Stalkkeri

 Törmäsin yhtenä päivänä sattumalta yhteen tyyppiin. Se tervehti mua niin tuttavallisesti, et luulin, että ollaan tuttuja. Vaan eipä oltu. Tuli täysin uusi tuttavuus ihan yllättäen. Juttelin sen kanssa asioista ja Jumalasta. Se vaikutti ihan asialliselta, ja ensimmäinen virhe oli, et annoin sille mun puhelinnumeron. 

Sitten se alkoi. Soittelu ja viestittely. Joka päivä tuli "milloin nähdään" viestejä ja puheluja, joihin lopulta en enää vastannut. Se sanoi olevansa ihastunut muhun, vaikka olin tehnyt sille selväksi, että ei onnistu mikään seurustelujuttu. No, sitten hän halusi olla ystävä. 

En ole mikään mestari työntämään ihmisiä pois. Olen ehkä jopa liiankin ystävällinen. En haluaisi loukata, mutta kuitenkin asiat on tehtävä selväksi. Törmäsin siihen pari päivää sitten kaupassa. Tein uudestaan sille selväksi, että olen varattu ja vaikka en olisikaan, en lähtisi mihinkään parisuhteeseen koska olen niin RIKKI. Vaikutti siltä, että asia meni jakeluun. Toinen virhe oli, että suostuin siihen, et se kulkee yhtä matkaa mun kanssa ja se näki siis paikan, jossa asun. Onneksi se ei tiedä asuntoa kuitenkaan. 

Sitten eilen. Olin aamulla ulkona odottamassa kyytiä taidepiiriin asuntoni edessä. Yhtäkkiä huomasin, että joku kävelee mua kohti ja tervehtii. Meni hetki tajuta kuka siinä oli, mutta kun tajusin, että se on tää tyyppi, mua alkoi ahdistaa. Se käveli mun luo hyvin määrätietoisesti. Onneksi just silloin mun kyyti tuli ja pääsin pois tilanteesta. "Ai, sun pitää mennä" se äijä vaan sanoi ja minä menin pois hyvin helpottuneena siitä, että pääsin pois. Taidepiirissä ollessani se tyyppi lähetteli mulle taas niitä "milloin nähdään" viestejä. Mua alkoi jo ärsyttää. Laitoin sille viestin, jossa sanoin, "Oletko sattunut ajattelemaan, että mä haluaisin olla välillä rauhassa?" Ja siitähän se hätääntyi. 

Alkoi tulla viestejä, joissa se väitti, ettei oo mitään tehnyt ja haluaa nähdä mua. Niin, eikä tietenkään häiritse... Jälleen tuli siis "milloin nähdään en häiritse" viestejä, jotka kyllä häiritsi mua. Tein taas selväksi, että en jaksa nyt ja haluan olla rauhassa. Nyt olen saanut olla rauhassa. 

Eilen illalla vaan tuli pelko. Tässä pelon vallassa eilen kirjoittamiani viestejä ystävälle: 

 Tuli sellainen pelko, että se äijä vaanii mua nytkin tuolla ulkona ja etsii kiikareilla katsellen ikkunoita et näkyykö mua. Sillä kun ei vaikuta olevan omaa elämää muuten kuin ryyppäämällä ja se ei haluaisi olla yksin asunnollaan. Joten, näistäkin voi päätellä, että pelkoni saattaa olla aiheellinen. En halua et se saa tietää missä asunnossa asun. Ahdistavaa kun tulee pelkoja. Tää on samankaltainen pelko kuin oli silloin yhden pahan asian jälkeen kun olin täällä asunnolla ekoja viikkoja. Silloin pelkäsin samaa sillä erotuksella, et tyyppi katsoisi mua kiikaritähtäimestä ja ampuisi minut. Silloin kuljin ihan matalana täällä asunnolla ja nyt tekee mieli toimia Samoin. En meinaa uskaltaa mennä laittaa verhoja kunnolla kiinni, kun se saattaisi huomata mut jos olisi tuolla. Kun ei voi tietää onko se siellä, sekin vaikeuttaa asiaa. Kusessa ollaan🤣 

Hetken päästä mä kirjoitin: 

