keskiviikko 2. elokuuta 2017

Jenna soittaa syntikkaa

Tässä pari videoo meikäläisen hääräämisestä syntikan lumoissa.
Oikeen hävettää kun joskus laitoin jotai linkkejä mun aikasemmin nauhotettuihin biiseihin, enkä ollu edes harjotellu. Nyt alkaa jo jotenki sujua soittaminen. Ja paljon on tullu uusia biisejä.
Täs nyt pari biisiä näin alkuun. Lisää tulossa.

 
                       Mystisiä säveliä




                         Sielun sointuja
                      


9 kommenttia:

  1. Sinulla Jenna on todella hyvä ja tarpeellinen plogi. Tiedän sinut, en tunne henkilökohtaisesti. Olen iloinen siitä, että voit nyt paremmin. Plogisi kauttakin pystyt auttamaan muitakin. Toivon sinulle voimia edelleenkin ja kaikkea hyvää elämääsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oon iloinen siitä et tästä Blogista on monille apua. Enpä olis osannu arvatakaan, et miten suosittu ja tärkee tästä Blogista monelle tulee, kun aloitin tätä kirjoittaa. Ja on tästä ollu mullekin paljon apua. Oon ihan yllättynyt siitä miten lukijat on mua tukeneet, ymmärtäneet, kannustaneet, innostaneet, puolustaneet ja arvostaneet mua. Se on hämmästyttävää ja olen siitä niin iloinen. Mäkin arvostan kovasti mun lukijoita.

      Poista
  2. Sä olet toiminut mulle tärkeänä mallina siitä kuinka pohjaltakin voi nousta takaisin ylös, takaisin elämään. Kun omassa elämässäni tapahtui todellinen pohjakosketus ja tuntui, etten jaksaisi enää yrittää, muistin sun blogin. Pohjalta on suunta ylöspäin, sun blogi osoittaa sen. Kiitos sun blogista ja tsemppiä tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuntuu tosi hyvältä saada tämmöstä palautetta. Kannustaa jatkaa kirjoittamista, kun niin moni sanoo et tästä Blogista on apua, sikshän mä kirjotankin tätä, et siitä olis muille vertaistukee, apua, toivoa paremmasta, siitä et irti pääsy on mahdollista.
      Itsekään en käyttöaikoina uskonu et pääsisin irti väärinkäytöstä, mulle sanottiin hoitolaitoksissa et olen toivoton tapaus, ettei mua voi auttaa. Saattohoitoonkin meinasivat mut laittaa.. Mut sit löysin mieheni, ja hän varas mulle ajan lääkärille, joka sano etten ole toivoton tapaus ja et Kyl mua voi auttaa, ja määräs sitten ADHD-lääkityksen. Siihen päättyi mun armoton väärinkäyttö. Jälkeenpäin vasta oon tajunnu sen, et kun hoitaa sen taustalla olevan tekijän kuntoon, mikä ajoi käyttämään (mulla ADHD) niin irti pääseminen on mahdollista. Ja tottahan siihen vaikuttaa oma tahto. Mut en mä yksin olis elämääni saanu järjestykseen, kaikki kunnia siitä kuuluu Herralle Jeesukselle.
      Paljon voimia ja tsemppiä sulle! Pysy vahvana, Sä olet arvokas ja tärkeä ihminen!

      Poista
  3. Moikka!

    Mulla on tässä mennyt 10 vuotta rätkiessä sitä sun tätä ja nyt olis tarkoitus lopettaa. Tosin koukussa oon vaan bupreen... Mutta sen lopetus pelottaa. Pelottaa ne vieroitusoireet jotka ei todellakaan muistuta flunssaa, hyi helvetti!
    Ja sitten kun vielä jollain perverssillä tavalla tykkään piikittää (ainakin silloin kun suoni löytyy), niin tuntuu oudolta että sitten pitäis loppuelämä olla tekemättä sitä. Mutta kyllä mä mieluummin olisin kuivilla kuin tökkisin itseäni päivittäin.
    Kelasin nyt vaan että vaikka itse en oo uskossa, niin voisitkohan sä rukoilla mun puolesta? Ei siitä ainakaan mitään haittaa olis. Pakko ei tietenkään ole.

    Kiitos tästä blogista, on oikeesti hienoa nähdä kuinka hyvin sulla menee. Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  4. Tottahan mä voin rukoilla sun puolesta! Rukoilen että Jeesus vapauttaisi sut tosta kierteestä, että Hän olis sun kanssa, tukisi sua ja olisi sun turvana. Että saisit tahdon lopettaa ja pysyisit vahvana. Joka Jeesukseen turvaa, sitä Hän ei hylkää. Jos ja kun tulee paha paikka, niin rukoile, jos tahdot. Suosittelen. Kun mäkin käännyin Jeesuksen puoleen ja aloin rukoilee, niin pikkuhiljaa alkoi asiat muuttua. Ja tässä sitä ollaan. Kiitos ja kunnia siitä Herralle Jeesukselle! En mä omin voimin olis onnistunu. Siunausta sinulle ja paljon voimia! Mä muistan sua rukouksissa jatkossakin.

    VastaaPoista
  5. Muista meitä muitakin. Jos jaksat. :)

    VastaaPoista
  6. Miten olet oppinut kaikki taitosi vai synnyitkö vaan tuollaisena??
    Miten oot säilyttänyt taitosi kaiken shitin jälkeen???
    Musiikki, virkkaus ja kuinka nopeesti teet isoja töitä, maalaus???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai mä synnyin tämmösenä. Mä aloin vaan kokeilee piirtämistä, soittamista, laulamista, virkkaamista, maalausta, ym ja ne vaan alkoi onnistua kun aloin tekee. Ilmeisesti mua on siunattu kaikenlaisilla lahjakkuuksilla ja oon kyl kiitollinen.
      Kyl mä käyttöaikoinakin jonkin verran harrastin, mut en paljoa. Kun sit sain asiat kuntoon, palasin näiden harrastusten pariin ja luovuus on valloillaan. Ihan sikana on tullu uusia biisejä ja sen semmosta.
      Biisit syntyy silleen, et alkaa joku sävel soimaan päässä ja sit mä rakennan siitä kappaleen. Joskus ne syntyy päivässä parissa, joskus menee viikkokin. Niitä vaan tulee.
      Maalaukset syntyy osa aika nopeesti, toisia työstän pidempään. Joskus saan päivässä aikaseks useitakin töitä, joskus sit työstän pitkään jotain maalausta.
      Virkkaan myös aika nopeesti. Isot työt syntyy yleensä kuukaudessa, parissa jos on oikein iso työ. Toiset ei niin isot, mut ihan hyvän kokoiset tulee valmiiksi viikossa parissa. Se vähän riippuu työstä ja siitä kuinka käytän niihin aikaani. Mut mukavaa on! Nää harrastukset on mulle erittäin tärkeä voimavara. Jos Niitä ei olis, tuskin pystyisin olemaan.
      Erikoista oli se, et käyttöaikoijen jälkeen muistin vielä monet mun vanhat sävellykset, jotka oli mun mielessä. Pari on sellasta, joita en muista, mut onneks on tullu uusia ja tulee edelleen :)

      Poista