tiistai 26. toukokuuta 2015

Hulttiotytön toimintalista

Ajattelin ajatuksen ja toiminnan selkeyttämiseksi tehdä pienen toimintalistan jota noudatan yhtä orjallisesti kuin aamupiikin vetämistä aikanaan. Pyrin siis noudattamaan näitä sääntöjä, ei, vaan vinkkejä. Jos ne ois sääntöjä, nehän ois tehty rikottaviks. Siks ne on vaan vinkejä. Yritän näin saada opittua uusia tapoja elämääni.

Hulttiotytön muistilista/toimintalista jota lupaan noudattaa tämän viikon (vähintään)
1. Pysy kuivilla!
2. Älä hajoile!
3. Älä skitsoile turhanpäiväsistä asioista!
4. Sysää kyttä-fiilikset syrjään kun liikut ulkona! Kotona kyttä-fiilikset sallittuja!
5. Älä rötöstele! EI EDES varastelua kaupoista!
6. Vältä kauppoja ettet varasta!
7. Pysy vahvana, romahtaa ei nyt saa! Mieti nyt sitäkin kun kaikkien edessä romahdat ja huutelet!
8. Älä huutele niille jotka tuijottaa kadulla!
9. Käytä aurinkolaseja niin ne ei nää sua!
10. Älä luovuta! Luovuttajat on luusereita ja sä oot oman elämäs sankari ILMAN huumeita!
11. Usko itseesi! Jos et usko edes olevasi olemassa niin on kyllä asiat hyvin heikosti! Uskoa perkele! Usko jo urpo että sä oikeesti elät (vielä)!
12. Hengitä! Hengissä ei pysy hengittämättä hyvä nainen!
13. Syö lääkkeesi ohjeen mukaan! Ei poikkeuksia!
14. Käy joka aamu sairaalalla subut hakemassa!
15. Ei ilkivaltaa sairaala-alueella! Ei esim ovisummereiden painelemista ja ääliömäistä huutelua!


Noniin. Siinä tuli hyviä vinkkejä joita noudatan kiltisti tästä eteenpäin. Katotaan miten onnistuu. Teen kaikkeni. Nyt alkaa SOTA!!!

9 kommenttia:

  1. Oon jo pitkään lukenut sun blogia ja halunnut kommentoida mutta en tiedä mitä kommentoisin! Ensinnäkin halusin toivottaa sulle superpaljon tsemppiä taisteluun! Mä haluan uskoa suhun, että sä pystyt olemaan erossa huumeista ja ja pysyt kuivilla vaikka varmasti helppoa sulla ei olekkaan. Mulla on kokemusta vain siitä kun vierestä kattoo kun yksi hyvästä entisistä ystävistä pilaa elämäs huumeilla ja kuinka syvälle vajoaa niiden huumeiden takia...onko sulla sun päiviin jotain tekemistä tai käytkö sä jossain tukiryhmässä? Luulisin, että jos sä vain olet päivät pitkät kotona niin tekee enemmän mieli kun se että välillä teet jotain...? Jatka taistelua! Tsemppiä! Onhan sulla tarpeeksi laaja tukiverkko johon ei kuulu ainuttakaan narkkaria jotka tulee sua myös vaikeina aikoina ja silloin keksitte jotain muuta tekemistä kun tekee mieli lähtee vetämään aineita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) helppoo ei oo, mut hyvin on mennyt tää sota. Mä aina päivisin luen ja virkkaan pääasiassa. Nistikavereihin en oo yhteydessä enää. Jos oisin, en ois kuivilla. Käyn päihdepolilla kerran kuussa juttelemassa. Joo, enempi tekee mieli kun on toimettomana, siks virkkaankin niin paljon. Tukiverkkoon kuuluu oma mieheni, isäni, isovanhemmat ja mun omahoitaja ja päihdepoli. Ja tietenkin te lukijat. Kun saa tsemppiä ja positiivista palautetta teiltä lukijoilta niin sekin antaa voimaa :)

