maanantai 12. syyskuuta 2016

ADHD asiaa

Mulla diagnosoitiin ADHD kun olin 13v. Vaan enpä saanu Sillon lääkitystä. Koko diagnoosi vaan unohdettiin, lakaistiin maton alle.
Jos oisin jo Sillon saanu lääkityksen niin moni piikki ois jääny vetämättä. Oli sit pakko turvautua aineisiin kun oleminen ja eläminen oli ihan mahdotonta.
Koulun käynti ei onnistunu, en pystyny keskittyy, olin hiton levoton ja sain ihan hirveitä raivareita joiden takia päädyin aina putkaan. Olin ihan mahdoton, mulla ei ollu rajoja. Käytin sit aineita että pystyis jotenkin olemaan.
Vasta 2015 sain ADHD -lääkityksen. Siihen asti meno oli hirveetä. Olin ihan hukassa huumemaailmassa.
Eka kokeiltiin concertaa, ei ollu riittävä lääkitys mulle. Sit alotettiin toi nykyinen lääkitys, Elvanse. Se on mulle oikee lääke. Oheiskäyttö loppu siihen, sinne jäi raivarit sun muut häiriöt. Aloin saada itteni ja elämäni kuntoon pikkuhiljaa.
Rakas tajus et mä tarviin ADHD -lääkityksen ja oikeessa hän olikin. Kun Elvanse alotettiin, elämänlaatu muuttu paljon paremmaks. Aloin saada kiinni elämästä.
Nyt kun oon syöny sitä vuoden ja 6kk alan olla jo aika normaali ihminen. Kaikki on muuttunu niin paljon paremmaks. En ois ikinä uskonu et saan elämäni kuntoon. Oikee lääkitys mahdollisti sen.
Monet vähättelee ADHD:ta, oikeesti Se on vakava juttu. Mun ympärillä olevat hoito alan ihmiset vähätteli sitä myös aluks. Kun sain Elvanset, ne vastusti sitä. Kun ne sit huomas miten kaikki lähti menee parempaan suuntaan, nekin sen sit joutu hyväksyy ja myöntää et lääkitys on tarpeellinen.
Kauan sain taistella ennen kun ne asian hyväksy. Lekureilla on joku ongelma ADHD:n kanssa. Ne ei ota sitä tosissaan. Ne ei voi sietää sitä et amfetamiinia ja sen johdannaisia käytetään lääkkeenä. Ne ei sitä tahdo hyväksyä. Ei sit millään. Pitkään jouduin taistelee, 2 valituksen jälkeen mun päihdelääkäri vihdoinkin hyväksy Ton lääkityksen. Lääkityksen puolesta on niin paljon näyttöä et ois ollu hoitovirhe lopettaa Se. Sekin joutu myöntää et Elvanse on mulle tarpeellinen. Elvanse hoito mahdollisti mulle normaalin elämän.

13 kommenttia:

  1. Kerro miten sait sen adhd diagnoosin.Mä oon kohta 50 ja ollut aina vaikeuksia keskittymisen kanssa ja olen hommissani kuin sähköjänis ja teen ja hosun 10 asiaa yhtäaikaa. Olen hoitanut erityislapsia,ja hoksannut heidän käyttäytymisen kautta, että itsellä on varmasti kans adhd,tai joku tarkkaavaisuushäiriö. Eri asia on, kannattaisiko lääkitystä enää tämän ikäisenä alottaa. Paljon ois ollut elämä helpompaa, jos joku olisi ollut niin fiksu kun olin nuori, että olis vienyt tutkimuksiin. Olin aina vaan se kummajainen ja häirikkö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain diagnoosin kun olin 13. Olin Sillon pitkällä hoitojaksolla psykiatrisella ja ne teki kaikenlaisia tutkimuksia. Niiden yhteydessä sit hoksasivat Ton ADHD:n.
      Noi sun oireet kuulostaa ADHD:lta. Kannattaa varata aika helsinkiin NeuroMentalille. Siellä ne vois saada sulle diagnoosin.

      Poista
  2. Tuli tästä mieleen, että itse olen juuri aloittanut amfeftamiinijohdannaisen lääkkeen, Voxran. Energiaa pitäisi saada ja jaksaa tehdä asioita. Mielestäni kaikki mahdollisuudet on pidettävä auki, sillä joillekin toimii tämä ja toisille toinen. Olkoon se amfetamiinijohdannainen tai ei, on sitä syytä kokeilla jos se on koettu suurella osalla muista samassa tilanteessa olevilla hyväksi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti samaa mieltä. Ton kun tajuaisivat lääkäritkin. Ne suhtautuu ADHD-lääkkeisiin kauhulla ka pitävät niitä hirveenä huumeena. Lääkkeenä Se silti on paras apu ADHD:n hoitoon. Eikä Se tee susta mitään narkkaria.