Nyt mä jo hiippailen täällä matalana😂 Sain makuuhuoneen verhot kiinni, mutta ongelmana on olohuone ja keittiö. Olohuoneen verhoja yritin matalana saada kiinni enemmän, mutta kasvit ovat tiellä. Mutta kasvit myös suojaa ja estää näkyvyyttä! Mahtavaa! Jes! 😁 En voi alkaa niitä siirtelemään, koska paljastuisin varmasti muuten. Keittiössä taas ei ole sellaisia vedettäviä verhoja ollenkaan. Siellä täytyy olla varovainen. Täytyy pysyä valppaana ja kulkea vain matalana täällä. Ja sammuttaa valoja! Silloin tänne ei näe ellei ole pimeänäkökiikarit. Sekin vaara täytyy ottaa huomioon, joten MATALANA MENNÄÄN KUIN KÄÄRMEET KONSANAAN!🤣 Pakko heittää huumoria, koska onhan tää aika koominen tilanne. Hulttis hiipii matalana omassa asunnossaan stalkkerin pelossa😆😆😆 

Ja hetkenä päästä kirjoitin: 

Noniin. Nyt olen täällä lähestulkoon pimeässä. Sain sammutettua valoja. Matalana mennään edelleen. Vielä on keittiö jäljellä. En uskalla mennä sinne. Tarvitsen rohkeutta. Herra minua auttaa, ilo Herrassa on väkevyytemme! Vaikka mua pelottaa, mua samalla naurattaa tää pelko ja matalana hiippailu, ja samalla riemuitsen Herrassa! 😆 

Ja kohta: 

Ja niin minä Herrassa riemuiten uskaltauduin hiippailemaan matalana keittiöön. Sammutin valot ja söin muroja. Jääkaappi oli ongelmallinen, oli vaikeuksia matalana pysyen saada sieltä otettua maitoa. Otin pöydäkseni keittiön tuolin ja söin kyykyssä lautasen tyhjäksi. Bravo! Hyvä Jenna! Sitten hiippailin takaisin olohuoneeseen ja nyt aion käydä nukkumaan. Alkaa jo selkään sattua tää hiippailu. Tuo matala asento ei tee selälle hyvää. Mutta kyllä se siitä! Hyvää yötä Jeesus myötä! 

Että sellaista. 

Tässä näkee, miten järjettömiä pelot on ja miten koomisia asioita niiden vuoksi voi ihmiset tehdä. Jos joku olisi eilen ollut näkemässä mun hiippailua täällä, tuskin olisi voinut olla nauramatta.  Nauroin itsekin itselleni, niin hullua se oli. Mutta pelko oli todellinen. Silti en antanut sen saada mua kauhun valtaan, vaan huumorilla pystyin siihen suhtautumaan, ja koin jopa iloa Jumalassa kaiken keskellä. Eilen illalla mulla olo tullut riitaa yhden toisen ihmisen kanssa, ja se riita laukaisi minussa PTSD-oireilun ja sitten vielä tuon stalkkeripelon. Selvisin niistä ihan hyvin ja sain jopa nukuttua yön hyvin. Tiedän, että suurin osa peloista ei edes käy toteen. Mutta silti "varmuuden vuoksi" hiippailin täällä asunnolla matalana. 😄 Tämmöistä tää välillä on ja joskus tapahtuu kummallisia juttuja. 

Todella toivon, että saisin jatkossa olla rauhassa. Tänään olen saanut olla rauhassa, huomisesta ei voi tietää. Olin hölmö kun edes annoin sille mun numeron. Olen liian hyväuskoinen ja liian kiltti vieläkin. Vaikka olen oppinut vetämään rajoja, silti olen liian kiltti. Onneksi voin estää sen tyypin soitot, jos muu ei auta. Mutta koen senkin vaikeaksi. Siis sen, että estää toisen puhelut sanomatta edes syytä. Sen jälkeen se saattaisi alkaa kadulla ahdistelee mua tai jotain. Noh, katsotaan miten asiat menee ja miten käy. Uskon, että tämäkin pieni koettelemus kääntyy vielä hyväksi. Pahempaakin on ollut, joten eiköhän tää tästä selviä.  Hulttis kuittaa.