kun oon pysyny kuivilla. Tuntuu helvetin hyvätlä! Mä oon vapaa. Vihdoinkin! (ainakin tällä hetkellä..) Tietty subut, bentsot ja ADHD lääkkeet menee, mut muuta paskaa en oo nyt vetäny. On ollu koviakin huumehimoja mut ne on aina menny ohi. Vittumaisia ne on kylläkin. En ole edes tarttunu puhelimeen enkä kyselly oisko kellään mitään. En oo ollu tekemisissä nistikaverien kanssa, ne ihmetteleekin et missä mä oikeen luuraan kun musta ei oo kuulunu eikä oo näkyny. Oon päättäny et en enää vedä katukamaa. Yhtenä viikonloppuna mulle tarjottiin 4 kertaa amfetamiinia ja jopa ilmaseksin mut kaikilla kerroilla kieltäydyin. HYVÄ MINÄ!!! Vaikka on ollu himoja niin en oo sortunu. Ne himotkin menee aina ohi aikanaan. Vaikeetahan tää on ollu, aikamoista tahtojen taistelua mut voitolla ollaan. En halua enää piikittää vaikka välillä tekee mieli. En enää halua doupata vaikka välillä tekee mieli. Miks jatkasin? En keksi yhtäkään järkevää syytä. Toivottavasti pysyn jatkossakin yhtä vahvana. Retkahduksia saattaa tulla mut niihinkin pitää kehitellä toimintamallit. Ensinnäkin: lopettaa jo heti alkuunsa, mahdollisimman nopeesti lopettaa jos retkahtaa. Mitä pidempään vetää sen vaikeempi on lopettaa. Toiseksi: ei pidä pitää MITÄÄN yhteyksiä narkkarikavereihin. Jos niiden kans on tekemisissä niin aina jossakin vaiheessa tulee sitä kamaa nenän eteen ja siitä onkin vaikeempi kieltäytyä. Eli ei mitään yhteyksiä nistifrendeihin. Oonkin pitäny tässä matalaa profiilia. Mukavampaa olla ilman aineita. Toi subukoukku mua kyllä vituttaa (korvaushoitoni siis), mut en vielä pärjää ilman sitä. Eiköhän senkin lopettamisen aika vielä joskus tule. Saas nähdä. Toivottavasti pysyn jatkossakin kuivilla!

Huumetestit

Mä käyn joka viikko huumeseulassa. Pari vuotta sitten kun kävin seuloissa mulla oli 10 aineesta 9 positiivisia. Aikamoinen värisuora. Nykyään mulla on näkynyt vain bentsot, subu, amfetamiini ja kannabis. Bentsot, subu ja amfetamiini saa näkyä minulla koska mulla on niihin reseptit. Alussa seulojen antaminen oli vaikeaa kun hoitaja katsoi vieressä. Nykyään se on tosi helppoa koska olen niin tottunut. Huumeseuloilla seurataan että onko mulla oheiskäyttöä. Koska olen subu korvaushoidossa joudun käymään seuloissa joka viikko. Se on aikamoinen pallo jalassa. Siis subu ja seuloissa juokseminen. Subut joudun hakemaan joka ikinen päivä sairaalalta kävellen n.3km suuntaansa. Se on rankkaa. Joka päivä sama juttu, aikamoinen pallo jalassa. Mut ymmärrän kyllä noi jokaviikkoiset seulat. Eihän korvaushoidon aikana sais oheiskäyttää, mutta se onkin hyvin yleistä. Seuloissa on hyvin vaikea kusettaa. Itse en ole koskaan kusettanut seuloissa. En tiedä miten sen voisi tehdä, jotkut siinäkin onnistuu. En koe että mun tarviis kusettaa, haluan olla rehellinen. Käyn siis kiltisti seuloissa joka viikko.