      Poista
    2. Totta. Mutta ite oon narkkari ja sain muutama kuukausi sitten concertan, narkkari mies vain syö puolet lääkkeistä ensimmäisen viikon aikana ja pyytää aina lisää, kaikki on kuulemma yhteistä (vetoaa siihen että vedämme yhdessä subua josta lääkäri tosin ei tiedä),enkä osaa kieltäytyä antamasta. Ja olen itse 2-3 viikkoa ilman lääkettä kunnes saan uuden reseptin. En tiedä mitä selitän ensi kerralla lääkärissä, en varmasti voi kertoa totuutta, pitää varmaan sanoa _taas _ että haluan kokeilla vielä kuukauden lääkettä. Ja joka käynti maksaa 150€. Kaks narkkaria samassa parisuhteessa + sairaudet ei ole helppoa.

      Poista
    3. Tuo ei hyvältä kuulosta. Jos jäät kiinni niin menetät lääkitykses. Mä tiedän mitä on olla nistiparisuhteessa. Kaikki pitää jakaa tasan ja selän takana vedetään toiselta salaa. Sellasta Se on. Miehes Pitäis ymmärtää että Sä tarviit ite lääkkees. Se ei oo rakkautta jos vetää toisen lääkkeet. Ootko miettiny et piilottaait ne? Et kertois millon saat lääkkeet jos Se ei hyväksy sitä et otat ne ite. Tolla menolla menetät lääkitykses. Koita puhua miehelles järkee. Ei munkaan mies mun lääkkeitä syö. Siinä on vaan Se ero että meillä ei ole aktiivista käyttöä.

      Poista
  3. Tää ei yhtään liity tähän blogitekstiin, mutta mitä puuhapussi sun kuvagalleriassa sisältää? Kiinnostanu jo pitkän aikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä kuvasta missä pidät kämmenelläsi pientä pussia ja kuvatekstissä lukee puuhapussi.

      Poista
  4. Minua kiinnostaisi, että miten lääkäri suostui määräämään sinulle adhd-lääkettä, etenkin tuota Elvansea, kun sinulla on päihde/huumetaustaa? Olen kuullut, että lääkärit usein kieltäytyvät määräämästä adhd-lääkeitä juuri vedoten tuohon asiaan... Ja usein suostuvat kirjoittamaan korkeintaan Concertaa tai Voxraa, joka ei käsittääkseni ole amfetamiinijohdannainen, vaan masennuslääke, jota käytetään myös tupakasta vieroittamiseen... Olen kuullut, että Elvansea on hyvin vaikea saada, vaikka moni ADHD-ihminen siitä hyötyykin... Vaikka tosiasiahan on, että ADHD:n oikealla lääkehoidolla voidaan ehkäistä päihdeongelmia

    VastaaPoista
  5. Hakeuduin asiaan perehtyneen lääkärin vastaanotolle ja kerroin kaiken rehellisesti, näytin diagnoosin ja lääkäri määräs lääkkeen. Eka kokeiltiin Concertaa, sit vaihdettiin Elvanseen. Ei siinä ollu mitään ongelmaa kun lääkäri ymmärti hyvin mun tilanteen ja sen et lääkitys vois auttaa asiaa. Ja kyllähän Se auttokin.

    VastaaPoista
  6. Blogiasi luettu voin todeta vaan, että tää on hyvin pitkälle kuin omaa elämääni. Nuorena alkanut päihteiden käyttö, huonot parisuhteet,rikokset, asunnottomuus, psygoosit, teiniäitiys ja huostaan otettu lapsi varjostaa elämää. Nyt lähemmäs 30vuotiaana vasta saanut adhd-diaknoosin, lääkityksen (tuohon elvaan kun vielä sais vaihtumaan, concun teho ei oikeen riitä ja haittoja on niin pirusti, mutta näillä pohjilla voi hetki mennä) lukenut ammatin, saanut miehen, lapsen ja yhteisen kodin. Lopettanut kaman käytön, kärsinyt pahoista paniikeista ja päässyt niistä vihdoin yli. Vuosia on kestänyt tulla tähän päivään kun huomaa et ei oo paskaa ihmiset puhunut siitä kuinka lopultakin elämä voittaa. Tsemppiä.

    VastaaPoista