      Poista
  2. Eräs mielenterveysammattilainen28. toukokuuta 2015 klo 14.36

    Onko sulla noin paljon vainoharhoja? Viittaan siis tuohon, että piiloudut aurinkolasien taakse ja puhut "kyttä"-fiiliksistä. Kuulostaa pelottavalta. Entä tuo huutelu ja summerin pimputtelu? Iskeekö sinuun joku olotila, kun käyttäydyt noin? Mietin hieman, että sopiiko tuo ADHD-lääke sinulle, kun olotilat ovat tuollaisia... Pitkän amfetamiinikoukun jälkeen noissa on varmasti vaaransa mielenterveyden kannalta. Olen sinusta kyllä huolissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan noita vainoja aina aamusin ennen kun oon saanut lääkkeet. Sit kun lääkkeet alkaa vaikuttaa niin kaikki on ihan hyvin. Välillä vaan tulee sellanen villi fiilis et on pakko tehä jotain koomista. Kuuluu mun luonteeseen. Se on sellasta mun omaa tilannekomiikkaa ja huumoria.

      Poista
  3. Mulle ainakin on aina apua tollasista listoista aina! :) Pysyy asiat paremmin kasassa. Tsemppiä<3

    VastaaPoista
  4. Itkien luin niin pitkälle kun jaksoin. Tää on kun kirja mun elämästä. Mä itken tätä blogia, näitä oloja.. Itse olin amfetamiinin ja siinä sivussa ekstaasi koukussa 3 vuotta. Niistä 2 meni nokkaa tai pommina ja vuosi iv-nä. Kunnes tuli ensimmäinen katkaisu hoito ja kahden viikon perään toinen. Sen jälkeen löysin subutexin (useita kokeiluits ja kuureja jo piri aikoihin.. laskuihin) nyt reilut puolitoista vuotta mennyt 4-8 milliä päivässä, koska lopetin iv-käytön. Siihen vedin rajani. Oon vasta 22 ja elämän kokenut aikuinen lapsi. Joka kasvo narsisti yksinhuoltaja äidin kanssa ja siinä sivussa jokatoinen isäpuoli kävi mun huoneessa yön pikkutunneilla. Mä ymmärrän sua ja tätä helvettiä. "Hell is empty. And all the devils are here" Oon ollut nyt 3-5 pvä ilman subua tramalien ja rivarien avulla. Naapurissa odottas 2 5 conua....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih :( Ikävä kuula että olet huonossa jamassa. Mut usko tai älä niin siitä pääsee ylös kun oikein haluaa. En vielä vuos sit itekään tota uskonu, mut nyt kun se on tapahtunu niin uskon. Paljon voimia sulle! <3 Pysy vahvana äläkä koskaan luovuta!

      Poista
  5. Moi Jenna!
    Mulle tuli suunnaton tarve tulla virtuaalimoikkaamaan ja kyseleen sun kuulumisia. Luin tänään netistä, että yks mun suosikkibloggaaja, jonka elämää ja blogia oon seuraillu netissä jostain 2007 asti, on kuollut. Ilmeisesti itsemurha :( Jotain päihdejuttuja ja yksinäisyyttä taustalla viimevuosina, tosi harmi juttu.

    Siks halusinki tulla sanoo, että oot mahtava aito persoona ja täällä netin äärellä on mun lisäks varmasti monia sun blogia ja elämää seurailevia ihmisiä, jotka ei koskaan tahtois sulle tapahtuvan mitään pahaa! Oot hyvänä esikuvana monelle taistellessasi päihteistä eroon ja inspiroit varmaan monia lopettamaan. En sano tätä sillä nyt, että mulla ois jotenkin fiilis, että tekisit itselles mitään, mutta toivon, että muistat nää sanat joskus aikojenkin päästä, jos sulla on huono hetki. Maailma on ruma, mutta sinä olet kaunein! Voimia soturi, niin nyt kuin jatkossakin!

    terkuin lukia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon :) Mahtavaa tekstiä. Otan osaa suosikkibloggarisi kohtalosta :( Olen itekin ollu monet kerat itsarin partaalla, mut onneks en oo onnistunu. Vihdoinkin oon tajunnu elämän arvon. Mut silti aina välillä se itsetuhoisuuden mörkö kummittelee. On vaan taisteltava!

      Poista